Empatiauupumus terveydenhuoltoalan ammattilaisissa
Joskus terveydenhoitoalan ammattilaiset eivät onnistu parantamaan hoitamiaan potilaita. Tämä muodostaa heissä traumaperäisen stressihäiriön muodon: empatiauupumuksen.
Empatiauupumus on tila, joka on potilaiden huolenpidon ja heidän ymmärtämisensä seurausta. Potilaiden fyysisen, psykologisen, sosiaalisen ja henkisen kärsimyksen todistaminen uuvuttaa terveydenhoitoalan ammattilaiset. Ajan kuluessa he saattavat jopa kokea epäsuoraan potilaidensa tuskan.
Empatia stressin laukaisijana
Kun henkilö hakee dialyysia melkein viikon jokaisena päivänä, terveydenalan ammattilaisen ja potilaan välille muodostuu melkein väistämättä side. Pelkkä jokapäiväinen tapaaminen sekä havaintojen ja parantumisen toivon vaihtaminen saavat aikaan ystävällisen luottamuksen potilaan ja hoitajan välille.
Itsensä asettaminen toisen kenkiin on tärkeää; terveydenalan ammattilaisten olisi ymmärrettävä potilaidensa tarpeita ja yhdistyttävä niihin. Empatia on kuitenkin kuin kaksiteräinen miekka, ja se voi toimia laukaisijana tietynlaiselle stressille. Asian laita on nimenomaan tämän empatiauupumuksen tapauksessa.
Empatia lisää hoidon laatua, mutta samaan aikaan se lisää ammattilaisen haavoittuvuutta palaa loppuun. Lyhyesti sanottuna, mitä enemmän hoitaja tuntee empatiaa, sitä suurempi empatiauupumuksen vaara on olemassa.
Myötätunnon aivojen mekanismit
Charles Figley keksi termin empatiauupumus vuonna 1995. Hän on Tulanen yliopiston traumatologian instituutin johtaja New Orleansissa, ja hän on tarkkaillut terveydenhoitoalan ammattilaisia, jotka ovat tehneet töitä traumatisoituneiden ihmisten kanssa ja jotka ovat kokeneet epäsuoraan potilaiden trauman vaikutukset.
Vaikka tämän termin alkuperä on suhteellisen uusi, aivojen mekanismit jotka selittävät tätä termiä ovat olleet läsnä jo pitkään. Näillä kyseisillä mekanismeilla on tekemistä empatian ja imitoivan käyttäytymisen kanssa. Lyhyesti sanottuna mantelitumake, orbitofrontaalinen aivokuori ja peilisolut vastuussa siitä, kun tunnemme samaa mitä toinen henkilö tuntee.
Lisäksi jos mukana on syvää kipua ja suunnatonta kärsimystä, henkilön myötätunnon kapasiteetti kasvaa. Silloin myötätunnon puutteesta tulee entistä ilmeisempi.
Empatiauupumuksen oireet
Empatiauupumus on kasaantuvan prosessin seurausta. Kuten voimme nähdä, se kehittyy emotionaalisesta ahdingosta, joka pitkittyy sen myötä kun voimakas yhteys potilaaseen kasvaa. Mitkä sitten ovat sen merkit ja oireet?
- Kognitiiviset: muistivaikeudet, keskittymisen puute, toistuvat negatiiviset ajatukset, flashbackit.
- Emotionaaliset: voimakkaat pelon, surun, vihan, yleisen epätoivon tunteet, ilon tai onnellisuuden menetys.
- Fyysiset: ruoansulatuskanavan epämukavuus, huimaus, päänsärky, korkea verenpaine, kipu, lihasjäykkyys, krooninen väsymys, vaikeudet nukahtaa.
Viimeiseksi oireet, jotka saattavat ilmetä työpaikalla: alhainen motivaatio, kyvyttömyyden tunne, heikon ammatillisen koulutuksen tajuaminen ja eristäytyminen työtovereista.
