Tunteettomuus muiden kärsimyksiä kohtaan
Kaikilla ryhmissä elävillä eläinlajeilla on kyky tuntea herkkyyttä vertaistensa kipua ja kärsimystä kohtaan. Solidaarisuus on osa niiden geneettistä koodia, sillä useimmissa tapauksissa se on lajien selviytymisen takaaja. Miksi sitten jotkut ihmiset ovat täysin tunteettomia muiden kärsimystä kohtaan? Kuinka he sulkeutuvat psyykkisesti kaikelta ulkoiselta? Mikä saa yksilön olemaan tunteeton?
Näihin kysymyksiin on olemassa monia mahdollisia vastauksia. Syyt tunteettomuuteen vaihtelevat aina vakavien patologioiden olemassaolosta äärimmäisen haavoittuvuuden tilaan. Kohti tunteettomuutta on olemassa monia teitä, ja ne sisältävät monia eri ilmentymiä.
“Kaiken mahdottoman haluaminen ja piittaamattomuus muiden onnetonta oloa kohtaan ovat kaksi suurinta mielen ja sielun sairautta.”
–Bias–
Ellei henkilö kärsi vammauttavasta mielenterveyshäiriöstä, kukaan ei voi olla täysin tunteeton. Tämä aste vaihtelee, niin kuin vaihtelevat myös objektit ja olosuhteetkin. Toisin sanoen, joku voi olla täysin tunteeton tietyn henkilön kärsimystä kohtaan, mutta samaan aikaan hän voi olla herkkä jonkun toisen kipua kohtaan.
Tunteettomuuden syyt ja sen ilmenemismuodot
Jos elämme kiireisen tien varrella, on todennäköistä että kuulemme jatkuvasti melua, paitsi jos elämme hyvin äänieristetyssä talossa. Jos emme ole tottuneet tähän meteliin, ehkä jokainen näistä äänistä häiritsee meitä. Jonkin ajan kuluttua tapahtuu jotain päinvastaista. Emme enää kiinnitä huomiota tuohon meteliin. Itse asiassa, saatamme jopa tuntea jonkinlaista hälytystilan tunnetta, jos kadulla on täysin hiljaista. Pohjimmiltaan meistä tulee tunteettomia tuota melua kohtaan.
Jotain samanlaista tapahtuu tunteiden maailmassa. Ihmisillä, jotka ovat kokeneet suurta emotionaalista kärsimystä, on taipumusta olla empaattisempia ja herkempiä muiden kivuille. Mutta voi myös tapahtua juuri päinvastaista. Etenkin, jos tämä kipu on ylittänyt tietyt rajat tai jos se ilmenee äärimmäisen haavoittuvaisuuden rajojen sisällä. Näistä ihmisistä tulee tunteettomia.
Voi myös käydä niin, että ihmiset jotka eivät ole kokeneet kärsimystä, tai ovat kokeneet sitä vain vähän, mutta heistä kasvaa tunteettomia. He eivät kykene antamaan tarkoitusta tai arvoa muiden kärsimykselle. Heidän empatiakapasiteettinsa ei ole kehittynyt, ja he osoittavat eräänlaista affektiivista tietämättömyyttä. Tämä tietämättömyys estää heitä osoittamasta solidaarisuutta muiden kärsimyksiä tai iloja kohtaan. Näin on siksi, että heidän tuottamansa herkkyys ei vaikuta heidän reaktioihinsa negatiivisia tunteita kohtaan.
Yksilö, joka on tunteeton muiden kärsimystä kohtaan voi osoittaa tunteettomuutensa monella eri tavalla. Tämä ei tarkoita vain sitä, että he olisivat välinpitämättömiä muiden tarpeita tai avunpyyntöjä kohtaan. Tämä sisältää myös kaikenlaisen käytöksen, jossa toista ihmistä pidetään välineenä.
Kun olemme tunteettomia ja herkkiä samaan aikaan
On normaalia olla herkkä ja tunteeton samaan aikaan. On myös normaalia, että tunteettomuuden vaiheita esiintyy joskus ihmisissä, jotka ovat tavallisesti empaattisia ja herkkiä. On olemassa monia tekijöitä, jotka saavat tämän tapahtumaan. Jos joku kokee suurta surua, hänellä ei varmastikaan ole paljoa emotionaalista energiaa. Hän ei kykene välittämään muista tai tuntemaan empatiaa kärsiviä vertaisia kohtaan.
Jotkut ihmiset todellakin pelkäävät kärsimystä. Ilman, että he ovat edes tietoisia siitä, he kehittävät itselleen strategioita, mekanismeja tai tapoja turruttaa itsensä. Tätä tapahtuu esimerkiksi riippuvuuksissa.
Psykoaktiivisten huumeiden käyttö pystyttää tunteettomuuden muurin muiden kärsimystä kohtaan. Kyseessä on kuin kupla, joka toimii eristeenä. Liian jäykän luonteen rakentaminen ja sen ravitseminen on myös strategia muuttua tunteettomaksi. Itse asiassa kyseessä on tapa hallita ankarasti omia tunteita, jotta yksilön energia sisällyttäisi ne.
Herkkänä oleminen tarkoittaa sen olemista kaikkia kohtaan
Erich Fromm vakuutti, että aito rakkaus ja solidaarisuus ovat myös universaaleja. Hän sanoi, että jos rakastamme yhtä ihmistä, rakastamme koko ihmiskuntaa. Tämän oletuksen mukaan emme voi olla herkkiä yhden henkilön kärsimystä kohtaan olematta samaan aikaan herkkiä kaikkien muidenkin kärsimystä kohtaan. Tämä on yleisintä, mutta se esiintyy eri tavalla eri ihmisissä.
Jos emme saa herkkyyttä muilta, se voi vaikuttaa meihin syvästi. Mutta henkilö johon tämä vaikuttaa eniten on hän, joka ei kykene olemaan tunteellinen. Tämä vaistonvarainen suuntautuminen kohti solidaarisuutta ei ole mikään luonnonoikku. Geneettisessä koodissamme on informaatiota, joka asettui meihin taatakseen selviytymisemme. Auttaminen ja autetuksi tuleminen on yksi monista elämän strategioista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Otero, J. (1999). Alexitimia, una revisión. Revista de La Asociación Española de Neuropsiquiatría, XIX(72), 587–596.
- Navarro, Marisa (2015) La medicina emocional. Debate