Voiko uskottomuuden suvaitseminen pelastaa suhteen?

7.10.2017 en Psykologia 79 Jaetut
Pari ilman kommunikaatiota

Vaikka käsitys normaaliudesta parisuhteissa onkin käynyt läpi monia muutoksia, lähestulkoon kaikki yhteisöt ovat vieläkin hyvin konservatiivisia erään aspektin – uskottomuuden – suhteen. Siitä huolimatta, että uskottomuus on hyvin yleistä, hyvin harvat ajattelevat sen olevan luonnollista. Se on itse asiassa yksi suurimmista syistä ihmissuhteiden rikkoutumiselle.

Mutta jäljelle jää suuria kysymysmerkkejä: Onko meidät ohjelmoitu yksiavioisuuteen? Onko se evoluution näkökulmasta kaikkein soveltuvin muoto lisääntymistä ajatellen? Lajimme ei suinkaan alunperin ollut yksiavioinen. Uskottomuuden määritelmä nousi kartalle avioliiton instituution myötä antiikin Roomassa. Yksiavioisuuden tunnistamisella oli aluksi paljon enemmän tekemistä talouden ja politiikan kuin luonnon kanssa.

Vaikka yksiavioisuudesta tulikin instituutio, miltei laki, uskottomuus jatkoi olemassaoloaan samaan aikaan eri kulttuureiden keskuudessa. Niinpä ennen romantiikan nousua sitä siedettiin jonkinasteisesti, ja joskus selkeästi hyväksyttiinkin.

Uskottomuus ja romantiikka

Rationalismin ja romantiikan edistyessä ihmissuhteiden määritelmä muuttui täysin. Myytti ”toisesta puolikkaasta” tai ”sielunkumppanista” voimistui, ja yksinoikeus alettiin nähdä perustavanlaatuisena arvona romanttisissa ihmissuhteissa.

Appelsiini ja ruuvi

Feminismin saadessa jalansijaa, se toi lisää sosiaalisia aspekteja uskottomuuden käsitteeseen. Ensinnäkin näkemys naisen uskottomuudesta alkoi lähentyä yhtäläisyyttä miehen kanssa. Toiseksi, avioerosta tuli laajemmalle levittäytynyt käytäntö, jonka yleisimpänä syynä oli uskottomuus.

Nykyaikaiset naiset ovat itsenäisempiä ja entistä suvaitsemattomampia miesten uskottomuutta kohtaan. He haluavat olla kuningattaria, eivätkä kerjäläisiä. Petetyksi tuleminen saa heidät uskomattoman vihaisiksi, eivätkä he ole valmiita sietämään miestä, joka ei rakasta heitä yksinoikeudella. Miehet ovat vielä sitäkin suvaitsemattomampia uskottomuutta kohtaan.

Asiantuntijoiden mielipide uskottomuudesta

Pew Research Center (Pew’n tutkimuskeskus) suoritti tutkimuksen 40 eri maassa. Tämä tutkimus vahvisti, että uskottomuus on käyttäytymismalli, jota suurin osa ihmisistä ei hyväksy kumppanissaan. Tämä piti paikkansa molempien sukupuolten, eri ikäisen väestön ja eri kulttuurien kohdalla. Paradoksaalisesti suvaitsemattomuus uskottomuutta kohtaan on aivan yhtä yleismaailmallista kuin uskottomuuden todellisuus parisuhteissakin.

uskottomuuden suvaitseminen parisuhteessa

Seksologi Esther Perelin, kirjan Mating in Captivity (Parittelua vankeudessa) kirjoittajan mukaan, ihmiset osoittavat paljon tekopyhyyttä tätä aihetta koskien. Hän painottaa, ettei uskottomuuden yleisyydessä ole eroa niiden yhteiskuntien välillä, jotka tuomitsevat uskottomuuden verrattuna niihin, jotka ovat suvaitsevampia.

Hän myös toteaa, että uskottomuuden määritelmä on muuttunut käyttäytymisestä joka satuttaa, käyttäytymiseksi joka aiheuttaa todellisia traumoja. Ihmiset tuntevat joutuvansa pilkatuiksi, nöyryytetyiksi, halveksituiksi ja torjutuiksi. He ovat haluttomia tekemään puolueetonta analyysia siitä mitä tapahtui, jotta voisivat nähdä sen merkityksen.

Ei ole aina suositeltavaa päättää suhdetta

Uudet löydökset ihmisaivoja koskien viittaavat siihen, että aivoissa on eri aivoradat syvälle rakkaudelle ja intohimolle. Toisin sanoen: pystyt yhtä aikaa rakastamaan yhtä ihmistä ja himoitsemaan toista. Aivojen toiminnan huomioiden on mahdollista rakastaa useampaa ihmistä yhtä aikaa.

Pari rannalla

Jos henkilö on uskoton, se ei välttämättä tarkoita ettei hän rakasta kumppaniaan. On monia tekijöitä jotka voivat aiheuttaa sen, että joku aloittaa suhteen toisen ihmisen kanssa minä tahansa hetkenä. Suurimmassa osassa tapauksista sillä ei ole mitään tekemistä tyytymättömyyden kanssa heidän nykyiseen kumppaniinsa. Useimmiten syynä ovat seikkailun- ja kokeilunhalu, tai into oman viettelemiskykynsä todistamiseen.

Tästä näkökulmasta katsottuna uskottomuutta ei ehkä tarvitsisi katsoa niin karsaasti. Ehkä ennemminkin kuin suoralta kädeltä tuomita tapahtunut, on tärkeää pysähtyä miettimään, miksi se tapahtui. On monia tapauksia, joissa irrottelu kolmannen osapuolen kanssa toimiikin suhteen vahvistamiseksi. Se voi auttaa tunnistamaan niitä alueita jotka puuttuvat suhteesta, tai yksinkertaisesti tuoda uuden tuulahduksen suhteeseen. Jos pystymme riisumaan pois uskottomuuden moraalisen merkityksen, ehkäpä kykenemmekin muodostamaan vahvempia ihmissuhteita.

Mikä on sinun mielipiteesi?

UUTISIA VERKOSSA