Trauman ja riippuvuuden yhteys

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Trauman ja riippuvuuden yhteys on laajalti dokumentoitu aihe tieteellisessä kirjallisuudessa. Lisäksi lääkärit ja terapeutit kohtaavat työssään toistuvasti potilaita, jotka kärsivät sekä riippuvuudesta että traumasta. Psykologit epäröivät, pitäisikö tätä yhteyttä lähestyä yhtenäisenä ongelmana vai ei.

Mitä tulee riippuvuuden hoitoon, jos sen aiheuttanutta traumaa ei hoideta samanaikaisesti, hoito saattaa olla hyödytön tai lähes hyödytön. Ihmisestä tulee sekä uhri että itsensä teloittaja.

Tässä artikkelissa puhumme siitä, miten trauman ja riippuvuuden yhteys nähdään ja miten se on todistettu. Yritämme selittää sen voimakkaan neurobiologisen muutoksen, jonka trauma aiheuttaa stressin kierteessä, varsinkin jos trauma on toistuvaa. Riippuvuus näyttää usein olevan ainoa tapa säädellä tätä järkytystä.

Neurobiologisen järjestelmän muuntuminen stressistä selviytymisessä

Stressijärjestelmää hallitsee suurelta osin hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen (HPA) -järjestelmä. Tämä valmistaa meidät reagoimaan tehokkaasti vaaran signaaliin. Kun stressitekijä tunnistetaan, HPA-akseli (yhdessä muiden järjestelmien kanssa) valmistaa meidät “taistele tai pakene” -tilanteeseen käynnistämällä stressihormonien, kuten adrenaliinin ja glukokortikoidien, erittymisen.

Kun stressireaktio aktivoituu, meillä on taipumus kokea yliherkkyyttä, kohonnutta verenpainetta, kiihtynyttä sykettä ja hälytyksen tunnetta. Veri ja energia ohjataan niihin aivorakenteisiin, jotka voivat tarjota meille välitöntä apua. Nämä automaattiset reaktiot auttavat meitä reagoimaan vaaroihin, kunnes uhka on ratkaistu.

Joskus stressijärjestelmämme toimii kuitenkin meitä vastaan. Tyypillisesti nämä ovat tilanteita, joissa traumaattiset tapahtumat ovat jatkuvia ja uhkaa ei koskaan ratkaista.

Traumaattiset jaksot voivat pahentaa stressijärjestelmän säätelyhäiriöitä. Tarkemmin sanottuna HPA-akseli aktivoituu kroonisesti, mikä johtaa stressihormonien lisääntymiseen ja tähän liittyvään yliherkkyyteen.

Siksi lapset tai aikuiset, jotka ovat kokeneet traumaattisia tapahtumia, ja etenkin jos ne jatkuvat pitkään, voivat kokea kroonista kiihtymistä, ahdistusta ja ylivalppautta.

Trauma ja riippuvuus: itselääkitys kivunsäätelykeinona

Ihmisille, joiden stressijärjestelmä on trauman seurauksena sekaisin, voivat mm. huumeet, lääkkeet tai alkoholi tarjota helpotusta krooniseen pahaan oloon ja ahdistukseen. Esimerkiksi alkoholilla, bentsodiatsepiineilla, opiaateilla ja kannabiksella on rauhoittavia ja huumaavia vaikutuksia.

Jotkut näistä aineista jopa hidastavat keskushermostoa, sillä ne ovat masennuslääkkeitä. Esimerkiksi uhkapelaaminen saa pelaajat eräänlaiseen transsiin, jossa he unohtavat kaiken muun kuin pelaamisen.

Ihmiset, jotka ovat käyneet läpi traumaa elämässään, voivat olla alttiimpia riippuvuudelle keinona säädellä mielialaansa, rauhoittaa häiritseviä ajatuksia ja tukahduttaa stressihormonien lisääntymisen aiheuttamaa kiihtymistä.

