Yhteys yksinäisyyden ja psykoottisten häiriöiden välillä

Yksinäisyydellä voi olla tuhoisa vaikutus tavalliseen, terveeseen ihmiseen. Miten se sitten vaikuttaa psykoosipotilaisiin?
Yhteys yksinäisyyden ja psykoottisten häiriöiden välillä
Gorka Jiménez Pajares

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares.

Viimeisin päivitys: 25 toukokuuta, 2023

Ei-toivottu yksinäisyys voi saada olomme toivottomaksi. Psykoottisten häiriöiden spektriin kuuluvat ovat vielä alttiimpia yksinäisyydelle, ja heille sen vaikutukset voivat olla todella sydäntäsärkeviä.

Yksinäisyys merkitsee yleensä eristäytymistä. Se on kuin julmat sakset katkaisisivat ne langat, jotka yhdistävät meidät muihin ihmisiin ja riistävät meiltä kaiken, mitä ympärillämme oleva tukiverkko voi tarjota.

“Pakotettu yksinäisyys on mielen vankila.”

-Stephen King-

Ei-toivottu yksinäisyys

Gabriel García Márquez sanoi, että “ei-toivottu yksinäisyys myrkyttää sydämen”. Tämä voi hyvinkin olla totta. Yksinäisyys on kansanterveysongelma suuressa osassa maapalloa, erityisesti kehittyneemmissä maissa. Lisäksi sen vakavuudesta huolimatta se jätetään usein huomiotta.

Yksinäisyyden vaikutukset kehoon ja mieleen ovat todellakin tuhoisia (Luo et al., 2012). Yksinäiset ihmiset kärsivät todennäköisemmin masennuksesta, kuolevat ennenaikaisesti tai heillä on psykoottisia oireita.

Kuten jo mainitsimme, psykoottisista häiriöistä kärsivät henkilöt kokevat yksinäisyyden painavammin kuin terveet. Tämä johtuu siitä, että heillä on usein köyhät sosiaaliset rakenteet, koska heidän sosiaaliset verkostonsa ovat lyhytaikaisia ja niukkoja tai jopa olemattomia.

Tämä on synkkä asetelma, jonka psykoottisten häiriöiden spektriin kuuluvat (vähintään yksi prosentti maailman väestöstä) kohtaavat päivittäin. Todisteet viittaavat siihen, että kahdeksan kymmenestä potilaasta ilmoittaa tästä tunteesta (Lim et al., 2017). Se on tukahduttava ja autio kokemus.

“Ei-toivottu yksinäisyys on loputon aavikko.”

-Pearl S. Buck-

Nainen keinussa auringonlaskun aikana.
Psykoottinen häiriö lisää yksinäisyyden vaikutuksia.

Sosiaalinen tappio

Sosiaalisen tappion hypoteesi esittää, että sosiaaliset vaikeudet ovat riskitekijä psykoottisille häiriöille (Hawkley et al., 2010). Asiantuntijat ovat löytäneet seuraavia yhteyksiä tai oireita yksinäisyyden ja psykoottisten häiriöiden välillä (Lim et al., 2018):

“Yksinäisyys on äänekkäin itku, jonka kukaan voi kuulla.”

-August Strindberg-

Tässä nimenomaisessa yhteydessä yksinäisyyden tunne liittyy usein positiivisiin oireisiin. Nämä ovat hallusinaatioita ja harhaluuloja. Lisäksi on tutkittu näiden henkilöiden sosiaalisen median kontakteja (pääasiassa perhe ja ystävät). Tulokset ovat varsin surullisia.

Näyttää siltä, että psykoosista kärsivillä henkilöillä, jotka kokevat yksinäisyyttä toistuvasti ja rajusti, on todennäköisesti ystäviä, jotka ovat myös yksinäisiä. Tämä viittaa siihen, että yksinäisyys on “tahmea” tunne, joka vetää puoleensa kuin magneetti muita sen vankeja.

Sosiaalisen tappion teorian mukaan yksinäisyys toimii “mustana aukkona”, joka vaikuttaa yksilöiden yksinäisyyden tasoon, jonka kanssa kärsijä on vuorovaikutuksessa, ruokkien tätä tunnetta takaisin ja lisäämällä sitä (Cacciopo et al., 2009).

“Yksinäisyys on yhdistetty psykoottisten kokemusten kehittymiseen.”

