Uskottomuuden katkera maku

Uskottomuus on sekä uskottoman osapuolen vastuulla että henkilön joka kärsii kumppaninsa uskottomuudesta, sillä sen jälkeen kun uskottomuuden teko on tunnustettu, kukaan ei ole velvollinen pysymään kumppaninsa kanssa. Ja sen takia että kaikki, syvällä sisimmässään, aina tietävät kuka ja mikä on osallisena.

Kaikki jotka ovat osallisena ovat vastuussa, enemmän tai vähemmän. Hetken mielijohteet ja kypsyyden puute maksavat kovan hinnan.

”Uskottomuuden erot molemmissa sukupuolissa on niin tosia, että intohimoinen nainen saattaa antaa uskottomuuden anteeksi, mikä taas on mahdotonta miehelle.”

-Stendhal-

Missä tapauksessa tahansa, uskottomuus saa aikaan suuren haavan, pääsääntöisesti ihmiselle jota on petetty. Mutta uskottomuus jättää myös syvät jäljet siihen henkilöön joka petti: hänen, johon ei voida luottaa, voi olla todella vaikeaa luottaa muihin. Eli tavallisesti ihminen joka on uskoton kärsii myös hirveästä mustasukkaisuudesta.

Hän, joka ei ole enää…

Tavallisesti sellaiselle henkilölle, joka on elänyt epärehellistä elämää täynnä lyhytaikaisia ja “kolmen hengen parisuhteita”, voi olla yhtäkkiä vaikeaa lopettaa tuolla tavalla käyttäytymistä. Itse asiassa usein tapahtuu niin, että vuosien saatossa ongelmasta tulee entistä kroonisempi. On parempi, ettet tuhlaa aikaasi ja elämääsi tuon kaltaisen ihmisen kanssa.

Tällaisen henkilön kanssa rakkaus muuttuu terveellisestä suoraan sanottuna paheelliseksi; todelliseksi perverssioksi. Kaiken tämän tulos: tuhotut elämät, ärtyneet ihmiset ja kuolleet toiveet. Todellisia epäonnistumisia…

Jos jumitut tällaiseen parisuhteeseen, saatat menettää mahdollisuuden kokea todellista rakkautta. Et ihannoitua rakkautta, mutta kyllä, sellaisen parisuhteen joka tuo tullessaan enemmän iloa kuin surua. Jos päätät sen sijaan valita kurjuuden, älä syytä muita sinun epäonnestasi. Muista, että sinä olet vapaa valitsemaan ketä rakastat.

Rakkaus ei ikinä kerjää

Pettymys ei tule pelkästään uskottomuudesta, vaan myös siitä ettei uskalla sanoa ”ei enää”… Itse asiassa se mikä toimii sisälläsi on eräänlaista loisimista. Se on kopio siitä ilmiöstä, kun luonnossa jokin elävä organismi elää toisen kustannuksella… Ja tämä tottakai on paljon pahempaa, jos mistä puhumme on rakkaus.

Lyhyesti, kaikessa on kyse itsensä kunnioittamisesta, arvostuksesta ja rakkaudesta parisuhdetta ja sen tulevaisuutta kohtaan. Sillä et koskaan saisi ”kerjätä tunteita”, ja koska kaikesta mikä on tehty noiden rajojen sisällä, tulee aina puuttumaan vankat ja vahvat juuret.

Jos rakennat kymmenkerroksista rakennusta, mutta sen pohja ja perusta ovat heikot, ennemmin tai myöhemmin tämä rakennus tulee sortumaan. Rakkaus, joka jäi kiinni uskottomuuden ja kunnioituksen välille, voidaan antaa anteeksi… Mutta se ei tule koskaan sallimaan sitä tai oikeuttamaan sitä.

Uskottomuus on usein provosoitua

Vaikka saattaa vaikuttaa hieman karkealta, uskottomuus on itse aiheutettua, ei kenenkään muun: kun vapaaehtoisesti päätät etsiä väärää henkilöä.

Jos esimerkiksi tiedät, että tuolla henkilöllä on taipumusta olla useassa parisuhteessa samaan aikaan ja silti päätät olla tuon henkilön kanssa, tavalla tai toisella sinä itse hyväksyt ja tuet kumppanisi uskottomuutta etukäteen.

Joten, ennen kuin vaivut syvään masennuksen tilaan siitä syystä että kumppanisi on ollut uskoton, sinun tulisi analysoida todella yksityiskohtaisesti sitä, miksi sallit tämän tapahtua. Tällaisessa tilanteessa ongelma on teissä kummassakin.

Hän, joka on uskoton, pettää itseään

Tämä ei tarkoita sitä, että uskoton henkilö on syytön kaikesta. Epäilemättä hän on ensisijaisesti vastuussa, vaikka on täysin selvää että kaikki mikä tapahtuu parisuhteessa on molempien osapuolien aiheuttamaa. 

Jotkut sanovat, että he ovat uskottomia, mutta silti lojaaleja, sillä he kertoivat kumppanilleen jo aikaisemmin olevan toisessa suhteessa. Tämä ”vilpittömyys” on kuitenkin tekaistua, sillä uskottomuus ei riipu pelkästään petoksesta, mutta myös vaikutuksesta henkilöön, johon olemme sitoutuneet.

Tämä ei ole mikään ”vilpittömyyden” osoitus, vaan puhdasta kyynisyyttä. He pesevät kirjaimellisesti kätensä; valheilla ja viisastelulla he siirtävät vastuun käyttäytymisestään toiselle henkilölle.

”Se on sinun päätöksesi, tiedät jo kuka minä olen,” he sanovat rauhallisesti, yrittämällä päästä eroon vastuusta. Uskottomat ihmiset ovat itsekkäitä jo omalla olemuksellaan. Heille muiden ihmisten elämien tuhoaminen on leikkiä.

Jos parisuhde kuitenkin on avoin, ja molemmat ovat aikuisia, viime kädessä se on heidän molempien valinta. Mutta jos kyseessä on tilanne, jossa toinen käyttää toisen epävarmuutta tai emotionaalista riippuvuutta hyväkseen, emme enää puhu symmetrisestä parisuhteesta, vaan enemmänkin psykologisesta pahoinpitelystä.

Jos en rakasta ja kunnioita itseäni, ei kukaan muukaan tee niin

Monet naiset ja miehet lankeavat tähän ansaan. Mutta rakkaus joka sallii ja jopa tukee tuollaisia asioita ei ole terveellistä. Kaiken lisäksi, se ei edes ole rakkautta.

Kauniit kasvot, hyvä kroppa, mukavat sanat, hienot yksityiskohdat, yksinäisyys, rutiinit ja tylsyys… Ikävä kyllä, syitä oikeuttaa uskottomuus saattaa olla jopa miljoona… Mutta yksi asia on varmaa, sitten kun se kerran tapahtuu, pari ei koskaan tule olemaan enää ennallaan.

Ei kaikki uskottomuus tarkoita, että parisuhde olisi mahdoton. Ei ole olemassa absoluuttisia totuuksia ja vielä vähemmän kun kyse on rakkauden alueesta. Mutta se on varmaa, että kaikki riippuu osallistuneista ihmisistä, olosuhteista joissa tapahtumat ilmaantuvat ja siitä, kuinka pari käsittelee näitä tapahtumia.

Pystytkö pääsemään yli uskottomuudesta? Kyllä, ehdottomasti. Mutta jos sitä edeltää omistautuminen, jota on halveksittu, se tulee jättämään katkeran maun suuhun, ja vaatii paljon molemmilta ihmisiltä pysyä yhdessä.

Kuvat Duk, Micao Shin, Pascal Campion