Tunneturvallisuuden teoria: lapset ja vanhempien väliset konfliktit

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 02 huhtikuuta, 2023

Millainen oli sinun lapsuutesi? Kasvoitko vanhempien kanssa, jotka kohtelivat toisiaan kunnioittavasti ja hellästi? Näitkö rakkautta heidän välillään? Vai huomasitko sen puutteen? Useimmat meistä muistelevat vanhempiemme välistä suhdetta. Se ei ainoastaan tarjoa meille ensimmäistä mallia siitä, millaisia ihmisten väliset suhteet ja vuorovaikutukset ovat, vaan se myös merkitsee meidät monin tavoin.

Kasvaminen kotona, jossa on jatkuvia riitoja, tarkoittaa jo varhaisesta iästä lähtien uppoamista haitalliseen tunneilmapiiriin, joka on täynnä kaunaa ja konflikteja. Näin ollen lapset, jotka kasvavat todistaen vanhempiensa vastakkainasettelua, saavat vääristyneen näkemyksen rakkaudesta. Tämä on ikävää.

Samoin, kun pariskunta ei ole tarpeeksi kypsä tai rohkea lopettamaan haitallista suhdetta, tilanne pahenee maksimaalisesti. Suhteellinen epämukavuus tulee niin syväksi, että tärkein asia jätetään usein huomiotta: vanhemmuus. Vanhemmat, jotka eivät rakasta toisiaan tai rakastavat toisiaan huonosti, eivät anna lapsilleen sitä mitä he ansaitsevat ja tarvitsevat oikean kehityksen saavuttamiseksi.

On monia vanhempia, jotka, vaikka eivät rakastakaan toisiaan, päättävät pysyä yhdessä lastensa vuoksi. Tällä huonolla päätöksellä on todella kielteinen vaikutus perheen pienimpiin.

Tunneturvallisuuden teoria

Tunneturvallisuuden teorian juuret ovat psykiatri ja psykoanalyytikko John Bowlbyn määrittelemässä kiintymysrakenteessa. Tämän lähestymistavan mukaan perheriidat vaikuttavat lapsen psykoemotionaaliseen kehitykseen. Perheriidat eivät suinkaan jää huomaamatta lapsilta, vaan he arvioivat niitä ja luovat tiettyjä henkisiä perusskeemoja ihmissuhteista.

On myös toinen, vieläkin ongelmallisempi näkökohta. Riitaisen parin lapset tuntevat olonsa vähemmän turvalliseksi, suojatuksi ja hoidetuksi. He kasvavat jatkuvassa uhan tunteessa. Se saa heidät uskomaan, että nämä negatiiviset emotionaaliset ilmenemismuodot saavuttavat myös heidät milloin tahansa. Ja niin voikin tapahtua.

Esimerkiksi äiti tai isä sotajalalla voi kiristää lapsiaan emotionaalisesti. Toisinaan vanhemmat manipuloivat lapsia saadakseen heidät puolelleen ja toista vanhempaa vastaan. Valitettavasti vanhemmat voivat myös heijastaa turhautumisensa ja onnettoman olonsa lapsiinsa. Pariskunta, joka kohtelee toisiaan huonosti ja ajautuu itsetuhoiseen dynamiikkaan, vetää myös lapsensa kärsimyksen pyörteeseen.

Lapset, jotka kasvavat konfliktien hallitsemassa ympäristössä, kehittävät vähemmän sosiaalisia taitoja ja impulssien hallintaa ja ovat aggressiivisempia.

Tuhoisan vanhempien välisen konfliktin jälkimainingit

Tunneturvallisuuden teoria väittää, että lapsiin vaikuttavat sekä rakentavat että tuhoisat vanhempien väliset konfliktit.

Rakentavat konfliktit ovat erimielisyyksiä, jotka ratkaistaan tehokkaasti ja kypsällä tavalla. Se, että konfliktit käsitellään positiivisella tavalla, antaa lapsille rikastuttavan mallin suhdehaasteiden kohtaamiseen.

Ongelmana ovat tuhoisat vanhempien väliset konfliktit, joihin sisältyy katkeruutta, vihaa ja ilkeitä sanoja. Esimerkiksi Kioton yliopiston (Japani) tekemässä tutkimuksessa todetaan, että tämäntyyppisillä tilanteilla on vakavia seurauksia lapsen kehitykselle.

