Välttelevä persoonallisuushäiriö: sosiaalinen eristäytyminen turvapaikkana

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Välttelevä persoonallisuushäiriö koskee 3 %:a ihmisistä. Se kuvaa herkkiä, varovaisia ihmisiä, jotka elävät lukittautuneina yksinäisiin kuoriinsa. He pelkäävät satutetuksi, tuomituksi tai torjutuksi tulemista. Heillä on äärimmäisen kova halu paeta, ja he ovat kykenemättömiä käsittelemään pelkojaan ja ahdistustaan elämää kohtaan. Joten he päätyvät rakentamaan muurit ympärillään, joiden sisällä he piilottelevat.

Psykiatrit ja eugenikot Bleuler ja Kretschmer määrittelivät tämän häiriön 1900-luvun alussa, mutta se ei ole kovin hyvin tunnettu – ei läheskään niin tunnettu kuin esimerkiksi pakko-oireinen häiriö tai riippuvainen persoonallisuushäiriö. Tämän persoonallisuushäiriön historioitsijat ja asiantuntijat sanovat, että selkein esimerkki välttelevästä persoonallisuushäiriöstä on Emily Dickinson.

Kuten tohtori Laurencie Miller selittää kirjassaan “From Difficult to Disturbed”, tämä kuuluisa runoilija eristäytyi vähitellen maailmasta, kunnes vetäytyi kokonaan huoneeseensa. Monet hänen runojensa säkeistä, kuten “Vaan hyvää yötä, Päivä, kun et huoli minua”  (suom. Kaarina Halonen), heijastavat hänen erakoitumistaan omaan pieneen maailmaansa sen epämukavuuden edessä jota hän tunsi yhteiskuntaa kohtaan, johon hän ei tuntenut kuuluvansa ja jossa monet hänen ihmissuhteistaan tarjosivat hänelle enemmän pettymystä kuin iloa.

Tiedämme, että ihmiselle voi kehittyä tämä välttelevä taipumus vähitellen, kunnes se johtaa psykoosiin, joka vaatii usein hoitoa psykiatrisessa sairaalassa. Psykiatrit määrittelevät näitä ihmisiä ja tuota eristäytyvää käytöstä nimellä “shrinkers” (kutistajat). Niin oudolta kuin se saattaakin vaikuttaa, tämä taipumus on nykyään yhä yleisempi.

Välttelevän persoonallisuushäiriön piirteet

Aikoinaan uskottiin, että kritiikkiin, nöyryyttämiseen ja halveksuntaan perustuva kasvatus johti vääjäämättä välttelevään persoonallisuushäiriöön. Mutta mitä tulee mihin tahansa kliiniseen häiriöön, tiedämme ettei ” 2 plus 2 ole koskaan 4″. Toisin sanoen, jokainen reagoi eri tavoin samoissa olosuhteissa, ja persoonallisuushäiriöiden maailmassa on olemassa monta ehdollistavaa tekijää, useita mahdollisia häiriöitä ja erittäin monimutkaisia häiriintyneitä ajatuksia.

Nykyinen DSM-V (mielenterveyden häiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja) määrittelee välttelevän persoonallisuushäiriön yhdeksi sosiaalisen ahdistuksen muodoksi. Tässä tapauksessa henkilön itsetunto on niin alhainen, että hän alkaa menettää täysin sosiaalisia kykyjään ja päätyy lopulta mieluummin eristäytymään. Mutta vaikeinta tässä on se, että näiden potilaiden tilanteet ovat täysin egodystonisia, eli heidän arvonsa, unelmansa, tarpeensa ja identiteettinsä ovat jatkuvassa epämiellyttävässä kaaoksessa. Tämän seurauksena syntyvä psyykkinen uupumus on valtava.

