Unohtaminen on sydämelle vaikeaa
Jos asetat sydämen ja järjen vaa’alle, tulee tästä aina seuraamaan epätasapaino. Ajan kulumisesta huolimatta tulee aina olemaan joitakin ihmisiä, jotka ovat tehneet sydämeemme reiän. Reiän, joka saa sydämen lyömään raskaammin, yksinkertaisella näkemyksellä menneestä, meidän korvaamme kuiskatun sanan muistolla.
Sinun mielesi haluaa sinun olevan järkevä. Se tulee haluamaan sinun unohtavan kyseisen ihmisen, joka satutti sinua ja lähti. Mutta sinun sydämesi ei unohda. Se jatkaa sinun muistuttamistasi, joka kerta kun se pumppaa verta sinun kehoosi, siitä miten tuo ihminen sai sinut tuntemaan, siitä millainen maailma oli tuolla hetkellä.
“Toisinaan yön hiljaisuudessa kaikki hänen muistonsa palasivat hänen luokseen lapsuuden laulun täyteläisyydellä… Yksinäisyydessä kukaan ei pakene muistoiltaan.”-Antoine de Saint-Exupéry-
Ikuinen taistelu: mieli ja sydän
Kun me käymme läpi romanttisen suhteen hajoamisen, kertoo todellisuus meille, että tuo ihminen ei enää rakasta meitä. Hän ei enää etsi minua, soita minulle tai suutele minua. Mutta sydän ikuisessa taistelussaan toivottomana romantikkona muistuttaa meitä siitä päivästä, jolloin me suutelimme ensimmäisen kerran tai kun me rakastelimme pimeyden turvaamina. Tämä taistelu todellisuuden ja omien muistojemme välillä on juuri se, mikä estää meitä unohtamasta.
Mitä voimakkaampia muistot ovat, sitä pidempään ne jatkavat mieleemme ilmaantumista uudelleen. Tälle on tieteellinen selitys, koska hippokampus (joka vastaa asioiden, kuten päivämäärien, paikkojen ja kasvojen muistamisesta) ja aivojen mantelitumake (joka vastaa tunnepitoisista muistoista) ovat linkittyneet, kietoutuneet toisiinsa, ja sinun muistosi eivät näin ollen ole enää pelkkiä kuvia. Ne ovat tuoksuja, hyväilyjä, sanoja ja makuja.
“Muistaminen on helppoa sille, jolla on muisti. Unohtaminen on vaikeaa sille, jolla on sydän.”-Gabriel García Márquez-
Ajan parantava vaikutus
Kuten sanonta kuuluu: aika parantaa kaiken. Tämä johtuu siitä, että päivien, kuukausien ja vuosien kuluessa linkki hippokampuksen ja mantelitumakkeen välillä lakkaa olemasta käytössä, jotta muuta tietoa pystytään säilömään, muita muistoja. Tällä tarkoitetaan, että me päästämme ihmisistä ja muistoista irti, jotta toisilla on tilaa tulla elämämme piiriin.
Yleensä eroa seuraa surun kausi, joka voi kestää kuudesta kuukaudesta vuoteen. Tämän ajanjakson pituus riippuu pitkälti siitä vaivasta ja ponnistelusta, jonka me näemme jatkaaksemme elämäämme ja selviytyäksemme tästä kokemastamme pettymyksestä.
3 vinkkiä auttamaan sinua unohtamisessa
On tärkeää olla takertumatta menneeseen, koska elämä vain odottaa meidän nauttivan siitä. Joten meidän pitäisi asettaa kaikki pyrkimyksemme siihen, että unohdamme. On mahdollista unohtaa. Se vaatii vain tahdonvoimaa ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Sinulla on sydän, ja näin ollen unohtaminen on monimutkaista. Mutta se ei ole mahdotonta. Seuraavassa jaamme joitakin neuvoja, jotka auttavat sinua unohtamisessa:
Hyväksy mitä on tapahtunut
Toisinaan me vaatimalla vaadimme tuhansia selityksiä tai annamme niitä, mutta ehkä ne eivät kuitenkaan ole lainkaan tarpeen. Ei kaikelle ole selitystä, eikä ole tarpeen velloa pidemmälti siinä mitä tapahtui, ja näin satuttaa itseämme vielä lisää. Tämä on hyvin mutkikasta hyväksyä, mutta kuitenkin varsin tarpeellinen annos todellisuutta. Ole urhea ja hyväksy, että rakastamasi ihminen on lähtenyt.
Elä elämääsi ja nauti omista tunteistasi
On mahdollista, että tämän surun kauden alussa sinusta tuntuu kuin haluaisit itkeä. Ja sinun pitäisikin itkeä purkaaksesi tunteitasi, päästääksesi kaiken tuskan ulos. Mutta sinun pitäisi lisäksi pakottaa itsesi uskaltautumaan ulos, käymään kävelyllä, käydä elokuvissa ja seurustella muiden ihmisten kanssa.
Elä elämääsi taas. Kysy itseltäsi: Mistä minä pidän? Minkä tekemisestä minä nautin? Sinä alat tehdä uusia muistoja, jotka saavat sinut unohtamaan menneet. Tee reikä omaan sydämeesi uusia tunteita ja kokemuksia varten. Sulje joitakin ovia avataksesi uusia.
Aika ei ole kaikki kaikessa
Aika auttaa unohtamaan. On totta, että ajan kuluessa kivusta tulee turta, kunnes se katoaa kokonaan. Mutta kyse ei ole ainoastaan odottamisesta. Kyse on lisäksi toimimisesta. Sinulle ei tee millään muotoa hyvää pysyä kodissasi vain odottaen päivien kuluvan, kunnes kipu lopulta poistuu.
Avaa mielesi. Käy sillä valokuvauskurssilla, josta olet aina haaveillut. Uskalla kysyä pitämältäsi pojalta hänen puhelinnumeroaan. Harrasta liikuntaa, nauti lempidrinkkisi, lue lempikirjasi uudestaan tai yksinkertaisesti osta uusi. Tee mitä tahansa haluat, mutta elä.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.