Tunne jonkun läsnäolosta - onko joku täällä kanssani?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 31 lokakuuta, 2024

Ehkä sinusta on joskus tuntunut, että joku on kanssasi samassa huoneessa. Mutta kun katselet ympärillesi, näet olevasi yksin. Se tunne että joku on läsnä, kuin joku olisi lähelläsi, on ilmiö joka tapahtuu useammin kuin haluaisimme myöntää. Ja se ei tee siitä yhtään vähemmän pelottavaa…

Ilmiö johon viittaamme on hyvin todellinen asia monille ihmisille. Näin kokevat ihmiset tuntevat, että joku on heidän lähellään, vaikka he eivät näe ketään. Heillä on tunne siitä että he eivät ole yksin, vaikka kukaan ei ole nähtävästi heidän lähellään. He eivät myöskään pysty selvästi tunnistamaan mitään ärsykettä, joka tukisi heidän tunnettaan, kuten ääntä, musiikkia tai muuta vastaavaa merkkiä.

Seisooko haamu todellakin vieressäsi?

Tutkijat ovat yrittäneet selittää tätä ilmiötä järkevällä ja tieteellisellä tavalla. Tehtiin koe, jossa ihmisten annettiin “tuntea” tämä kokemus. Tutkijat etsivät 48 vapaaehtoista jotka eivät olleet koskaan kokeneet tätä läsnäolon tunnetta ennen. Tavoite oli muuttaa joitakin hermosolusignaaleja tietyillä aivojen alueilla.

Sokkona vapaaehtoisten tuli liikuttaa robottia manuaalisesti. Samaan aikaan toinen robotti kopioi liikkeet vapaaehtoisen takana. Kun liikkeet tapahtuivat samaan aikaan, koehenkilö ei tuntenut mitään poikkeavaa.

Mutta kun liikkeet eivät tapahtuneet samanaikaisesti, he tunsivat aaveen läsnäolon. Kolmasosa vapaaehtoisista sanoi tuntevansa että joku oli huoneessa heidän kanssaan. Joitain jopa pelotti niin, että he pyysivät siteen poistamista ja kokeen päättämistä.

Tämä sama tutkijaryhmä teki aivojen magneettikuvauksen 12 ihmiselle, joilla on neurologisia muutoksia ja jotka ovat jo kokeneet tämän läsnäolon tunteen elämässään. Tavoitteena oli selvittää mikä osa aivoista liittyi tähän ilmiöön. Kokemus vahvisti, että osallistuvat aivojen alueet liittyivät itsensä tietoisuuteen, liikkumiseen ja oman kehon spatiaaliseen asemointiin.

Aivot yksin ovat vastuussa läsnäolon tunteesta

Edellisten tutkimusten tulokset selkeyttivät sitä, että robottiliikkeet muuttivat tilapäisesti koehenkilöiden aivotoimintaa. Kun ihmiset tunsivat haamun läsnäolon, aivot ikään kuin hämmentyivät. Aivot laskivat virheellisesti kehon sijainnin ja tunnistivat sen kuuluvan toiseen olentoon.

Kun aivoissa esiintyy jonkin tyyppistä neurologista poikkeavuutta tai robotti herättää sen, se voi luoda oman ruumiinsa toisen ilmentymän. Tämä koetaan outona läsnäolona. Tämä läsnäolo suorittaa samat liikkeet kuin henkilö itse ja ylläpitää saman asennon.

“Ihmisen mieli toimii kokonaisuutena. Se ei ole aistit vaan yksilö, joka havaitsee.”

-J. L. Pinillos-

Mielikuvituksen psykologia

Mielikuvituksen ja aistinnan psykopatologia on kaikkien psykopatologisten tutkimusten keskeinen aihe. Itse asiassa psykologinen tutkimus on raivannut tietä usealle teorialle aistimuksista ja mielikuvituksesta. Nämä teoriat eroavat toisistaan kuitenkin monessa suhteessa.

Toivo on selkeä esimerkki siitä, että aistimusta ei ole “objektiivisesti” määritetty. Aistimiseen ei vaikuta yksinomaan sellaisten ärsykkeiden fyysiset piirteet, joita me havaitsemme. Kun jotain havaitaan, kehon on reagoitava ärsykkeisiin perustuen sen alttiuteen, odotuksiin ja aiempiin kokemuksiin.

Tämä johtaa toteamukseemme siitä, että havainnointiprosessimme ei ohjaa pelkästään tietoja vaan myös ideoita, tuomiota ja käsitteitä. Esimerkiksi jos uskomme aaveisiin ja kun koemme läsnäolon tunteen, me todella uskomme että aave on ilmestynyt viereemme.

