Virginia Woolfin 10 parasta lausahdusta
Virginia Woolf syntyi Lontoossa, Englannissa vuonna 1882. Hän tuli tunnetuksi yhtenä modernin kirjallisuuden tärkeimmistä hahmoista ja väsymättömänä feministinä. Hän menetti äitinsä vain 13-vuotiaana ja pian sen jälkeen myös siskonsa ja isänsä. Jotkut Virginia Woolfin elämänkertakirjailijoista väittävät, että hän oli myös joutunut lankojensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
”Luon ja rikkoudun jatkuvasti. Eri ihmiset vetävät minusta eri sanoja.”
-Virginia Woolf-
Kaikesta huolimatta tämä suuri kirjailija piti jatkuvasti yllä kirjallista tuotantoaan. Valitsemamme Virginia Woolfin 10 parasta lausahdusta paljastavat hänen sisäisen levottomuutensa, mutta myös hänen vaikuttavan kykynsä. Hän oli kirjailija, jota luetaan uudelleen ja uudelleen.
Rakkaus oli toistuva teema Virginia Woolfin lausahduksissa
Virginia Woolfin rakkautta koskevilla lausahduksilla on eksistentialistinen sävy. Totuus on, että hän ei tarkastellut tätä tunnetta naiivista tai romanttisesta näkökulmasta. Tässä hän esimerkiksi osoittaa rakkaudesta hyvin merkittävää realismia: “Rakkaus on illuusio, tarina, jonka ihminen rakentaa mielessään tietoisena koko ajan ettei se ole totta, ja tästä syystä hän on varovainen, ettei tuhoa tätä illuusiota.”
Huolimatta siitä, että Woolf kärsi useista peräkkäisistä hermoromahduksista ja hänen mielessään kummittelivat traumaattiset teini-iän kokemukset, voidaan sanoa, että kirjoittaja oli onnekas rakkaudessa. Hän meni naimisiin 30-vuotiaana ja vielä 25 avioliittovuoden jälkeen hän julisti omassa omaelämäkerrassaan edelleen olevansa tyytyväinen avioliittoonsa. Aviomies ei kuitenkaan ollut Woolfin ainoa rakkaus, sillä hänellä oli myös muita kiistanalaisia kumppaneita. Tässä mielessä Woolf onkin sanonut: “Rakastumisessa ei ole mitään niin outoa kuin muiden täydellinen välinpitämättömyys.”
Ole oma itsesi
Useat Virginia Woolfin lausahduksista viittaavat rakkauden lisäksi myös aitouteen. Tässä mielessä hän onkin sanonut: “Ole rehellinen, ja tulos on varmasti uskomattoman mielenkiintoinen.” Tässä on kieltämättä erittäin syvällinen lausahdus. Se kiinnittää huomiota siihen, että kaikkein ainutlaatuisin asia, joka jokaisella on, on myös silmiinpistävin.
Tämän kirjoittajan kannalta oli kuitenkin selvää, että aitona oleminen ei ole helppoa. Tämän hän tuo esille tässä lausahduksessa: “Sen lisäksi, että kommunikointi itsensä kanssa on vaikeaa, olemassa on omana itsenään olemisen ylin vaikeus”. Tämän yhteyden luomiseksi itsemme kanssa kommunikaation kautta meidän on ensin todella oltava sellaisia jollaisia olemme, ja tämä ei todellakaan ole helppo tehtävä.
Tätä ajatusta vahvistetaan toisessa Virginia Woolfin lausahduksessa, joka menee näin: ”Ei ole tarvetta pitää kiirettä. Ei ole tarvetta loistaa. Sinun ei tarvitse olla kukaan muu kuin sinä itse”. Aitoudella on siis hänelle valtava arvo ja itse asiassa Woolfin näkökulmasta se on kaikkein ylin arvo. Aitona pysyminen ei kuitenkaan ole pelkkä arvo, vaan se on myös titaaninen tehtävä.
Virginia Woolfin lausahduksia kulttuurista
Hyvässä yhteisymmärryksessä aitoutta koskevan aatteensa kanssa Virginia Woolf kehottaa meitä myös pohtimaan ideoidemme alkuperää uudelleen. Tämä lausahdus viittaa suoraan edelliseen kehotukseen: “Älkäämme lakatko ajattelemasta: mikä on tämä “sivilisaatio”, jossa elämme? Mitä ovat nämä seremoniat ja miksi meidän pitäisi osallistua niihin? Mitä nämä ammatit ovat ja miksi meidän pitäisi ansaita niistä rahaa?”.
Tämä Woolfin lausahdus on suora kehotus, jonka pohjalta meidän tulisi miettiä uudelleen sitä, mikä voi tuntua meille itsestään selvältä. Tapa palata alkuperäisiin syihin, koska sieltä voi löytyä vihje, joka johtaa meidät autenttiseen olemukseemme. Se kutsuu meitä pohtimaan, kuinka elämme jokapäiväistä elämäämme, joskus mekaanisesti.
Kulttuurin edessä Virginia Woolf on myös jakanut meille lausahduksen, joka on erittäin terävä. Hän onkin sanonut: “Huumori on ensimmäinen niistä lahjoista, joka kuolee vieraalla kielellä”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kieli on paljon enemmän kuin syntaksia tai kielioppia: se on ennen kaikkea kulttuuria. Kulttuuri antaa merkityksen jokaiselle lausunnolle. Ja tässä mielessä sen haavoittuvin puoli on huumori.
Vankilat ja nuoruuden merkki
Tässä kauniissa lausahduksessa Virgina Woolf kuvaa erittäin runollisella tavalla sitä kontrastia, joka piilee ulkonäön ja sen välillä, mikä sisältä todella löytyy. Se kuuluu näin: ”Jokaisella oli menneisyytensä lukittuna sisälleen, kuten hänen ulkoa opitun kirjansa lehdet; ja hänen ystävänsä pystyivät lukemaan vain otsikon”.
Tämä toinen lause viittaa muiden asettamiin ehtoihin ja vertaa sitä vankilaan. Tässä mielessä hän onkin todennut: ”Vankiloitamme ovat toisten silmät; häkkejämme ovat heidän ajatuksensa”. Olemme ansassa muiden katseissa ja mielipiteissä. Emme ole vapaita ennen kuin päätämme paeta niiden vaikutusta.
Lopuksi, tämä Virginia Woolfin lausahdus on erittäin mielenkiintoinen. Siinä Woolf kuvaa yhtä nuoruuden koskettavimmista piirteistä: veljeyttä. Hän sanoi näin: “Yksi nuoruuden merkeistä on toveruuden tunteen syntyminen muiden ihmisten kanssa silloin, kun otamme paikan heidän joukossaan”.
Tällä englantilaisella kirjailijalla on ilman epäilystäkään oma paikkansa kirjallisuudessa. Ajan myötä, sen lisäksi että hän on valloittanut teoksillaan yhä useampia lukijoita, hänestä on tullut myös yksi feminismin tunnetuimmista äänistä. Hänen jättämänsä jalanjälki jatkaa eteenpäin, ja tulee varmasti jatkamaan, aivan kuten hänen teoksensa ovat tehneet vuosisatojen ajan.