Mutta välttelevästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset tietävät oikein hyvin mitä heidän tulisi tehdä tilanteensa parantamiseksi. Koska yleisesti ottaen he ovat hyvin älykkäitä ihmisiä. Siitäkin huolimatta pelkkä ajatus pelkojensa, fobioidensa ja ajatustensa kohtaamisesta aiheuttaa heissä paljon ahdistusta, joten he keksivät mieluummin tekosyitä, lykkäävät myöhemmäksi ja jättävät paniikin takia ratkaisun aina huomiselle.

Välttelevästä persoonallisuushäiriöstä kärsivien piirteet

• Tunne siitä, että mitä ikinä he tekevätkin, he tulevat aina torjutuiksi, arvostelluiksi ja eristetyiksi missä tahansa tilanteessa.
• Liioiteltu itsekriittisyys. He näkevät itsensä täysin kyvyttöminä ihmisinä missä tahansa tilanteessa. He sanovat tavallisesti sellaisia asioita itselleen kuin “Minua ei ole tarkoitettu tähän maailmaan.”
• Heillä esiintyy liioitellun paljon dysforiaa, eli he yhdistävät surun ahdistukseen.
• Heillä on liian paljon häiriintyneitä ajatuksia. “On parempi olla tekemättä mitään kuin yrittää jotain ja epäonnistua.” “Ihmiset ovat aina kriittisiä. He tykkäävät nöyryyttää kaikkia ja ovat välinpitämättömiä muiden ihmisten tarpeita kohtaan…”
• Sosiaalisen välttelyn lisäksi heillä esiintyy myös kolmea muunlaista välttelyä: kognitiivista, behavioraalista ja emotionaalista välttelyä. Eli he välttävät ajattelua, tekemistä ja tunteidensa käsittelyä, sillä näin heidän ei tarvitse kohdata sitä asiaa, joka pelottaa niin paljon ja jonka he itse aiheuttavat.

Se mikä aiheuttaa tällaista käytöstä on sen kierteen vahvistaminen, joka pitää ahdistuksen elossa. Näin ollen, vähitellen, suojellakseen itseään negatiivisilta tunteilta, nämä ihmiset valitsevat eristäytymisen.

Välttelevän persoonallisuushäiriön hoitaminen

Terapeutin ja välttelevästä persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan välinen suhde on usein pitkä ja tulokseton. Tämä johtuu lukuisista eri syistä.

Ensimmäinen on se, että potilas ei usko ammattilaisen kykenevän ymmärtämään hänen sisäistä maailmaansa. Hän uskoo tulevansa torjutuksi ajatustensa, ideoidensa ja tarpeidensa vuoksi.

Kun psykoterapeutti on saavuttanut potilaan luottamuksen ja rakentaa tämän kanssa vahvan siteen, edistystä voi tapahtua. Mutta jos tuota luottamusta ei koskaan synny, on epätodennäköistä nähdä mitään edistystä, joka vahvistaisi potilaan toivoa.

Välttelevästä persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan on työstettävä seuraavia asioita:

• Muotoiltava uudelleen toimimattomat ajattelutavat.
• Työstettävä automaattisia ajatuksiaan ja kognitiivisia vääristymiään.
• Tutkittava välttelevän käytöksensä alkuperää.
• Mietittävä aiempia kokemuksia, jotka aiheuttavat epämukavuutta.
• Vahvistettava sosiaalisia tapoja, jotka saattaisivat olla avuksi päivittäisessä elämässä.
• Tehtävä edistysdiagrammi ja lievitettävä välttelevää käyttäytymistään.
• Parannettava sosiaalisia taitojaan ryhmäterapiassa.
• Parannettava minäkuvaa.

Kuten näet, on olemassa monia strategioita, joita ammattilainen voi käyttää näiden potilaiden kanssa. Kyseessä on häiriö, jossa kognitiivis-behavioraalinen, rationaalis-emotionaalinen ja psykodynaaminen terapia, kuten myös järjestelmällinen turruttaminen, ovat erityisen hyödyllisiä.