Traumaan liittyvän dissosiaation hoito
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Traumaan liittyvä dissosiaatio on käsite, joka herättää monia kysymyksiä ja joitakin väärinkäsityksiä. Ensinnäkin meidän on ymmärrettävä, että se ei tarkoita heikkoutta eikä se ole patologinen mekanismi. Se on mukautuva psykologinen reaktio, joka auttaa ihmistä selviytymään tuskallisesta tapahtumasta.
Ihmismieli käyttää dissosiaatiota erottaakseen henkilön kielteisestä kokemuksesta ja siten vaimentaakseen hänen tunnetuskansa. Tällä selviytymisresurssilla on kuitenkin psykologinen hinta. Se voi pirstoa yksilön muistia ja identiteettiä. Se on monimutkainen henkinen todellisuus, jota aiomme tutkia tässä artikkelissa.
Dissosiatiivisen häiriön varhainen havaitseminen estää henkilöä kehittämästä vakavia käyttäytymismalleja, kuten itsensä vahingoittamista tai itsemurhayrityksiä.
Traumaan liittyvä dissosiaatio
Traumaan liittyvä dissosiaatio on neuropsykologinen puolustusmekanismi, joka pyrkii erottamaan yksilön ulkoisista ja sisäisistä kokemuksista kivun vähentämiseksi. Se hämärtää hänen muistinsa ja ottaa etäisyyttä tiettyihin ajatuksiin ja tunteisiin. Loppujen lopuksi, jos muisto dramaattisesta tapahtumasta olisi pysyvästi hänen mielensä eturintamassa, hän tuntisi olevansa hukkumaisillaan.
Marylandin yliopiston (USA) tekemä tutkimus viittaa siihen, että tämän puolustusmekanismin vaikutus on laiminlyöty. Tutkijat ehdottavat, että enemmän tietoisuutta dissosiatiivisista prosesseista tarvitaan, koska ne korreloivat merkittävästi itsetuhoisen ja itsemurhakäyttäytymisen kanssa.
Vaikka on totta, että tämä mekanismi pyrkii suojelemaan yksilöä kärsimykseltä, pitkällä aikavälillä pirstoutunut mieli tuo valtavia seurauksia kaikilla tasoilla.
Dissosiaatioon liittyvät oireet
Traumaan liittyvä dissosiaatio toimii mobilisoimalla erilaisia neurologisia alueita säätelemään kipeän muistin jälkiä ja siitä aiheutuvaa kärsimystä. Aivojen mantelitumake aktivoi kortisolin tuotannon ja keskukset, kuten etuotsalohko, lakkaavat toimimasta normaalisti. Hippokampus, tunnemuistin keskus, myös muuttuu säätelemättömäksi.
Tämä tarkoittaa emotionaalista tunnottomuutta, muistihäiriöitä ja heikentynyttä reflektointi- ja päättelykykyä.
Leidenin yliopiston (Alankomaat) kirjoittamassa artikkelissa korostetaan, että tämä mekanismi on äärimmäisen monimutkainen prosessi, joka esiintyy esimerkiksi traumaperäisessä stressihäiriössä, dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä ja rajatilapersoonallisuushäiriössä. On hyödyllistä tietää, miten oireet etenevät:
- Ahdistus.
- Itsemurha-ajatukset.
- Tunteiden eristäminen.
- Epäilykset identiteetistä.
- Jatkuva ahdistuksen tunne.
- Unihäiriöt, kuten painajaiset.
- Anhedonia tai kyvyttömyys tuntea nautintoa.
- Itsetuhoinen käyttäytyminen, kuten itsensä vahingoittaminen.
- Ei pysty muistamaan tiettyjä ajanjaksoja.
- Irrottautuminen itsestä ja ympäröivästä maailmasta.
- Henkilö menee jonnekin, mutta ei tiedä miten hän pääsi sinne.
- Takaumat (lyhyitä muistoja traumaattisista tapahtumista).
- Tunne, että monet ympäröivät ärsykkeet ja kokemukset eivät ole todellisia.
Tällainen dissosiaatio kuuluu spektriin. Näin ollen jotkut ihmiset kokevat vain lieviä häiriöitä, kun taas toisten elämänlaatu on todella huonokuntoinen ja tuskallinen.
