Walter B.: neurologi Oliver Sacksin kiehtovin tapaus
Walter B. oli yksi kuuluisan neurologin Oliver Sacksin viimeisistä potilaista. Tietoja hänen tapauksestaan julkaistiin Sacksin kuoleman jälkeen, ja tapaus herätti paljon huomiota. Se nimittäin havainnollisti selvästi vaikutukset, joita tietyillä neurologisilla tiloilla voi olla ihmisen käyttäytymiseen.
Walter B.:n tapaus osoitti, että paljon on vielä tutkittavaa, jotta kaikista aivosairauksista saataisiin hyvä yleinen käsitys. Joidenkin sairauksien kohdalla aivoissa on puutteita tai ongelmia, jotka johtavat ongelmakäyttäytymiseen, mikä on luonnollisesti potilaan hallinnan ulottumattomissa.
Onneksi Walterin tapauksessa kaksi tutkijaa puuttui asiaan, mikä esti suuren vääryyden tapahtumasta. Tälläkin hetkellä saattaa kuitenkin olla olemassa monia “Waltereita”, jotka yhteiskunta tuomitsee ja hylkää heidän epätavallisen käyttäytymisensä vuoksi. Puhumme käytöksestä, jonka katsotaan olevan ristiriidassa vallitsevan moraalin kanssa.
“Oikeus ilman armoa on julmuutta.”
– Thomas Aquino-
Walter B.:n tapauksen tausta
Walter B.:n tapauksen alkuperä juontaa juurensa hänen teini-ikäänsä asti. Hän loukkasi päänsä, mutta ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten se tapahtui. Poika alkoi kokea tiheitä epilepsiakohtauksia, jotka eivät kuitenkaan olleet kovin voimakkaita.
Lisäksi Walter B. alkoi kokea jotain erittäin epätavallista. Hän kuuli musiikkia, jota kukaan muu ei voinut kuulla. Hän pelkäsi, mitä muut ajattelisivat hänestä, joten hän ei maininnut asiasta kenellekään pitkään aikaan. Kohtaukset kuitenkin jatkuivat, joten lopulta hän meni neurologin vastaanotolle. Asiantuntija diagnosoi Walterilla ohimolohkoepilepsian. Hän määräsi tälle myös useita lääkkeitä.
Tästä huolimatta kohtaukset vain lisääntyivät ja lisääntyivät. Walter B. kävi vielä useamman muun neurologin vastaanotolla, mutta tuloksetta.
Kolme vuotta myöhemmin hän meni resistentteihin epilepsioihin erikoistuneen neurologin luo. Tämä suositteli leikkausta. Tavoitteena oli poistaa kohtausten keskus oikeasta ohimolohkosta.
Uusia oireita
Leikkauksen jälkeen Walter osoitti jonkin verran parannusta. Hän ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tuloksiin, ja muutaman vuoden kuluttua hänelle tehtiin toinen leikkaus. Tällä kertaa interventio oli paljon laajempi. Lisäksi Walterille määrättiin vahvoja lääkkeitä. Molemmilla toimenpiteillä oli toivottu vaikutus: kohtaukset saatiin hallintaan. Joitakin toissijaisia oireita kuitenkin ilmeni.
Ensimmäinen näkyvä oire oli, että Walter alkoi syödä hallitsemattomasti ja lihoi paljon. Hän nousi keskellä yötä syömään juustoa ja keksejä. Hän oli koko ajan nälkäinen.
Tämän lisäksi hänestä tuli erittäin ärtyisä. Kerran liikennepoliisi jopa sakotti häntä hänen aggressiivisuudestaan toista kuljettajaa kohtaan. Hän näytti suuttuvan kaikkein merkityksettömimmistäkin asioista.
Walterista tuli myös erittäin hajamielinen, niin että hänen oli äärimmäisen vaikea suorittaa mitään tehtäviä. Toisaalta hän ajoittain “ankkuroitui” johonkin tehtävään ja uppoutui siihen tuntikausiksi pystymättä kiinnittämään huomiota mihinkään muuhun.
Yksi silmiinpistävä oire oli se, että hänelle kehittyi kyltymätön seksuaalinen halu. Hänen vaimonsa sanoi, että Walter halusi tyydyttää tarpeensa viidestä kuuteen kertaa päivässä.
Odottamattomia seurauksia
Walterin vaimo oli uupunut miehensä seksuaalisesta kyltymättömyydestä. Sitten tuli hetki, jolloin vaimo kieltäytyi seksistä miehensä kanssa. Walter ymmärsi, mutta ei halunnut olla uskoton, joten hän alkoi katsoa nettipornoa samalla kun hän masturboi toistuvasti.
Hän alkoi kuitenkin kokea uusia seksuaalisia kiinnostuksenkohteita, ja hän katsoi videoita mm. miesten, naisten ja eläinten välisestä seksistä. Ilmeisesti hän ei kertonut kenellekään, mitä hän teki tuolloin, mutta poliisi jäljitti hänet tällaisen sisällön hallussapidosta ja Walter pidätettiin lapsipornografian katsomisesta. Hänet tuomittiin 20 vuoden vankeuteen.
Walter B.:n leikannut neurologi lähetti raportin tuomarille. Hän huomautti raportissa, että toinen leikkaus oli antanut Walterille harvinaisen ongelman nimeltään Klüver-Bucy -oireyhtymä. Tämä sai tuomarin harkitsemaan tuomiota uudelleen ja se muutettiin kahdeksi vuodeksi vankeutta, kahdeksi vuodeksi kotiarestia ja viideksi vuodeksi seurantaa. Walterille tehtiin sitten eräänlainen kemiallinen kastraatio ja hänen oireensa hävisivät.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Ledo-Varela, M. T., Gimenez-Amaya, J. M., & Llamas, A. (2007). El complejo amigdalino humano y su implicación en los trastornos psiquiátricos. An. Sist. Sanit. Navar, 30(1), 61-74.