Suhde traumaperäiseen stressihäiriöön
Olet saattanut huomata, että empatiauupumus näyttää samalta kuin traumaperäinen stressihäiriö. Tarkastelkaamme mistä traumaperäinen stressihäiriö koostuu. Sen aiheuttaa jokin todella stressaava ja traumaattinen tapahtuma, sellainen joka esiintyy äärimmäisen fyysisen vahingon uhkana aiheelle. Elimistössä aiheutuu stressireaktio, jotta se sopeutuu ympäristöön. Tämä voi tapahtua missä iässä tahansa ja ilmestyä heti tapahtuman jälkeen.
Toisaalta, empatiauupumus ilmestyy yhtäkkiä ja selkeästi. Lisäksi stressin saavat aikaan monet eri tekijät, ei vain yksi. Toisin sanoen terveydenhuoltoalan ammattilaisten jatkuva emotionaalinen sekaantuminen ja terapeuttinen suhde potilaidensa kanssa.
Yhteisten oireiden kolme ryhmää
Empatiauupumuksella ja PTSD:llä on yhteisiä oireita. Nämä ovat:
- Tilanteen uudelleen kokeminen. Jos konflikti ei ole ratkaistu, hoitaja tai ammattilainen saattaa elää uudestaan tai muistaa traumaattiset kokemukset altistumisen tai flashbackien muodossa. Terveydenhuoltoalan ammattilaisille tämä oire on erityisen hankala. Liika työ ei saa aikaan tätä stressiä, vaan heidän emotionaalinen suhteensa potilaaseen.
- Välttely ja psyykkinen tylsyys. Tässä henkilö yrittää välttää ajatuksia, tunteita, ihmisiä, paikkoja, tehtäviä ja tilanteita, jotka saattavat muistuttaa häntä traumaattisesta tilanteesta. Lisäksi hän saattaa yrittää päästä eroon asioista joilla on tekemistä traumaattiseen asiaan ja hän lakkaa harrastamasta aktiviteetteja, joista hänellä oli tapana nauttia. Empatiauupumuksesta kärsivä ihminen, PTSD:sta kärsimisen lisäksi, kokee epämukavuutta, ärtyisyyttä ja hämmennystä. Hän ottaa potilaistaan sekä muista ihmisistä etäisyyttä sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja tämä voi vahingoittaa hänen sosiaalista elämäänsä.
- Hyperaktiivisuus tai kiihtyminen. Kiihtyminen on psykologisen aktivoinnin taso. Tässä tapauksessa heidän jännityksen ja valmiuden tilansa on jatkuvaa; he reagoivat äärimmäisin tavoin melkein kaikkeen.
Kuinka toimia empatiauupumuksen kanssa?
Nyt kun tiedämme mitä empatiauupumus on, voimme nähdä hyvän emotionaalisen hallinnan tärkeyden potilaiden hoidossa. Tässä on joitain ehdotuksia, kuinka toimia tällaisen tilanteen kanssa:
- Anna itsellesi aikaa saadaksesi uusia näkökulmia ja voidaksesi irtaantua.
- Tunnista mitä vahvuuksia ja voimavaroja meillä on saatavilla tilanteita varten, jotka sisältävät ihmisten kipua ja kärsimystä.
- Syö kunnolla ja nuku hyvin.
- Suorita rentoutumisharjoituksia ja harrasta liikuntaa.
- Jaa ajatuksesi ja tunteesi työtovereidesi kanssa.
Kuten voit nähdä, erittäin tunteellisten ja tuskallisten tilanteiden sivuvaikutukset ovat todellisia, jopa ammattilaisissa, jotka on koulutettu käsittelemään niitä oikein. Itsestämme huolen pitäminen on prioriteetti, jota emme saa unohtaa. Itse asiassa se on oleellista, jos haluamme antaa potilaillemme parhaan mahdollisen hoidon.