Ystävällisyys on hyväksi aivoille

Ystävällisyyttä ei ole helppo määritellä. Tämä sana liittyy läheisesti empatiaan ja solidaarisuuteen, mutta se ei rajoitu noihin kuvauksiin. Ystävällisyys ei ole pelkästään piirre, se on ihmisarvoa. Se on eettisten päätösten rikastuttama. Se on enemmän kuin pelkkää kykyä.

Sanakirjassa ystävällisyys määritellään taipumuksena tehdä hyvää. Tässä on kuitenkin se ongelma, että ”hyvä” on suhteellinen käsite. Tarkempi määritelmä sanalle ystävällisyys olisi kykyä tuntea myötätuntoa. Toisin sanoen, kykyä tuntea toisten kärsimystä omanamme, sekä ponnistusta päästä tuosta kärsimyksestä eroon.

”Kun välitämme muiden onnellisuudesta, löydämme oman onnellisuutemme.”

-Platon-

Tämä suloinen hyve ei päde pelkästään ihmisiin. Meidän on myös osoitettava ystävällisyyttä myös eläimiä kohtaan. Tätä voitaisiin soveltaa jopa asioihin jotka ei edes ole elossa, ja se voitaisiin tulkita haluna suojella jotain sellaisena kuin se on. Tämä tarkoittaa sitä, että voisimme osoittaa ystävällisyyttä vaikkapa maalaukselle, tai tiellä olevalle kivelle.

Ystävällisyys on ylivertainen hyve, sillä se sisältää niin monia muitakin hyveitä. Ystävällisyys sisältää rakkautta, kunnioitusta, solidaarisuutta, avokätisyyttä, ja paljon muuta. Ystävällisyys viittaa huomattavaan henkiseen ja älylliseen kehitykseen. Useiden tutkimusten ansiosta on kyetty osoittamaan, että ystävällisyys on aivoissa oleva jäljitettävissä oleva kyky. Kyseiset tutkimukset ovat osoittaneet, että se on merkityksellisen elämänlaadun perusta.

Ystävällisyyden alue aivoissa

Ryhmä tutkijoita Oxfordin yliopistosta sekä Lontoon yliopistosta pystyivät tunnistamaan erään aivojen osan, joka näyttäisi olevan yhteydessä ystävällisyyteen. Tohtori Patricia Lockwoodin johtama ryhmä työskenteli vapaaehtoisryhmän kanssa. Tutkijaryhmä pyysi vapaaehtoisia löytämään itselleen suotuisat symbolit, sekä symbolit, jotka olisivat muille suotuisia.

Vapaaehtoisten suorittaessa tehtävää, heidän aivojaan seurattiin magneettikuvauksella. Koe kehotti tutkimukseen osallistuneita miettimään ja punnitsemaan tapaa, jolla symbolit voisivat auttaa muita ihmisiä. Heidän oli määriteltävä, jos jokainen symboli toimisi vain heille, vai voisiko se olla hyödyllinen kaikille muillekin.

Kun jokainen vapaaehtoinen löysi tavan, jolla symbolit auttaisivat muitakin, vain yksi osa aivoista aktivoitui. Tätä aivojen aluetta kutsutaan ”etummaiseksi pihtipoimuksi”. Ja tietenkään ystävällisyydessä ei ole kyse pelkästään aivotoiminnasta. Meidän on muistettava, että tällä suurenmoisella elimellä on uskomaton muovailtavuuskyky. Sen toiminta on kokemuksien ja käytöksen muokkaama.

Ystävällisyys parantaa aivoja

Neuropsykologi Richard Davidson suoritti tutkimuksen Wisconsin yliopistossa Intian reissunsa jälkeen. Vuonna 1992 hän tapasi Dalai Laman, joka puolestaan kysyi Richardilta kysymyksen, joka jätti häneen melkoisen vaikutuksen: ”Ihailen työtäsi, mutta olet mielestäni liian keskittynyt stressiin, ahdistukseen ja masennukseen; oletko koskaan ajatellut keskittymistä neurotieteellisiin tutkimuksiin ystävällisyydestä, hellyydestä ja myötätunnosta?”.

Richard Davidson on suorittanut useita tutkimuksia tähän kysymykseen liittyen. Hän on mm. osoittanut, että jotkin aivojen rakenteet voivat muuttua vain kahdessa tunnissa. Rauhallinen mieli tuottaa yleistä hyvinvointia. Ja saadaksesi mielesi rauhalliseksi, sinun tarvitsee vain meditoida parin tunnin verran. Tätäkin on tutkittu tieteellisesti hänen laboratoriossaan.

Samalla hän huomasi, että empatian hermosähköpiirit eivät olleet samat myötätunnon kanssa. Menestyäksesi myötätunnossa (yksi ystävällisyyden muodoista), sinun on ensin kuljettava herkkyyden, myötätunnon ja empatian polkua. Myötätunnon korkeimmalla tasolla se on askel yli kyvyn huomata, tuntea, ja ymmärtää toisen henkilön ja olennon kärsimystä. Se edellyttää pyyntöä toimia, kun todistamme jonkun toisen kärsimystä.

Davidson havaitsi myös, että ystävällisyys ja hellyys lisäsivät hyvinvointia tietyissä eri elämän alueilla. Yhdessä tutkimuksessa johon osallistuivat lapset ja nuoret, useita aivojen muutoksia dokumentoitiin tutkijoiden opettaessa heitä olemaan myötätuntoisempia ja hellempiä. Heillä kaikilla ilmeni parannusta koulussa, ja myös heidän terveytensä parani. Kyky olla myötätuntoisempi on opittavissa. Ystävällisyys on tarkoituksellisten ponnistusten tulos kehittää sisäistä itseämme.