Sosiaalinen identiteetti: miksi tunnemme tarvetta kuulua johonkin

2.5.2019

Sosiaalinen identiteetti on sitä, missä määrin tunnistamme kuuluvamme tiettyyn ryhmään. Se on tapa mitata sitä, kuinka tärkeä jokin ryhmä on meille. Mitä enemmän tunnistamme kuuluvamme ryhmään, sitä enemmän tämä ryhmä tulee määrittämään meidän persoonallisuuttamme. Ryhmän säännöt ja arvot ovat yleensä kaikkien ryhmän jäsenten jakamia. Ja mitä tärkeämpänä ryhmän jäsenet pitävät itseään, sitä enemmän he tulevat kunnioittamaan muita ja itseään.

Mutta onko sosiaalinen identiteetti niin yksinkertaisesti selitettävissä sillä, kuinka tärkeä ryhmä on meille? Ei, sosiaalinen identiteetti ei ole vain ryhmän tärkeyttä tai sen sääntöjen ja arvojen noudattamista. Sen sijaan minkä tahansa ryhmän sosiaalinen identiteetti on eri osien yhdistymistä. Tarkemmin sanottuna sosiaalinen identiteetti muodostuu kahdesta tekijästä ryhmätasolla ja viidestä yksilöllisellä tasolla.

Sosiaalisen identiteetin itseinvestointi

Kuten sanoimme, ryhmätasolla sosiaaliseen identiteettiin kuuluu kaksi rakenneosaa: itseinvestointi ja itsemäärittely. Itseinvestoinnilla viitataan ryhmään kuulumisen tunteeseen. Tunteeseen siitä, että olet osa jotakin suurempaa ja siitä syntyviin positiivisiin tunteisiin.

Joillekin ihmisille tämä osallistumisen tunne ryhmään kuulumisen suhteen on äärimmäisen tärkeää. Tämä hyvinvointia edistävä tunne yhdistetään positiivisten luonteenpiirteiden omaamiseen. Esimerkiksi minun ryhmäni on paras, jäsenet ovat mahtavia ihmisiä, olemme osa joitakin erittäin tärkeitä asioita…

ryhmän sosiaalinen identiteetti

Itseinvestointi puolestaan muodostuu kolmesta yksilöllisestä rakenneosasta. Näitä ovat tyytyväisyys, solidaarisuus ja keskeinen asema. Tyytyväisyys heijastuu ryhmään ja siinä olemiseen kohdistuvissa positiivisissa asenteissa.

Esimerkiksi ihminen, joka pitää itseään ranskalaisena ja kokee olevansa osa Ranskaa, on mielellään ranskalainen. Hän kieltää jopa negatiiviset näkökohdat, joista muut ihmiset syyttävät ranskalaisia, joten hänen tyytyväisyytensä ryhmään ei tule koskaan horjumaan.

Solidaarisuus ryhmässä

Solidaarisuus on psykologinen linkkisi muiden ryhmän jäsenten kanssa ja sitoumuksesi heitä kohtaan. Ihmiset, jotka tunnistavat kuuluvansa eniten ryhmään, ovat halukkaita tekemään asioita ryhmän muiden jäsenten kanssa.

Ihminen, joka tuntee kuuluvansa vahvasti osaksi uskontoa, tekee melkein mitä vain samaa uskontoa harjoittavien ihmisten puolesta. Kyseisen henkilön saattaa kuitenkin olla vaikea olla yhteydessä muita uskontoja harjoittavien ihmisten kanssa. Solidaarisuudella viitataan ryhmään ja sen jäseniin sitoutumista.

Keskeinen asema puolestaan tekee ryhmän jäsenistä herkkiä ryhmän ongelmille, tapahtuivat ne sitten ryhmän sisällä tai muihin ryhmiin liittyen. Kun ryhmä tuntee olonsa uhatuksi ja keskeinen asema on tärkeää jäsenille, tulevat he taistelemaan uhkaa vastaan.