Traumaan liittyvien dissosiaatioiden tyypit
Mielenterveyshäiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan (DSM-V) mukaan traumaan liittyvä dissosiaatio voi ilmetä seuraavalla kolmella tavalla:
- Dissosiatiivinen muistinmenetys. Yhden tai useamman traumaattisen kokemuksen jälkeen yksilön muistiin tulee aukkoja ja hän unohtaa tietyt asiat ennen haitallista kokemusta tai sen jälkeen.
- Depersonalisaatio/derealisaatiohäiriö. Tämä saa yksilön tuntemaan olevansa oman kehonsa ulkopuolella. He uskovat myös, että se mitä tapahtuu tai ympäröi heitä, ei ole totta.
- Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Tätä tilaa kutsuttiin aiemmin monipersoonallisuushäiriöksi. Siitä kärsivät potilaat omaksuvat erilaisen identiteetin vastauksena traumaan. Journal of Mental Science –lehdessä julkaistussa artikkelissa väitetään, että tämä tila on vakava traumaperäisen stressin muoto. Lisäksi se on monimutkainen todellisuus diagnosoida ja hoitaa.
Traumaan liittyvän dissosiaation alkuperä
Traumaan liittyvä dissosiaatio ilmenee yleensä useiden traumaattisten tapahtumien päällekkäisyyden jälkeen. Se ei aina esiinny tietyn tapahtuman jälkeen, kuten läheisen menettämisen jälkeen. Mutta ihmisillä, joita on kohdeltu kaltoin lapsuudesta lähtien, on suurempi riski kehittää tämä psykologinen puolustusmekanismi.
Torinon yliopisto (Italia) teki tutkimuksen, jonka mukaan useat traumaattiset kokemukset vaarantavat henkisen toiminnan ja näin dissosiaatio alkaa näkyä. Seuraavat tapahtumat voivat laukaista nämä ankarat tosiasiat:
- Sota-alueella asuminen.
- Kasvaminen toimintahäiriöisessä perheessä.
- Useiden vuosien kärsimys kaltoinkohtelusta tai pahoinpitelystä.
- Eläminen epäedullisessa tai huonossa sosiaalisessa ympäristössä.
- Ajan mittaan jatkuneiden väkivaltaisten tapahtumien todistaminen.
- Työskentely vuosia uhkaavassa ja erittäin stressaavassa ympäristössä.
Dissosiaatio voi antaa yksilölle tunteen, että hän on tulossa hulluksi ja että kaikki ei ole hänen hallinnassaan. Ensimmäinen askel on ymmärtää, että tämä reaktio on hänen aivojensa normaali mekanismi kärsimyksen edessä ja että sitä voidaan hoitaa.
Traumaan liittyvän dissosiaation hoito
Käsitellessään traumaan liittyvää dissosiaatiota terapeutti lähtee aina jokaisen potilaan tarpeista ja erityisestä todellisuudesta. Kuten Indian Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa todettiin, on tehtävä riittävä diagnoosi, joka sulkee pois kaikki muut syyt, mahdolliset liitännäissairaudet ja altistavat traumaattiset ja persoonallisuustekijät.
Katsotaanpa strategioita, joita traumaan liittyvän dissosiaation käsittelyssä käytetään, sekä hyödyllisiä hoitomalleja.
Strategiat ja hoidot
- Edistä tervettä itsekäsitystä.
- Muuta haitallisia ajatusmalleja.
- Kehitä terveitä selviytymistaitoja.
- Edistä fyysistä ja emotionaalista itsesäätelykykyä.
- Vähennä keskushermoston jatkuvaa yliaktivoitumista.
- Kannustus laatimaan uusia tavoitteita ja merkityksiä.
- Helpota yhteyttä kehon fyysisiin tuntemuksiin keinona käsitellä emotionaalista kipua.
- Ohjaus hyväksymään dissosiaatioon liittyvä tunnetuska ja asteittain integroimaan oma identiteetti.
- Apu traumaattisen kokemuksen käsittelyyn vähitellen.