Näissä tapauksissa lapsilla on heikommat sosiaaliset taidot ja vakavia ongelmia tunteidensa säätelyssä. Lisäksi heidän vanhempiensa erimielisyydet ja vastakkainasettelut edistävät heissäkin aggressiivisempaa käyttäytymistä. He kehittävät myös erittäin puutteellisia strategioita ongelmien ratkaisemiseksi.

Lasten selviytymisreaktiot vanhempien konfliktitilanteissa

Yllä mainitun tutkimuksen antamat tiedot ovat mielenkiintoisia. Ne viittaavat siihen, että kaikki lapset eivät reagoi samalla tavalla vanhempiensa välisiin konflikteihin. Jokainen lapsi osoittaa tietynlaista reaktiivisuutta vanhempiensa väliseen negatiiviseen dynamiikkaan, ja ja reaktioita on erilaisia.

Jotkut lapset toimivat välittäjinä. He ovat tietyllä tapaa kypsempiä kuin heidän vanhempansa yrittäessään ratkaista erimielisyyksiä. He ovat nuoria, jotka on pakotettu kasvamaan isoksi liian varhain. He menettävät lapsuutensa, koska he toimivat konfliktien välittelijöinä vanhempien epäpätevyyden vallitessa.

Tunneturvallisuuden teoria väittää, että liian varhain kypsymään pakotetut lapset kasvavat myös ilman heidän kehityksensä kannalta olennaista tervettä kiintymystä. Siksi he saavuttavat aikuisuuden puutteellisina ja tunteellisesti tyhjempinä.

Toisaalta on myös lapsia, jotka eivät toimi välittäjinä, vaan vetäytyvät täysin sivuun. He siirtyvät pois näistä stressaavista tilanteista ja ovat peloissaan, koska he tuntevat ilmapiirin uhkaavaksi. Tämä ilmapiiri tunkeutuu heidän mieleensä, mikä tekee heistä alttiimpia mielialahäiriöille.

Vanhempiensa riitojen ja yhteenottojen todistaminen voi saada lapsen kokemaan suurempia sopeutumisongelmia myöhemmin elämässä.

On virhe pysyä yhdessä lasten vuoksi

Tunneturvallisuuden teoria voidaan ymmärtää yhdellä yksinkertaisella kuvalla. Kun lapsi kasvaa emotionaalisesti hoitavassa ympäristössä, jossa hänelle tarjotaan turvaa ja rakkautta, hän näkee edessään kultaisen portin suureen laajaan maailmaan. Toisaalta ne, jotka kasvavat konfliktien täyttämässä ympäristössä, jossa heidän kasvatuksensa laiminlyödään ja läheisyyttä ei ole, näkevät rikkoutuneen sillan tulevaisuuteensa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heistä voisi tulla onnellisia ihmisiä, jotka pystyvät saavuttamaan tavoitteensa. Mutta se tarkoittaa sitä, että he löytävät matkan varrelta paljon kuoppia, epävarmuutta, vaikeuksia ja pelkoja. Tämän mielessä voimme luottavaisesti sanoa, että yksikään lapsi ei ansaitse kasvaa tilanteessa, jota hallitsevat sydänsurut, aggressiivisuus, kauna ja vastakkainasettelu.

Koti, jossa vanhemmat keskittyvät vain omiin ongelmiinsa ja erimielisyyksiinsä, laiminlyö lapset. Negatiivisen valenssin tunteista tulee happea, jota hengitetään päivittäin. Ei ole yllättävää, että tällä on seurauksia. Siksi, jos vanhempien välinen rakkaus ja kunnioitus hajoavat, heidän tulisi erota kaikkien asianosaisten edun vuoksi.

Luonnollisestikin ero tai avioero on vaikea asia. Mutta vielä vaikeampaa on kasvaa talossa, jossa huutaminen ja ilkeys ovat jokapäiväistä. Lastemme hyvinvointiin sitoutumisen tulee aina olla meidän vanhempien tärkein prioriteetti. Meidän on pidettävä tämä mielessä.