Valikoiva abstraktio: negatiivisen maksimointi ja positiivisen minimointi

Kun elää ympäristössä, jossa ihmisten ja tilanteiden kielteiset aspektit ovat korostettuja, ihminen tottuu ajattelemaan tämän tyyppisen analyysin olevan oikea tapa ajatella. Tämä perspektiivi muuttuu vähitellen pysyväksi ihmisen aivoissa ja tästä johtuen kyseinen henkilö ei pysty huomaamaan järkeilyssään ammottavia aukkoja.

Mukaan on saatettu sulauttaa ja sisällyttää joitakin päteviä perusteluja, jotka oikeuttavat tällä tavalla ajattelemisen. Ehkä sinä ajattelet, että jos keskityt ainoastaan negatiiviseen, on sinulla pienempi riski joutua kokemaan pettymyksiä tai olosi turhautuneeksi silloin, kun et saavuta tavoitetta tai kun havaitset virheitä tai tyhjyyttä tai vikoja muissa ihmisissä. Tai ehkä sinä ajattelet, että negatiivisen näkeminen on analyyttisempi ja kriittisempi asenne, koska hyvien asioiden ei tarvitse muuttua, vaan niiden sijaan ikävien asioiden pitäisi parantua tai kohentua.

Valikoiva abstraktio päivittäisessä elämässä

Ihmiset, jotka säilyttävät tämän kognitiivisen vääristymän, suuttuvat usein. Heille on normaalia pitää kokonaista katalogia asioista, joita he eivät voi sietää tai jotka saavat heidät suuttumaan. He eivät siedä myöhästelyä, he sietävät valehtelua vielä vähemmän, ja mukautuvaisuus ja trendit saavat heidät räjähtämään. Samaan aikaan he ovat kuohuksissa tai närkästyneitä johtuen muiden virheistä tai joutuvat jopa niiden hyökkäyksen kohteeksi.

Valikoiva abstraktio ei suuntaudu ainoastaan ulkoiseen maailmaan. Se koskettaa myös, ja erityisesti, omaa itseä. Tämä johtaa ihmisiin, joiden me sanomme “kasaavan elokuvia omassa päässään.” Toisin sanoen he ovat ihmisiä, joilla on taipumus kuvitella kaikkien tilanteiden lopputulemat kammottaviksi tai ainakin niiden olevan heille negatiivisia.

Seuraavassa on esimerkki: poikaystävä on hieman myöhässä tapaamisestaan tyttöystävänsä kanssa. Tyttö alkaa panikoida ja ajatella, että ehkä tämä on pojan tapa kertoa hänelle, että ei ole enää järin kiinnostunut tytöstä.

Tyttö ajattelee, että poika on epähuomaavainen ja itsekäs ihminen, joka ei rakasta häntä, aivan samoin kuten poika on tytölle kertonut monet kerrat tämän mielikuvituksessa. Kun poika saapuu, syytää tyttö kaikki nämä syytökset hänen niskaansa tajuamatta tämän olleen myöhässä auto-onnettomuudesta johtuen, siis syystä joka ei ollut hänen käsissään tai aikomuksissaan.

Toinen esimerkki, tällä kertaa sovellettuna työympäristöön, kertoo ihmisestä joka on valmistellut erittäin huolellisesti esityksen, joka hänen odotuksiensa mukaan on täysi menestys. Tästä huolimatta yksi osallistujista tekee pienen kritisoivan kommentin hänen huippuluokan esityksestään. Esittäjä kadottaa tyystin voitonriemun tunteensa ja ainut asia mitä hänen mieleensä jää on tämä kritiikki, jota hän elää läpi uudestaan ja uudestaan seuraavina päivinä.

Esittäjä poistuu tilanteesta ajatellen, että myös muilla oli kritiikkiä mielessään, mutta vain yksi rohkeni tai vaivautui ilmaisemaan sen ääneen. Hän ajattelee kaiken näkemänsä vaivan olleen turhaa, koska esitys ei ollutkaan hänen odotuksiensa mukainen, joiden ehtona oli muiden ihmisten odotusten täyttäminen.

Valikoivaa abstraktiota vastaan taisteleminen

Valikoivan abstraktion tilassa eläminen johtaa lopulta vihaan ja turhautumiseen. Se ei rikasta elämää millään tavalla, saati että olisi ajattelutapana menetelmä, jota kannattaisi kehittää. Täysin päinvastoin. On suositeltavaa hävittää tällainen automaattinen ajattelutapa omasta valikoimastaan tyystin, jotta voi elää täydempää elämää. Mutta miten tämä on tehtävissä?

Kuten kaikki mekaaninen käytös, on ensimmäinen askel tulla tietoiseksi siitä, että toimii näin. Kysy itseltäsi seuraava kysymys: Kuinka paljon arvoa minä annan ihmisten tai tilanteiden negatiivisille puolille? Ajattelenko minä jollain tavalla, että negatiivisuus ansaitsee enemmän huomiota kuin positiiviset asiat?

Kun tunnistat valikoivan abstraktion olemassaolon ajattelussasi, on seuraava askel käydä läpi itsehavainnoinnin prosessi tietääksesi tapahtuuko tätä kaikkien asioiden suhteen, vai tapahtuuko näin vain tietyissä olosuhteissa. Tämä itseen kohdistuva valpas tarkkaavaisuus mahdollistaa sen ymmärtämisen, miten tämän vääristymän voi purkaa. Mitä luultavimmin sinä tulet huomaamaan, että tämä mekanismi käynnistyy tietyissä olosuhteissa, jotka saavat sinut tuntemaan olosi epävarmaksi.

Kun tämä hetki koittaa, sano itsellesi: “Hei, sinä huomaat ainoastaan ikävät asiat,” ja olet valmis ottamaan seuraavan askeleen. Miksi et koettaisi nähdä hyvää, myönteistä?

Koeta muuntaa tämä pysyväksi harjoitukseksi, lähestulkoon yhdeksi automaattiseksi tavaksesi ajatella. Koeta vastata välittömästi jokaiseen ihmisestä tai asiasta tekemääsi negatiiviseen arvioon positiivisella. “Huomasin tämän virheen, joten nyt minun täytyy löytää sen vastapainoittava hyve.” Tällä tavoin tulet olemaan matkalla selviytymään valikoivan abstraktion kammottavasta taakasta.