Unohda, tai opi elämään sen kanssa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Voimme todella unohtaa sen, mikä kerran vahingoitti meitä? Unohdammeko asian vai työnnämmekö sen vain sivuun, jotta voisimme elää ilman kipua? Unohtaminen ei välttämättä ole tahdon kysymys, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi auttaa muistiamme.

Olemme kaikki kokeneet tilanteita, ihmissuhteita ja aikoja, jotka tekivät meidät onnellisiksi. Mutta aikanaan myös onni tulee tiensä päähän. Joku katoaa elämästämme, rakkaus loppuu tai liika etäisyys vie voiton. Mitä voimme tehdä, jotta muistomme eivät satuttaisi meitä niin paljon?

Ehkä ensimmäinen asia, joka meidän täytyisi pitää mielessä on se, ettei “kylmän kanan” unohtaminen toimi. Mitä voimakkaammin huudamme tiettyä muistoa vastaan, sitä enemmän se putkahtaa mieleemme yhä uudelleen ja uudelleen. Muisto on olemassa, tapahtui mitä tapahtui. Se saattaa muuttaa muotoaan, mutta se on edelleen läsnä. Hyödyllisintä olisi oppia elämään sen kanssa ilman kipua.

Voimme antaa ajatukselle uuden merkityksen. Voimme sisällyttää sen osaksi elämäämme ilman, että se tuottaa kipua. Voimme unohtaa tai oppia elämään sen kanssa.

Yksi hyödyllisimmistä sisäisistä vuoropuheluista kuuluu seuraavanlaisesti: “Se teki minut onnelliseksi, minä opin tapahtuneesta ja muistan yhä hyvät hetket. Jos yritän unohtaa sen, se saa mielessäni entistäkin näkyvämmän paikan ja enemmän valtaa aiheuttaakseen negatiivisia tunteita. Kaikki, mikä on osa menneisyyttäni on nyt osa tarinaani ja siksi jonkin unohtaminen tai poistaminen ei ole jotain, johon haluaisin tuhlata aikaani.”

Se, ettet puhu jostakin, ei tarkoita että olisit unohtanut

Vaikka yrittäisimme kovin syrjäyttää asioita, jotka aiheuttavat meille henkistä tuskaa, emme todennäköisesti tule onnistumaan siinä. Itsesi sulkeminen, sosiaalisten suhteiden katkaisu tai kivusta puhumattomuus raivon ja anteeksiantamattomuuden tähden; mikään näistä ei ole sama kuin unohtaminen.

Haitallisten asioiden hyllylle laittaminen ei myöskään tarkoita unohtamista. Tällöin et yksinkertaisesti ilmaise niitä terveellisellä tavalla. Valitettavasti ne ovat yhä siellä. Asioita vastaan nyrkkeileminen tarkoittaa vain, etteivät muistomme ole turvallisessa paikassa. Muistomme satuttavat meitä, vaikka hyökkäisimme niitä vastaan.

Kun unohdamme, mikään ei enää satuta meitä. Me emme muista enää tapahtunutta tai voi kokea sitä mitä koimme juuri sillä hetkellä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heittäisimme asian sivuun, poistaisimme sen kokonaan elämästämme. Se olisi täysin mahdoton tehtävä. Mielellämme ei ole painiketta, joka lähettäisi epätoivotut muistomme roskiin.

Sen sijaan meidän on yritettävä toimia sen kanssa, mikä oikeasti on käsissämme. Voimme heijastella muistomme arvoa, säästää sen haluamallamme tavalla ja pohtia miksi se satuttaa meitä yhä.

Sinulla on mahdollisuus prosessoida kokemuksiasi ja olla antamatta niille voimaa hallita sinua. Me olemme enemmän kuin muistomme; me olemme niitä, jotka antavat muistoille tarkoituksen. Me olemme enemmän kuin ajatuksiemme summa, me olemme niitä, jotka antavat niille muodon.

Se on yhä siellä, mutta se ei enää satu

Kun heijastelemme ja prosessoimme asioita, muistomme ovat kanssamme. Muistamme ajan, jonka vietimme isovanhempiemme kanssa, ensirakkautemme, ystävien kanssa leikityt leikit, toisiin kaupunkeihin toteutetut reissut, lämpöiset kesäyöt… Nämä muistot ovat yhä kanssani, irrallaan negatiivisista muistoistani. Itse asiassa ne ovat itsessään paljon merkityksellisempiä.

Se ei satuta enää. Olemme oppineet, että “kylmän kanan” unohtaminen aiheuttaa ainoastaan turhautumista. Emme halua unohtaa hyviä asioita, vain ne osat, jotka aiheuttivat harmia. Tämä on prosessi, joka vaatii älykkyyttä, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Toisaalta syy kipuumme on se, että se tapahtui ja me tunsimme sen. Se satuttaa meitä, sillä olemme elossa. Älkäämme työntäkö sitä pois mielestämme. Mitä jos antaisimme sille uuden merkityksen ja paikan. Annetaan sen olla, mutta vähennetään sen merkitystä eikä anneta sen viedä meiltä yhtään enempää pois. Tehdään siitä osa tarinaamme… uudella tavalla. Unohda tai opi elämään sen kanssa – valinta on sinun.