Yksinolo suojelee meitä mahdolliselta harmilta
Vapaaehtoinen yksinolo suojelee meitä, eikä se ole vain rauhoittava olotila, vaan myös tehokasta terapiaa jos on tarvetta itsetutkiskeluun. Joskus se auttaa meitä myös ottamaan etäisyyttä niihin asioihin, joita meidän tulisi vältellä. Se suojelee meitä siltä, mikä saattaisi aiheuttaa meille huolia tai häiritä sisäistä rauhaa.
Puhumme usein siitä, mitä psykologia määrittelee “toimivaksi yksinäisyydeksi”, sillä se on konsepti joka muovaa jotakin, joka on meille enemmän tai vähemmän tuttua: tarve ottaa etäisyyttä vahingollisesta tai vaarallisesta ympäristöstä, jotta voimme löytää itsemme ja saavuttaa psykologisen hyvinvoinnin.
“Ei ole pahempaa yksinäisyyttä, kuin olla olematta sinut itsensä kanssa.”
– Mark Twain –
Emme kuitenkaan puhu vastentahtoisesta yksinäisyydestä. Sitä on esimerkiksi eristäminen ihmissuhteista, tai surullisuus siitä, että ei ole omanlaista seuraa. Tässä tapauksessa on olemassa terapeuttinen mahdollisuus korjata perusasiat kuten itsetunto ja henkilökohtaiset prioriteetit. Se tarkoittaa sitä, että pääsemme takaisin omaan intiimiin ja yksityiseen tilaan, joka meiltä vietiin.
Kuten Pearl Buck, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja kerran sanoi, “meidän jokaisen sisällä on kauniit jouset, joiden tulee uudistaa itsensä silloin tällöin, jotta voimme taas tuntea olevamme elossa”. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, tämä voi tapahtua vain ja ainoastaan vapaaehtoisen, dynaamisen ja miellyttävän yksinolon aikana.
Yksinäisyys seurassa, vaarallinen kuilu
Moni meistä pelkää yksinäisyyttä, tai yksinoloa. Itse asiassa, kun kuvittelemme itsemme tyhjään ostoskeskukseen lauantai-iltapäivänä, on se jo tarpeeksi saamaan hälytyskellot soimaan. Tunnemme pelkoa ja ahdistusta. Tämä on sen ansiota että meillä on vaisto joka muistuttaa meitä siitä, ettemme voi selviytyä yksin. Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia, ja ryhmissä asuminen auttoi meitä selviytymään lajina.
Siitä huolimatta, päivittäisessä elämässämme on jotain vieläkin karmivampaa kuin tyhjä ostoskeskus. Monet tutkimukset osoittavat, että lähes 60 % naimisissa olevista ihmisistä tuntee olonsa yksinäiseksi. 70 % teineistä, monista ystävistä huolimatta, tuntee olonsa yksinäiseksi ja väärinymmärretyksi. Tämä muistuttaa meitä siitä että yksinäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, montako ihmistä elämässämme on, vaan sen, että miten laadukkaita henkiset yhteydet näihin ihmisiin ovat.
Toisaalta, usein varjelemme ja hyväksymme asiat jotka tekevät meidät onnettomiksi. Olemme yksinäisiä, väärinymmärrettyjä, töissä loppuunpalaneita, mutta jäämme koska meidän tulee tehdä jotain elantomme eteen. Menemme ulos samojen ihmisten kanssa siksi, koska olemme olleet ystäviä koko elämämme. Miten voisin jättää heidät nyt? On jopa ihmisiä jotka säilyttävät parisuhteensa vaikka ovat yksinäisiä, koska he pelkäävät enemmän sitä tyhjyyttä, jonka ero saattaisi jättää.
Kaikki nämä esimerkit antavat meille kuvan toimimattomasta yksinäisyydestä. Toimimaton yksinäisyys laittaa meidät pystyttämään suojelumekanismeja vältelläksemme totuutta. Vakuuttelemme itsellemme että kaikki on hyvin, että meitä rakastetaan, että kaikki arvostavat sitä mitä teemme. Tämä ajattelumalli on kuin hukkuva ihminen, joka nostaa päänsä pintaan vain pyytääkseen lisää vettä.
Onnetonta oloa ei paranneta lisäämällä kärsimystä. Kukaan ei ansaitse tuntea yksinäisyyttä ollessaan toisen kanssa.
Yksinäisyys uudelleenkohtaamisena
Joskus ajanvietto alistavassa, epämukavassa ja itsekkäässä ympäristössä voi saada henkilön keskittymään toisten tarpeisiin, toivoen että ennemmin tai myöhemmin joku toinen täyttää hänen tarpeensa. Kolmen sääntö ei kuitenkaan aina toimi.
“En pelkää yksinäisyyttä, jotkut meistä nauttivatkin siitä.”
– Charlotte Bronte –
Tässä tapauksessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarttua todellisuuteen ja yrittää löytää ratkaisu. Vapaaehtoinen yksinäisyys, etäisyys ja ajan ottaminen itselle on aina terveellistä, tarpeellista sekä parantavaa. Emme tarkoita ajanjaksoa eristyksissä tai pakenemista. Se on hyvin yksinkertaista: jätä taaksesi se, mikä ei ole hyväksi.
Ajan ottaminen itselle on resepti, joka ei koskaan epäonnistu. Oman tilan palauttaminen auttaa muistamaan keitä me olemme, ja ajattelemaan keitä me haluamme olla jatkossa. Tämä saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Meillä on jokaisella omat rytmimme ja ajoitukset, jotka tulee hyväksyä ja joita tulee kunnioittaa.
Vapaaehtoinen yksinäisyys joinain elämän hetkinä ei vain paranna ja liimaa yhteen sirpaleita. Se on tapa oppia rakentamaan omat henkilökohtaiset suodattimet. Nämä suodattimet auttavat kauhomaan läpi sotkut, ja jättämään sisäänsä vain asiat ja ihmiset jotka tuovat meille hyvän olon. Juuri ne, joille on erityinen paikka sydämessämme.