Mutta kuinka tiedämme että nämä tapahtumat todella tapahtuvat? Kuten Helmholtz totesi yli sata vuotta sitten, sen ei pitäisi olla niin selvää että esine on punainen, vihreä, kylmä tai kuuma. Nämä tuntemukset kuuluvat meidän hermostomme, ei itse esine.

Näin ollen on outoa että näemme esineet “ulkoisesti”. Mutta se prosessi joka on välitön kokemuksemme, tapahtuu “sisäisesti” ja muut erilaiset kokemukset kuten unet, mielikuvitus tai ajatukset koetaan “sisäisesti”. On tärkeää muistaa, että tuomitseminen ja havaitseminen vaikuttavat jonkun havaitsemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että havaittavissa olevat epätarkkuudet ja petokset tai aistien virheet ovat yhtä normaaleja kuin tarkkuus. Tai ainakin ne ovat suhteen todennäköisyyden mukaan (Slade ja Bentall, 1988).

Läsnäolon tunne on havaittavissa oleva vääristymä

Aistimis- ja mielikuvitushäiriöt jaetaan yleensä kahteen ryhmään: vääristymät ja käsitys harhauttamisesta. Vääristyneet näkemykset ovat mahdollisia vain aistien kautta. Näitä vääristymiä syntyy kun jokin meidän ulkopuolellamme oleva ärsyke koetaan eri tavalla kuin odotettiin.

Ja myös monissa tapauksissa nämä vääristyneet näkemykset ovat peräisin orgaanisista häiriöistä. Nämä häiriöt ovat yleensä väliaikaisia ja voivat vaikuttaa aistien ärsykkeiden vastaanottamiseen sekä aivojen tulkintaan.

Harhauttamisessa syntyy uusi havaintokokemus joka ei perustu ärsykkeisiin ja joka itse asiassa on olemassa henkilön ulkopuolella. Näin tapahtuu esimerkiksi hallusinaatioissa. Lisäksi tämä havaittavissa oleva kokemus on yleensä yhdessä muiden “normaalien” aistimuksien kanssa. Lopuksi aistimus jatkuu siitä huolimatta että ärsyke, joka on tuottanut alkuperäisen aistimuksen, ei enää ole fyysisesti läsnä.

Miten läsnäolon tunne luokitellaan? Jos tarkastelemme edellä kertomaamme, läsnäolon tunne sopii aistittuihin vääristymiin, jotka voimme luokitella seuraavalla tavalla:

• Hyperestesia vs. hypoestesia – poikkeavuuksia aistimuksen intensiteetissä (esimerkiksi kivun intensiteetti).
• Poikkeavuuksia laadun aistimuksessa.
• Metamorfopsia – poikkeamia koon ja/tai aistimuksessa.
• Poikkeavuuksia aistien integraatiossa.
• Illuusiot – näin koemme läsnäolon tuntemuksen ja pareidoliat. Pareidoliat viittaavat psykologiseen ilmiöön nähdä kuvia, lukuja ja kasvoja. Näet tuttuja muotoja paikoissa joissa niitä ei ole, mikä on hyvin yleinen asia lasten keskuudessa.

Jos voin tuntea aaveen läsnäolon, koenko illuusion?

Itse asiassa tutkijoiden mukaan ja aiemman luokittelun perusteella näyttää siltä. Illuusio on havaittavissa oleva vääristymä siinä mielessä että se on virheellinen käsitys konkreettisesta esineestä. Päivittäinen elämä tarjoaa meille runsaasti esimerkkejä näennäisistä kokemuksista.

Kuinka monta kertaa olet luullut näkeväsi ystäväsi, mutta se ei ollutkaan hän? Kuka ei ole kuullut askeleita takanaan kävellessään pimeällä kadulla? Kukapa ei olisi tuntenut jonkun läsnäolon (aave tai ei), kun huoneessa ei itse asiassa ollut ketään?

Jos olet joskus kokenut läsnäolon tunteen, älä huoli. “Jonkun” läsnäolon tunteminen ei ole merkki siitä että olet tulossa hulluksi. Tämä ilmiö voi esiintyä tietyissä tärkeissä tapahtumissa, kuten jos olet äärimmäisen uupunut tai yksinäinen.

Läsnäolon tunne liittyy kuitenkin myös tiettyihin mielentiloihin. Esimerkiksi ahdistukseen ja patologisiin pelkoihin, skitsofreniaan, hysteriaan ja orgaanisiin mielenterveyden häiriöihin. Tässä tapauksessa suosittelemme että haet apua ammattilaiselta. Hänen tulisi arvioida tapauksesi yksityiskohtaisesti.