Vanhempien myrkylliset välit vaikuttavat lapsiin

25.12.2017

Kun joku pahoinpitelee henkisesti kumppaniaan, hyväksikäyttää tätä, nöyryyttää tätä ja tuhoaa tämän itsetunnon, kyseessä on psyykkinen väkivalta. Vaikka se on psyykkistä, se on silti kamalaa lasten kannalta. Sillä kun he joutuvat jatkuvasti todistamaan myrkyllistä ihmissuhdetta, se tekee heistä ensisijaisia uhreja. He joutuvat valitettavasti kantamaan sen aiheuttaman psyykkisen taakan, joka jättää joskus peruuttamattomia seurauksia.

Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Maailman talousfoorumin (WEF) mukaan psyykkiset sairaudet ovat maailmanlaajuisesti suurin työttömyyden aiheuttaja.

Et kenties tiedä, että suuri osa psyykkisistä sairauksista juontaa juurensa myrkyllisistä tai väkivaltaisista ihmissuhteista ja siitä psyykkisestä jäljestä, jonka ne jättävät ihmiseen. Traumaperäinen stressihäiriö, masennus, ahdistushäiriöt, krooninen kipu, astma ja jopa diabetes ovat hiljaisia mutta jatkuvia merkkejä tällaisesta toimimattomasta ihmissuhteesta.

”En tiedä mitään voimakkaampaa tarvetta kuin pikkulapsen tarve saada isänsä suojelua.”

-Sigmund Freud-

Sosiaali- ja terveyslaitokset huomauttavat, että uhrit tulisi ”kouluttaa” tällaisissa fyysisissä tai psyykkisissä perheväkivaltatilanteissa, eikä leimata heitä. Kun sanomme ”kouluttaa”, tarkoitamme sitä, että näille ihmisille, miehille tai naisille, tulisi tarjota riittävästi apukeinoja ja strategioita kohdata tilanne, jotta he kykenisivät jälleen näkemään oman arvonsa ja jatkamaan normaalia elämää.

Mutta se, mikä jätetään usein huomiotta tai unohtuu, ovat lapset. Lapset, jotka ovat todistaneet tätä haitallista dynamiikkaa, täysin myrkyllistä ympäristöä, jo hyvin varhaisesta iästä lähtien. Nämä lapset ovat hiljaa sisäistäneet siitä jokaisen palasen. He ovat sisäistäneet jokaisen tehdyn eleen, puhutun sanan ja vuodatetun kyyneleen vaikutusalttiiseen, viattomaan mieleensä. Ja tämä kaikki tehdään lasten edessä usein siitäkin huolimatta, että sen mahdollinen vaikutus heidän tulevaisuuteensa tiedetään varsin hyvin.

Emme voi unohtaa, että väkivallan kehä on kuin käärme, joka syö omaa häntäänsä. Samat asiat ja sama dynamiikka toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Ehkä näistä myrkyllistä ihmissuhdetta todistavista lapsista tulee tulevaisuudessa itse uusia uhreja tai pahoinpitelijöitä.

Myrkyllisen ihmissuhteen todistaminen tekee meistäkin uhreja

”Ei, en ole koskaan tehnyt mitään pahaa lapsilleni tai kumppanilleni.” Valitettavasti tämä on hyvin yleinen reaktio pahoinpitelijöiden tai henkisen väkivallan käyttäjien keskuudessa – sen väkivallan, joka ei jätä mitään fyysisiä jälkiä ja mustelmia todisteeksi kodin sisällä tapahtuneesta väkivallasta.

Mutta juuri se, ettei fyysistä pahoinpitelyä tai mitään näkyviä merkkejä ole, vaikeuttaa tilannetta entisestään. Näissä tapauksissa uhrit eivät edes kunnolla ymmärrä, että kyseessä on väkivalta. Heillä on tapana syyttää itseään.

Ja tämä syyllisyys tai tunne vastuusta ei kasva vain uhrin sisällä. Se kasvaa myös lapsessa. Jatkuvasti läsnä olevana todistajana lapsi tavallisesti kokee saman tunteen. Lapsi on nimittäin vain yksi matkustaja tässä tuskantäyteisessä junassa, joka vie kaikkia samaan paikkaan.

Ei pidä unohtaa Piagetin teoriaa lasten kognitiivisesta kehityksestä. Sen mukaan 2–7-vuotiailla lapsilla on minäkeskeinen ajattelutapa, jossa maailma pyörii vain heidän itsensä ympärillä. Tästä syystä lapsesta tuntuu siltä, kuin hänen isänsä tai äitinsä tuska, sekä huuto ja tappelu johtuisivat jostakin hänen teostaan.

pieni lapsi auringossa

Näin ollen (ja tämä on tärkeää pitää päällimmäisenä mielessä) kun myrkyllisessä ihmissuhteessa on mukana lapsia, siellä on myös uhreja. Ei ole väliä, ovatko he oven takana eivätkä näe tilannetta, tai osaavatko he vielä kävellä, lukea, ajaa pyörällä tai nimetä ikkunastaan näkyviä tähtikuvioita.

Lapset kuuntelevat ja tuntevat, he tulkitsevat maailmaa omalla tavallaan, ja näin ollen vain harva asia on tuhoisampaa heidän lapsuudessaan kuin kasvaa ympäristössä, joka on psyykkisesti niin kaoottinen ja tuhoisa.

Vanhempien myrkyllisestä suhteesta selviäminen

Toisinaan kumpikin osapuoli vaikuttaa suhteen myrkyllisyyteen. On ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä rakentamaan vakaata psyykkistä ympäristöä. Näille suhteille on luonteenomaista edestakaisuus, jossa hellyys ja viha, läheisyys ja julmuus, luovat hyvin toimimattoman tilanteen kummallekin osapuolelle ja erityisesti lapsille.

”Parhaita onnenlahjoja ihmiselle on onnellinen lapsuus.”

-Agatha Christie-

Väkivaltaisia ihmissuhteita on erilaisia ja niitä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa. Mutta näiden tunnelabyrinttien todellisia uhreja ovat lapset, sillä oman identiteetin rakentaminen pahoinpitelyn leimaamassa ympäristössä aloittaa usein väkivallan kierteen. Meidän ei tule unohtaa, että ihmisillä on taipumusta toistaa niitä psyykkisiä malleja ja käytösmalleja, joihin he ovat tottuneet.

lapsi ja kissanpentu

Näin ollen, sen sijaan että selviäisimme täysin ehjin nahoin vanhempiemme myrkyllisestä suhteesta, kaikki yllä mainittu saattaa tehdä meistä itsestämme uusia uhreja tai pahoinpitelijöitä, koska olemme sisäistäneet saman ”tunnekielen”. Ehkäistäksemme tätä tapahtumasta ja lopettaaksemme väkivallan kierteen tarvitsemme oikeanlaisia työkaluja. Lapset, jotka ovat olleet todistamassa tällaista dynamiikkaa, tarvitsevat apua ja ehkä terapiaa. Ja niin tarvitsevat heidän vanhempansakin.

Koska jos jokainen lapsi jotain ansaitsee, se on mahdollisuus elää väkivallattomassa ympäristössä. Heidän kuuluu saada opastusta siihen, kuinka elää hyvää elämää. Heidät tulisi kasvattaa johdonmukaisesti ja kunnioituksella. Ja ennen kaikkea, he tarvitsevat kauniin ihmissuhteen sellaisten vanhempien kanssa, jotka osaavat antaa hellyyttä ja kykenevät rakastamaan.