-Anson K. C. Chau-

Yhteys yksinäisyyden ja psykoottisten häiriöiden välillä

Psykoottisessa kontekstissa tämän tuhoisan tunteen seuraukset toistuvat eksponentiaalisesti. Monet tutkimukset ovat pohtineet tätä yhteyttä. Tässä keskitymme tohtori Michelle H. Limin (2018) suorittamaan tutkimukseen. Hän toteaa, että:

  • Yksinäisyys liittyy läheisesti kuuloharhoihin.
  • Se tuottaa stigmaa. Potilaat kertovat saavansa vähemmän sosiaalista tukea. Siksi heitä pidetään usein epäpätevinä.
  • He tuntevat olevansa erittäin tyytymättömiä elämään. Tämä johtuu siitä, että he kärsivät psykoottisista oireista sekä yksinäisyyden aiheuttamasta toivottomuudesta.
  • He käyvät usein sairaalassa. Jos heillä on vähän tai ei ollenkaan sosiaalista verkostoa, he saattavat ajatella, että heille jää vain terveydenhuollon ammattilaisten tarjoama hoito.
  • Yksinäisyys moninkertaistaa riskin kärsiä erilaisista kliinisistä kokonaisuuksista. Esimerkiksi masennuksesta ja itsemurhakäyttäytymisestä.
  • Kun he näkevät ja tietävät, että heillä on tukea ja laaja ystäväverkosto, heidän hyvinvointinsa kohoaa. Siksi olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos interventiot keskittyisivät heidän sosiaalisen elämänsä edistämiseen.
  • Niin kauan kuin potilaat kokevat suurta yksinäisyyttä, he eivät todennäköisesti parane. Toipuminen liittyy hyvään tukiverkostoon. Sillä on potentiaalia vähentää käsitystä yksinäisyydestä.

“Ei-haluttu yksinäisyys on suurin kaikista julmuuksista.”

-Ellen Glasgow-

Yksinäisyyden ja psykoottisten häiriöiden välillä on huomattu olevan yhteys.
Laajan ystäväverkoston edistäminen on suotuisa resurssi yksinäisyyttä vastaan, etenkin psykoottisista häiriöstä kärsiville.

Yksinäisyys, ahdistus ja psykoottisten häiriöiden kirjo

Edellä mainittujen masennusoireiden lisäksi yhteyksiä löytyy lisää. Itse asiassa yksinäisyys voi olla väline, joka saa psykoosista kärsivän kokemaan korkeaa ahdistusta. Tämä puolestaan liittyy vainoharhoihin ja harhaluuloihin.

Kuten jo mainitsimme, yksinäisyyden vaikutukset voivat olla sydäntäsärkeviä. Ne voivat olla sellaisia niillekin henkilöille, joilla ei ole psykoottista häiriötä. Sen haitallinen vaikutus kuitenkin moninkertaistuu nopeasti niillä, joilla häiriö on.

Yhteiskunnan näkökulmasta meidän on tarkasteltava uudelleen potilaille annettua leimaa. Mielenterveysalan ammattilaiset voivat auttaa heitä interventioilla, jotka edistävät laajojen, palkitsevien ja toimivien sosiaalisten verkostojen syntymistä. Nämä voivat jarruttaa ja estää potilaan yksinäisyyttä voimistumasta ja kiusaamasta häntä.

“Yksinäisyys on julmin seura, kun et halua sitä.”

– Lord Byron-


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Anson K. C. Chau, Chen Zhu & Suzanne Ho-Wai So (2019) Loneliness and the psychosis continuum: a meta-analysis on positive psychotic experiences and a meta-analysis on negative psychotic experiences, International Review of Psychiatry, 31:5-6, 471-490, DOI: 10.1080/09540261.2019.1636005 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31331209/
  • Cacioppo JT, Fowler JH, Christakis NA (2009) Solo en la multitud: la estructura y propagación de la soledad en una gran red social. J Pers Soc Psychol 97:977–991. https://doi.org/10.1037/a0016076
  • Hawkley, L. C., & Cacioppo, J. T. (2010). Loneliness matters: A theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Annals of behavioral medicine, 40(2), 218-227. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3874845/
  • Lim, M. H., Gleeson, J. F., Alvarez-Jimenez, M., & Penn, D. L. (2018). Loneliness in psychosis: a systematic review. Social psychiatry and psychiatric epidemiology, 53, 221-238. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29327166/
  • Luo, Y., Hawkley, L. C., Waite, L. J., & Cacioppo, J. T. (2012). Loneliness, health, and mortality in old age: a national longitudinal study. Social science & medicine (1982)74(6), 907–914. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2011.11.028
  • Michalska da Rocha, B., Rhodes, S., Vasilopoulou, E., & Hutton, P. (2018). Loneliness in psychosis: a meta-analytical review. Schizophrenia bulletin, 44(1), 114-125. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28369646/

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.