Yhä yleistynyt anksiolyyttien käyttö
Anksiolyytit ovat lääkkeitä, joita lääkärin määräävät ahdistuksen hallitsemiseen. Jotkut kutsuvat niitä myös ”alkoholiksi pillerin muodossa,” viitaten niiden potentiaaliseen koukuttavaan luonteeseen, ja kuinka helposti niitä voidaan käyttää – ja väärinkäyttää. Nykyään voimme löytää anksiolyyttejä yhä useamman ihmisen yöpöydältä. Niitä määrätään liikaa, ja niitä myös käytetään liikaa.
Elämme nykypäivänä yhteiskunnassa, joka on lääkkeistä riippuvainen. On todella helppoa kääntyä lääkkeiden puoleen ratkaistaksemme ongelmamme.
“Ahdistusta ei voida välttää, mutta sitä voidaan laskea. Ahdistuksen hallinta koostuu sen laskemisesta normaaleihin tasoihin, ja sitten tuota normaalia ahdistusta käytetään virikkeenä itsetietoisuuden, valppauden ja elämänhalun lisäämiseksi.”
-Rollo May-
Anksiolyyttien aktiiviset ainesosat
Nykyään tiedämme kuinka ja missä nämä anksiolyytit (bentsodiatsepiinit) toimivat suuremmissa määrin kuin muut lääkkeet, joiden olisi tarkoitus hoitaa psykiatrisia ja psykologisia ongelmia. Ne suosivat gamma-aminovoihapon (GABA) toimintaa. GABA on läsnä yli 30 %:ssa hermosynapseista. GABAN toiminnan tarkoitus on päästä hermoston sähköimpulssien väliin. Eli GABA vähentää neuraalisen aktiviteetin ärtyvyyttä.
Ne reseptorit, joissa bentsodiatsepiinit toimivat, eivät liity vain ahdistukseen. Näillä reseptoreilla on osansa myös muistissa ja motorisissa kyvyissä. Näin ollen bentsodiatsepiinien vaikutukset eivät ole spesifisiä ja niillä on taipumusta olla useita eri sivuvaikutuksia.
Pitäisikö anksiolyyttien olla ensimmäinen tai ainoa vaihtoehto?
Olemme ahdistuneita silloin, kun mielemme toimii nopeammin kuin itse elämä. On kuitenkin totta, ettei itse ahdistus ole emotionaalisena reaktiona hyvä tai huono asia. Siitä tulee patologista, jos se rajoittaa meitä tietyn ajanjakson ajan. Lisäksi siitä voi tulla ongelma myös silloin, jos se estää meitä kokemasta eri asioita ja kasvamasta.
Dubin (2009) on kirjoittanut asiasta näin: ”Pitäisikö meidän olla häpeissämme paniikkikohtauksista? Ei. Minusta paniikkikohtaukset vastaavat oksentamisen fyysistä reaktiota. Oksentaminen ei ole hyvä tai paha asia. Se on asia, joka tapahtuu tavallisesti siitä syystä, että vatsamme on päästävä eroon tietyistä haitallisista saasteista. Mutta emme koskaan haluaisi kuitenkaan oksentaa julkisesti, eikö niin? Ensimmäinen asia minkä teemme tuntiessamme olomme pahoinvoivaksi, on lähimmän kylpyhuoneen etsiminen voidaksemme välttyä häpeältä. Oksentaminen on asia, jota emme halua tehdä ihmisten edessä. Asian laita on näin myös paniikkikohtauksien kanssa.”
Lääkkeiden käyttö kivun turruttamiseksi
Jos käytämme lääkkeitä säännöllisesti, ne muuttuvat elämän yleisiksi kivunlievittäjiksi. Ne turruttavat aistimme ja ajatuksemme. Ne auttavat meitä pääsemään eroon kivustamme ilman, että meidän täytyy edes miettiä kivun alkuperää. Anksiolyyttien käyttäminen on kuin palohälyttimen sammuttaminen tulipalon ollessa edelleen liekeissä.
Tämä on todella epäterveellinen tapa. Näiden lääkkeiden käyttäminen ja väärinkäyttäminen ei vapauta meitä niiden vaikutuksista. Joissain tapauksissa voimme käyttää lääkkeitä, esimerkiksi akuuteissa tapauksissa, mutta lääkitys ei kuitenkaan ole ainoa hoito, jota ihmisten pitäisi kokeilla.
Kun kärsimme ahdistuksesta, meillä on tarve kuntouttaa mielemme. Meidän on opittava uudestaan kuinka olla osa maailmaa, ja tarvitsemme apua tässä. Siksi on tärkeää hakea psykiatrista ja psykologista apua. Jos saamme asianmukaista apua, voimme välttää riippuvuutta vahvoihin lääkityksiin. Voimme ratkaista ongelmamme terveellisellä tavalla sen sijaan, että kääntyisimme anksiolyyttien puoleen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
González Pardo, H. & Pérez Álvarez, M. (2007). La invención de los trastornos mentales. Alianza Editorial, S.A. Madrid.