Mutta kuten tiedämme, nämä aineet ja niiden vaikutus kuluvat pois. Kun näin tapahtuu, mieliala laskee taas jyrkästi. Tämä voi pahentaa traumaattisten häiriöiden vaikutuksia. Näin ollen henkilö huomaa, että hänen on käytettävä riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai asiaa toistuvasti kokeakseen sen positiiviset, mieltä muuttavat vaikutukset. Tästä riippuvuuden kierre usein alkaa.

Tarkoitammeko vain päihderiippuvuutta?

Riippuvuus ilmenee kaikissa käytöksissä, joissa henkilö saa tilapäistä mielihyvää tai helpotusta ja haluaa kiihkeästi tiettyä toimintaa tai ainetta, jättäen kokonaan tai osittain huomioimatta muut asiat elämässä. Hän kärsii kielteisistä seurauksista, mutta tästä huolimatta hän ei voi lopettaa.

Tämä voi olla huume, alkoholi tai jokin muu aine. Se voi liittyä myös seksiin, uhkapeleihin, shoppailuun, työhön, verkkopelaamiseen jne. Itse asiassa lähes kaikki toiminnot voivat aiheuttaa riippuvuutta, riippuen suhteestamme niihin. Niin kauan kuin on olemassa jatkuva halu ja helpotus, joilla on pitkäaikaisia negatiivisia seurauksia ja vaikeus lopettaa ne, riippuvuus on olemassa.

Päihteiden väärinkäyttö trauman riskitekijänä

Trauma ei aina käynnistä riippuvuuden kierrettä. Itse asiassa joskus käy päinvastoin, ja päihteiden väärinkäyttö voi johtaa traumaan. Tiedämme esimerkiksi, että huumeiden käyttö voi johtaa moniin riskialttiisiin käyttäytymismalleihin. Näitä ovat mm. suojaamaton seksi, fyysinen väkivalta ja liikenteessä ajaminen alkoholin vaikutuksen alaisena.

Usein näitä riskialttiita käyttäytymismalleja seuraavat kielteiset tai traumaattiset seuraukset. Esimerkiksi ei- toivottu raskaus, vakavat vammat ja auto-onnettomuudet muutamia mainitaksemme. Monille nämä tapahtumat voivat johtaa pitkäaikaisiin emotionaalisiin seurauksiin. Kaikki tämä voi johtaa uuteen päihteiden väärinkäytön kierteeseen.

Väliintulo

Toisinaan pitkät “itselääkintäjaksot” huumeilla ja alkoholilla sumentavat traumaa onnistuneesti. Näissä tapauksissa ilmeinen ongelma on päihteiden väärinkäyttö ja riippuvuus.

Henkilö, joka on tukahduttanut tai jättänyt käsittelemättä traumaattiset kokemuksensa, voi nähdä paljon vaivaa pysyäkseen raittiina. Muut riippuvuutta aiheuttavat käyttäytymismuodot ilmestyvät kuitenkin tilalle ja pitkällä aikavälillä ne korvaavat huumeet ja alkoholin.

Aikaisempia traumaattisia tapahtumia ei voida hoitaa, kun huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä esiintyy edelleen. Tästä syystä on aina suositeltavaa aloittaa terapia huumeiden käytön ja/tai alkoholismin hoitamiseksi.

Kun trauman kokenut henkilö on enemmän kiinni nykyhetkessä, hän voi alkaa työskennellä psykologin kanssa traumansa käsittelemiseksi. On olemassa erilaisia hoitomenetelmiä ihmisille, jotka ovat joutuneet kestämään pitkäaikaista shokkia tai traumaa elämässään.

Trauma- ja päihdehoito siis kulkevat yleensä käsi kädessä. Tähän yhteiseen tehtävään keskittyy kaksi terapiaa. Nämä ovat traumatietoinen riippuvuusinterventio ja traumatietoinen hoito.