Keskeisessä asemassa on kyse ryhmän laittamisesta yksilöllisten tarpeiden edelle. Esimerkiksi amatöörijalkapallojoukkueen jäsenet voi hyllyttää ison osan elämästään, jotta he voisivat omistautua tiimilleen.

munkkien sosiaalinen identiteetti

Sosiaalisen identiteetin itsemäärittely

Toisaalta itsemäärittely on ryhmän tapa määritellä itsensä. Se, missä määrin ryhmän jäsenet ajattelevat olevansa samankaltaisia ryhmän kanssa, on suuri osa sitä, mitä itsemäärittely on.

Ryhmän jäsenten on siis taipumus olla samankaltaisia monella eri tapaa. Itsemäärittelyn yksilölliset rakenneosat ovat itsensä stereotyyppejä ja homogeenisiä. Itsensä stereotyypit tarkoittavat sitä, että ryhmän jäsenet näkevät itsensä ryhmän jäseninä. Siten heidän on myös taipumus omaksua sille ryhmälle ominaiset stereotypiat.

Tavallisesti ryhmän jäseniä pidetään samanlaisina kuin ryhmän tyypillisimpiä jäseniä. Heistä myös tuntuu siltä, kuin he jakaisivat saman kohtalon ryhmän kanssa. Sen tuloksena he tuntevat olevansa osa ryhmän menestystä ja epäonnea.

Ryhmän sisällä koettu homogeenisyys yhdistetään haluun ylläpitää ryhmän positiivista, tunnusomaista luonnetta. Jäsenet yleensä ajattelevat, että heidän ryhmällään on paljon yhteistä ja että kaikki sen jäsenet ovat samankaltaisia. He näkevät ryhmässä yleensä suurempaa homogeenisyyttä kuin mitä ryhmässä oikeasti on.

Ihmiset, jotka tunnistavat olevansa suuresti osa ryhmäänsä, tulevat todennäköisesti torjumaan muiden ryhmien jäsenet. Tämä johtuu siitä, että he pitävät muiden ryhmien jäseniä liian erilaisina. Itse asiassa ääriryhmät, kuten uusnatsit, yrittävät erottaa itseään muista ryhmistä niin paljon kuin vain mahdollista, huolimatta siitä, kuinka samankaltaisia ryhmät ovat.

ryhmä ihmisiä hyväilee nurmikkoa

Sosiaalisen identiteetin monimuotoisuus

Nämä identiteetin eri rakenneosat ovat merkittävässä roolissa siinä, kuinka ihmiset kokevat identiteettinsä ryhmän sisällä. Jotkut painottavat ryhmän homogeenisyyttä ja yrittävät erottaa itsensä muista ryhmistä. Mutta toiset keskittyvät solidaarisuuteen muiden ryhmän jäsenten kanssa tai kokevat keskeisen aseman tärkeimpänä asiana.

Yksi käytännön esimerkki on Espanjassa tapahtuva väittely Katalonian itsenäisyydestä. On ihmisiä, jotka tunnistavat kuuluvansa espanjalaisiin ja katalaaneihin. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka tunnistavat kuuluvansa vain toiseen näistä yhteiskuntaryhmistä.

Mutta johonkin kuulumisen tunnistaminen tällä tavalla ei toimi samoin kaikille. Jotkut tunnistavat kuuluvansa katalaaneihin ja kokevat Espanjan uhkana. Toiset puolestaan käyttävät itsensä stereotypiaa ja yrittävät imitoida ryhmänsä edustavinta jäsentä.

Nämä sosiaalisen identiteetin erot tekevät jokaisen ihmisen identiteetistä erilaisen ja sen seurauksena he painottavat enemmän ryhmän tiettyjen näkökulmien tärkeyttä muiden kustannuksella. Ihmiset, jotka kuuluvat useisiin päällekkäin meneviin ryhmiin, kuten Espanja ja Katalonia, saattavat tunnistaa jokaiseen ryhmään kuulumisensa eri tavoin.