Yhteisöasuminen: uusi sosiaalinen elämäntapa
Yhteisöasuminen on paljon muutakin kuin pelkkä trendi. Se on tulevaisuutta, uusi asumismuoto eläkeläisille. Taloyhteisö, jossa on yhteiset ulkotilat moniin harrastuksiin – kaikki ympäristössä, jossa pääsee nauttimaan luonnosta ja myös muiden ihmisten seurasta.
Miksi et kokeilisi sitä? Miksi et suunnittelisi tällaista projektia ystäviesi kanssa? Pieniä ja viihtyisiä taloja, joissa jaatte arjen ja resurssit keskenänne teille rakennetussa senioriyhteisössä. Idea on hyvin houkutteleva, erityisesti nyt kun yksinäisyys on niin yleistä yhteiskunnassamme, varsinkin seniori-ikäisillä.
Tällaiset yhteisöt eivät ole mikään uusi juttu. Yhteisöasuminen juontaa juurensa Tanskasta 1970-luvulta. 80-luvulla nämä yhteisöt olivat jo yleisiä esimerkiksi Oaklandissa, Berkeleyssa, Bellinghamissa ja Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Nykyään tällaisia yhteisöjä löytyy Euroopasta ja Japanista.
Hyvin suunniteltu yhteisöasuminen voi hyödyttää terveyttä yleisesti. Nykyiset asumismuodot eivät edistä sosiaalista vuorovaikutusta. Näyttää siltä, että tässä jatkuvasti muuttuvassa, kehittyneessä yhteiskunnassamme käsitys siitä, kuinka ihmiset haluaisivat vanheta, on muuttumassa perinteisemmäksi.
Yhteisöasuminen: yhteisöllisyyttä ja hyvää elämää
Nykyelämä on stressaavaa. Työ ja yksityiselämä eivät aina sovi yhteen. On noudatettava aikatauluja ja elettävä joskus saastuneissa ympäristöissä pienissä tiloissa.
Monet tekijät tekevät yhteisöasumisesta houkuttelevamman vaihtoehdon myös nuorten ikäpolvien keskuudessa. Nuoret sukupolvet ovatkin kiinnostuneet tämänkaltaisesta elämäntyylistä. Jo Williamsin tekemä tutkimus Manchesterin yliopistossa osoittaa, että ihmiset kaipaavat positiivista sosiaalista vuorovaikutusta.
Yhteisöasumisella on tietty arkkitehtoninen ja ekologinen päämäärä: jäljitellä tiedostavan asumisen mallia sosiaalisessa yhteisössä.
Yhteistyötä kaikkiin tarpeisiin, kaikenikäisille
Yhteisöasuminen elämäntapana ei ole tarkoitettu vain vanhemmalle väestölle. Nykyään monenlaiset ja eri-ikäiset ihmiset ovat rakentaneet tällaisia yhteisöjä: nuoret, jotka tietävät millaista elämää he tahtovat, muutosta haluavat perheet ja jopa menestyneet uraihmiset, jotka ovat eronneet tai jääneet eläkkeelle.
Jotkut yhteisöt sallivat enemmän yksityisyyttä, jos tämä on asukkaan toive, kun taas muissa yhteisöissä keskitytään jatkuvaan sosiaalisuuteen. Valittavana on monenlaisia yhteisöjä, mutta muista että tällaisen asumisen ideana on nimenomaan yhteistyö, kumppanuus sekä ajan ja resurssien jakaminen muiden kanssa.
Kaikessa on kyse tasapainosta
Monet ystävykset ovat rakentaneet tällaisia yhteisöjä itse alusta asti ostamalla maatilkun ja aloittamalla talojen rakentamisen. Myös muuttovalmiita asuntoalueita yhteisöasumiselle löytyy.
Paras asia näissä yhteisöissä on täydellinen tasapaino yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Toisin kuin muissa yhteisöissä, jokainen jäsen voi pitää omat tienestinsä eikä naapureiden tarvitse myydä toisilleen tuotteita pitääkseen yhteisöä toiminnassa.
Näille yhteisöille on tyypillistä tietyt rakennusten arkkitehtuuriin liittyvät ohjenuorat:
- Yhteisössä on oltava yhteinen talo. Täällä sijaitsevat yleiset tilat kuten ruokailuhuone, keittiö, oleskelutila, musiikkialue, toimistot, kirjasto, työpajat, itsepalvelupesulat ja kokoontumispaikat.
- Asukkaat sopivat siivouksesta ja askareista yhdessä. Kotiaskareiden aikatauluttamiseksi sekä tapahtumien ja projektien järjestämiseksi sovitaan tapaaminen.
Yhteisöasuminen on ekologinen asumismuoto
Yksi mielenkiintoisimmista puolista yhteisöasumisessa on sen ekologisuus. Tällaiset yhteisöt eivät ainoastaan sijaitse luonnon keskellä, vaan ne on suunniteltu edistämään sosiaalisuutta ja solidaarisuutta pyrkimällä hyödyntämään luonnonvaroja (esimerkiksi sähkö saadaan aurinkopaneeleista).
Yhteisöasuminen on todellisuutta. Näitä yhteisöjä on olemassa kaikkialla maailmassa, ja niissä asuu eri ikäpolven ihmisiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Lietaert, M. (2010). Cohousing’s relevance to degrowth theories. Journal of Cleaner Production, 18(6), 576–580. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2009.11.016
- Williams, J. (2005). Designing neighbourhoods for social interaction: The case of cohousing. Journal of Urban Design, 10(2), 195–227. https://doi.org/10.1080/13574800500086998