Valehtelija, ei hän joka luottaa, on väärässä

Valehtelija, ei hän joka luottaa, on väärässä

Viimeisin päivitys: 09 joulukuu, 2016

 

Luottamus on kuin kristallista rakennettu silta, hauras ja läpinäkyvä, joka nostattaa meidän elämäämme. On varsin todennäköistä, että olemme käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa sen rakentamiseen, ja tästä syystä se on korvaamaton.

Kuitenkin siitä huolimatta, että siihen todellakin kannattaa sijoittaa kaikki tuo työ ja aika, ja että tämä luottamus voi tuoda meille niin paljon onnea, voidaan se usein tuhota vain muutamassa sekunnissa. Se voidaan tuhota varomattomuudella, itsekkyydellä ja meidän omilla itsekeskeisillä teoillamme.

Kun niinkin tärkeä tunne kuin luottamus särjetään, kuolee sisimmässämme jotain. Tämä tapahtuu, koska yksi valhe voi saada meidät epäilemään tuhatta totuutta. Valheet saavat meidät kyseenalaistamaan itseämme ja jopa niitä kokemuksia, joiden me uskoimme olevan kaikkein rehellisimpiä.

Valheilla on lyhyet jäljet ja pitkät kädet

Kuten sanonta kuuluu, “valheilla on lyhyet jäljet” — ne eivät voi kantaa ketään kovinkaan pitkälle. Jotakuta, joka valehtelee, eivät hänen epärehelliset sanansa tai tekonsa voi kannatella.

Joka tapauksessa se tosiasia, että kaikki lopulta kaatuu oman painonsa alla ei tarkoita, että isku tulee välttämättä olemaan dramaattinen tai kivulias. Itse asiassa se mitä tapahtuu, on täysi vastakohta tälle. Valhe ja petos luovat ennen ja jälkeen -osiot meidän elämiimme.

Huijaa minua kerran ja häpeä on sinun. Huijaa minua kahdesti ja häpeä on minun.” Olemme kaikki kuulleet aiemmin tämän tai vastaavan sanonnan. Tässä lausahduksessa on ripaus totuutta, mutta meidän pitäisi silti pohtia sitä tarkoin.