Vilayanur Subramanian Ramachandran

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Sonia Budner

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Tänään haluaisimme kertoa Vilayanur Subramanian Ramachandranin töistä ja elämästä. Hän on neurotieteilijä, joka tunnetaan tutkimuksestaan, tietämyksestään ja panoksestaan behavioraalisen neurologian ja visuaalisen psykofysiikan aloilla. Vilayanur Subramanian Ramachandran on kirjoittanut monia kirjoja, joissa on linjattu joitakin tärkeimpiä neurotieteen tutkimuksia viime vuosina.

Vilayanur Subramanian Ramachandran on psykologian ja neurotieteiden professori Kalifornian yliopistossa, San Diegossa. Hänen akateemiset julkaisunsa ja kirjansa tekevät hänestä yhden tärkeimmistä tiedonlevittäjistä neurotieteen tutkimuksen alalla. Hän on itse asiassa saanut merkittävää ammatillista tunnustusta maailmanlaajuisesti. Hänet on nimetty jopa sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuoden 2011 Time 100 -listalla.

Hänen pääasialliset panostuksensa liittyvät peilisoluihin, haamukipuun, synestesiaan, autismin rikkinäisten peilien teoriaan, unihalvaukseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ihmisen tietoisuudesta.

Lapsuus ja kasvatus

Vilayanur Subramanian Ramachandran syntyi vuonna 1951 Tamil Nadussa, Intiassa. Hänen isänsä oli YK:n insinööri, joka työskenteli diplomaattina Thaimaan Bangkokissa. Vilayanur Subramanian Ramachandran sai varhaiskasvatuksensa brittiläisissä kouluissa Intian Madrasissa ja Thaimaan Bangkokissa.

Valmistuttuaan Madrasin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Intian Chennaissa, hän suoritti tohtorintutkinnon kokeellisesta neurotieteestä Cambridgen yliopistossa. Hän vietti seuraavat kaksi vuotta tutkijana Caltechissa (Kalifornian teknologian instituutti) yhdessä Jack Pettigrewn kanssa.

Vuonna 1983 hänestä tuli avustava psykologian professori Kalifornian yliopistossa, jossa hän edelleen toimii vakinaisessa virassa professorina.

Tieteellinen ura

Ramachandranin ensimmäiset tutkimukset pyörivät ihmisen visuaalisten havaintojen ympärillä. Vuoden 1990 alussa hän keskittyi neurologisiin oireyhtymiin, kuten ruumiin yhtenäiskuvan häiriöön, haamukipuun ja Capgrasin oireyhtymään.

Hänen löydöistään on saatu paljon uutta tietoa ihmisaivojen toiminnasta, vaikkakin hän hyödynsikin tutkimuksissaan suhteellisen vähän monimutkaisia teknologioita, kuten aivokuvausta.

Hän toimii opiskelijoista ja tutkijoista koostuvan, Center for Brain and Cognition -nimisen tutkimusryhmän vetäjänä Kalifornian yliopistossa. Ryhmä on julkaissut monia akateemisia artikkeleja kokonaisesta joukosta orastavia neurotieteellisiä teorioita.

Vilayanur Subramanian Ramachandran ja haamukipu

Haamukivuksi kutsutaan sitä tunnetta, kun raajansa menettänyt henkilö edelleen tuntee puuttuvan raajan.

Ramachandran teoretisoi tästä ilmiöstä ja tuli siihen johtopäätökseen, että haamukipu ja aikuisten aivojen hermosolujen plastisuus liittyvät toisiinsa.

Hänen tutkimuksissaan osoitettiin, että ihmisaivojen somaattis-sensorisella aivokuorella tapahtuu merkittäviä muutoksia raajan puuttuessa. Hänen päätelmänsä johtivat hänen tukemaansa hypoteesiin siitä, aivokuoren uudelleenjärjestäytyminen ja tuntemus puuttuvasta raajasta liittyvät toisiinsa.

Peililaatikko

Peililaatikkoa ja peilin visuaalista palautetta pidetään Ramachandranin keksintönä. Ammattilaiset hyödyntävät peiliterapiaa haamuraajahalvauksen hoidossa. Monissa tapauksissa haamuraajan liikkeen palauttaminen peililaation kautta vähentää myös puuttuvan raajan aiheuttamaa kipua.

Vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että tällä terapialla voi olla voimakas vaikutus motoriseen hermoverkkoon sen kautta, että se lisää kognitiivista käsitystä liikkeiden hallinnasta. Muut samansuuntaiset tutkimukset tulivat siihen johtopäätökseen, että vielä ei ole riittävästi todisteita peililaatikkoterapialla saatujen tulosten vahvistamiseksi.

Synestesia

Synestesia on joidenkin ihmisten kokema ilmiö, jossa he näkevät värejä kuullessaan musiikkia. Synestesialle on tavallista myös numeroiden yhdistäminen väreihin tai tekstuurien yhdistäminen tunteisiin. Näillä ihmisillä siis vähintään kaksi havaintojärjestelmää aktivoituvat yhdestä ainoasta ärsykkeestä.

Vilayanur Subramanian Ramachandran teki useita tutkimuksia tästä ilmiöstä ja teoretisoi ensimmäisten joukossa siitä, että synestesia syntyy aivokuoren hermosolujen ristiaktivaatiosta. Ryhmänsä kanssa Ramachandran kehitti lukuisia kokeita ilmiön havaitsemiseksi.

Vilayanur Subramanian Ramachandranin kiista peilineuroneista

Giacomo Rizzolatti Parman yliopistosta puhui ensimmäisenä peilineuroneista ja julkaisi niistä artikkelin vuonna 1922. Mutta Vilayanur Subramanian Ramachandran keskittyi työssään paljon peilineuronien tehtäviin sekä niiden suhteeseen moniin ihmisten psyykkisiin kykyihin, kuten empatiaan, oppimiseen ja kielen kehitykseen.

Tässä mielessä Ramachandran ennusti, että peilineuronit loisivat yhdistävän viitekehyksen, joka auttaisi selittämään joitakin psyykkisiä kykyjä, joiden tarkkoja prosesseja emme vielä tunne. Hän vertasi myös peilineuronien keksimisen merkitystä psykologialle DNA:n löytymisen merkitykseen biologialle.