Ylpeys on monien konfliktien alkuperä

Koska elämässä ei ole lopullisia kategorioita tai absoluuttisia määritelmiä, on olemassa monia tapoja tarkastella ylpeyttä. Psykologia määrittelee ylpeydelle kaksi tyyppiä, positiivisen ja negatiivisen. Positiivista ylpeyttä kutsutaan itsetunnoksi tai itsevarmuudeksi, ja negatiivista ylimielisyydeksi.

Ensimmäiseen on välttämätöntä tuntea itsensä turvalliseksi ja tasapainoiseksi, arvostaa itseäsi oikeassa määrin, ja löytää paikkasi elämässä. Tämä on täysin terveellistä. Jälkimmäinen, joka erottaa meidät muista, on yksi suurimmista konfliktin katalysaattoreista.

Ylpeyden kielteinen tyyppi suuntautuu liiallisesti yksilöön ja hänen saavutuksiinsa, mikä johtaa ihmisen uskomaan liikoja itsestään. Tämäntyyppinen ylpeys estää sinua tunnustamasta ja oikaisemasta virheitäsi ja nöyryytystä.

Ylpeyden vastakohta mahdollistaa avoimen, joustavan ja vastaanottavan asenteen uuden oppimisen suhteen. Ihmiset, jotka ovat liian ylpeitä, valittavat paljon muista ihmisistä, tilanteista, säästä, maasta jne, sillä he ovat täysin egonsa täyttämiä. Tämä johtaa väistämättä jonkinlaiseen konfliktiin.

“Jos emme säätele ylpeyttämme, se tulee olemaan pahin rangaistuksemme.”

-Dante Alighieri-

Kun ylpeys kääntyy ylimielisyydeksi

Ylimielisyys saa sinut uskomaan, että olet toisten yläpuolella. Se on ylivoimainen tunne, joka johtaa henkilön ylpeilemään ominaisuuksillaan tai ideoillaan, samalla vähätellen toisten ominaisuuksia ja ideoita. Ylpeys voi valloittaa ylimielisyyden, mikäli henkilöstä tulee niin sanotusti turha.

He tuntevat ylimielisyyttä aina, kun vertailevat itseään toisiin. Tämä voi johtaa alemmuuskompleksiin, joka puolestaan voi kääntyä ihmiseen, joka jatkuvasti yrittää todistella olevansa oikeassa ja osoittaa ansionsa, hyveensä ja saavutuksensa.

Nämä ihmiset voivat olla hyvin suvaitsemattomia muiden ideologioita kohtaan, samalla roikkuen yksiselitteisissä kannoissaan, sallimatta kenenkään muun antaa panostaan. Heillä on puutteita itsensä tunnistamisessa, ja he suhtautuvat erittäin vastahakoisesti anteeksipyyntöihin ja itsensä muuttamiseen. He eivät edes harkitse muutosta, koska he ajattelevat jo tekevänsä kaiken oikein.

Ylimieliset ihmiset näyttävät henkisen kylmyytensä ja etäisyytensä. Heidän on vaikeaa unohtaa rikkomuksia. Nämä ominaisuudet aiheuttavat paljon häiriötä ihmissuhteissa.

“Ylpeä ihminen katsoo aina asioita ja ihmisiä alaspäin; ja tietenkin, niin kauan kuin katsot alas, et voi nähdä asioita jotka ovat yläpuolellasi.”

-C. S. Lewis-

Käytä rehellisyyttäsi rikkomaan ylpeytesi

Rehellisyys voi alkuun tuntua kivuliaalta, mutta pitkällä aikavälillä se on varsin vapauttavaa. Se antaa meille mahdollisuuden kohdata totuuden itsestämme ja siitä, kuinka liitymme sisäiseen maailmaamme. Tästä alkaa polku, joka lopulta johtaa psyykkiseen hyvinvointiin.

Rehellisyyden viljelemisellä on monia terapeuttisia vaikutuksia. Ensinnäkin se vähentää pelkoa itsesi ja pimeän puolesi kohtaamisesta. Se myös estää sinua käyttämästä naamiota miellyttääksesi toisia sosiaalisissa ympäristöissä tai työpaikalla. Samalla se estää sinua lakaisemasta psyykkisiä ristiriitoja maton alle.

Rehellisyys antaa sinulle voimaa kyseenalaistaa itsesi ja tunnistaa petokset, valheet ja kiusaukset, jotka uhkaavat sinua. Siinä määrin, että yhdistäessäsi rehellisyyden elämääsi, ylpeytesi alkaa hälvetä. Et enää tunne, että sinun on otettava rooli ja esitettävä jotakin, mitä et yksinkertaisesti ole.

“Rehellisyys on ensimmäinen luku viisauden kirjassa.”

-Thomas Jefferson-