- Traumaattisissa muistoissa ei tarvitse käydä uudelleen. On tarkoituksenmukaisempaa käsitellä potilaan tunteita ja toimintahäiriöisiä ajatuksia sekä luoda terveellisempää käyttäytymistä.
Sopivat terapiat traumaan liittyvän dissosiaation hoitoon
Yksi dissosiaatiossa eniten käytetyistä terapeuttisista lähestymistavoista on EMDR-hoito. The Permanente Journalissa julkaistu tutkimus korostaa, että EMDR on yksi tehokkaimmista hoidoista kaikkiin traumaattisiin prosesseihin. Muita hyödyllisiä terapeuttisia tekniikoita ovat seuraavat:
- Kognitiivinen käsittelyterapia. Tämä on kätevä malli seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn tapauksiin puuttumiseen.
- Psykoaktiiviset lääkkeet. Nämä ovat vaihtoehto, jota lääkärit ja psykiatrit arvostavat jatkuvassa emotionaalisen dissosiaatiohoidossa.
- Traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia. Sellaisten tekniikoiden kuin kognitiivisen uudelleenjärjestelyn, emotionaalisen säätelyn ja vastenmielisille ärsykkeille altistumisen ansiosta potilas integroi tuskalliset kokemuksensa.
- Somaattiset terapiat. Ne perustuvat ajatukseen, että dissosiaatio jättää syvän jäljen kärsimyksestä fyysiseen sfääriin. Tunteisiin ja somaattiseen epämukavuuteen puuttuminen vähentää vähitellen potilaan emotionaalista kipua.
Lopuksi
Vaikka dissosiaatio on hyödyllinen mielen mekanismi, se heikentää pitkällä aikavälillä elämänlaatua. On muistoja, kokemuksia ja mielikuvia, joiden ei pitäisi koskaan palata tietoisuutemme, mutta traumaattiset kokemukset on aina prosessoitava ja integroitava trauman kärsijän identiteettiin, mikä lopulta vähentää hänen kärsimystään.
Tämä on psykologisen terapian tarkoitus. Älä siis epäröi pyytää ammattiapua, jos tarvitset sitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Boyer, S. M., Caplan, J. E., & Edwards, L. K. (2022). Trauma-related dissociation and the dissociative disorders:: Neglected symptoms with severe public health consequences. Delaware Journal of Public Health, 8(2), 78–84. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9162402/
- Granieri, A., Guglielmucci, F., Costanzo, A., Caretti, V., & Schimmenti, A. (2018). Trauma-related dissociation is linked with maladaptive personality functioning. Frontiers in Psychiatry, 9. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2018.00206/full
- Krause-Utz, A. (2022). Dissociation, trauma, and borderline personality disorder. Borderline Personality Disorder and Emotion Dysregulation, 9(1), 14. https://bpded.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40479-022-00184-y
- Loewenstein, R. J. (2018). Dissociation debates: everything you know is wrong. Dialogues in Clinical Neuroscience, 20(3), 229–242. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6296396/
- Lyssenko, L., Schmahl, C., Bockhacker, L., Vonderlin, R., Bohus, M., & Kleindienst, N. (2018). Dissociation in psychiatric disorders: A meta-analysis of studies using the Dissociative Experiences Scale. The American Journal of Psychiatry, 175(1), 37–46. https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.17010025
- Reinders, A. A. T. S., & Veltman, D. J. (2021). Dissociative identity disorder: out of the shadows at last? The British Journal of Psychiatry: The Journal of Mental Science, 219(2), 413–414. https://www.cambridge.org/core/journals/the-british-journal-of-psychiatry/article/dissociative-identity-disorder-out-of-the-shadows-at-last/8E2884FA8669A9A64790E5C47AD72DC7
- Shapiro, F. (2014). The role of eye movement desensitization and reprocessing (EMDR) therapy in medicine: addressing the psychological and physical symptoms stemming from adverse life experiences. The Permanente Journal, 18(1), 71–77. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3951033/
- Subramanyam, A. A., Somaiya, M., Shankar, S., Nasirabadi, M., Shah, H. R., Paul, I., & Ghildiyal, R. (2020). Psychological interventions for dissociative disorders. Indian Journal of Psychiatry, 62(Suppl 2), S280–S289. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7001344/
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.