Toiminnallinen kognitiivinen häiriö, alidiagnosoitu tila

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 19 joulukuuta, 2024

Mielen tyhjeneminen kesken keskustelun. Ei muista PIN-koodia. Joutua lukemaan kirjan sivun useita kertoja, koska sitä on niin vaikea ymmärtää. Kognitiiviset muutokset, erityisesti ikään liittyvät, aiheuttavat suurta stressiä. Ne ilmestyvät vähitellen, mutta usein häiritsevät elämää siinä määrin, että ihmiset ihmettelevät, onko heille kehittymässä dementia.

Unohtelujen ilmaantuessa ensimmäistä kertaa ne aiheuttavat suurta huolta sekä yksilössä itsessään että hänen ympäristössään. Pienten muisti-, huomio- ja jopa tiedonkäsittelyvirheiden kokeminen on kuitenkin yleistä. Itse asiassa joskus se voi johtua jostain niinkin yksinkertaisesta kuin ahdistuksesta.

Toisaalta kognitiivinen heikkeneminen ei aina tapahdu neurodegeneratiivisen prosessin yhteydessä. Kaikki oireet eivät viittaa dementian tai Alzheimerin taudin puhkeamiseen. Muutama vuosi sitten asiantuntijat havaitsivat kliinisen tilan, joka on toistaiseksi alidiagnosoitu. Sen nimi on toiminnallinen kognitiivinen häiriö.

On arvioitu, että joka neljäs ihminen, jolla on muisti- ja tarkkaavaisuusongelmia, ei todellakaan kärsi dementiasta.

Toiminnallinen kognitiivinen häiriö

Vuonna 2020 tohtori Harriet Ball ja hänen tiiminsä Bristolin yliopistosta (Iso-Britannia) julkaisivat mielenkiintoisen tutkimuksen. He esittelivät toiminnallisen neurologisen häiriön alustavan määritelmän, jonka neurologian ja ikääntymisen asiantuntijat tunnustivat hyvin. Mutta todellisuudessa sitä oli vähän diagnosoitu. Sellaisenaan sen oireita huomattiin usein, vaikka häiriön arviointikriteereitä ei vielä ollut saatavilla.

Toiminallinen kognitiivinen häiriö tunnistetaan potilailla, joilla on kognitiivisia ongelmia, mutta jotka eivät vastaa neurodegeneratiivisten sairauksien kliinistä kuvaa. He ovat henkilöitä, joilla on muisti-, huomio- ja ajatteluvaikeuksia, mutta heille ei kehity dementiaa.

On arvioitu, että joka neljäs potilas, jolla on kognitiivisia muutoksia, kärsii tästä tilasta. He ovat yli 60-vuotiaita henkilöitä, joiden kognitiiviset vaikeudet eivät ole tarpeeksi vakavia vaikuttamaan heidän toimintaansa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö he olisi yhtä huolissaan tilansa kehittymisestä.

Toiminnallinen kognitiivinen häiriö edellyttää riittävää neuropsykologista ja neurologista arviointia muiden sairauksien poissulkemiseksi.

Toiminnallinen kognitiivisen häiriön ominaisuudet

Yksi yleisimmistä kognitiivisista häiriöistä kärsivien ilmoittamista piirteistä on vaikeus keskittyä. Heillä on myös taipumus unohtaa kesken tekemisen sen, mitä heidän oli tarkoitus tehdä. Tässä on lisää oireita:

• Unihäiriöt.
• Toistuvat muistihäiriöt.
• Rajoitukset uuden tiedon oppimisessa.
• “Minulla on se kielen kärjessä” -ilmiö.
• Apatia ja masennusoireet.
• He eivät ymmärrä heille tarjottua tietoa.
• Häiriöitä ajatuksissa ja keskusteluissa. Käytännössä “mieli tyhjenee”.
• Kivun tuntemuksia, voiman puutetta ja väsymystä.
• He unohtavat merkittäviä tapahtumia lähimenneisyydestään. Esimerkiksi keskusteluja, toimintaa ja missä he ovat olleet.
• “Jumittuminen” tiettyihin ajatuksiin. Ne ovat silmukoita, joista he eivät pääse pakoon.

Ihmiset, joilla on tämä sairaus, ovat kuitenkin yleensä toimivia. Tämä tarkoittaa, että he ovat itsenäisiä monissa päivittäisissä velvollisuuksissaan.

Ihmiset, joilla on toiminnallinen kognitiivinen häiriö, ovat kovasti huolissaan siitä, että heille on kehittymässä dementia. Tämä voi pahentaa heidän tilannettaan ja lisätä riskiä, että se muuttuu ahdistukseksi tai masennukseksi.

Kognitiivisen toimintahäiriön alkuperä

Emme vieläkään tiedä kognitiivisten toimintahäiriöiden laukaisimia. Lontoon yliopisto teki tutkimuksen selvittääkseen sen mahdollista alkuperää. He väittivät, että näyttää todennäköiseltä, että se liittyy joihinkin tiloihin, kuten fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Joissakin tapauksissa potilaat kokevat rutiininomaisten kognitiivisten prosessien vaikeutuvan vähitellen. Tämä voi olla laukaisin, mutta se ei ole ratkaiseva. Samoin monilla masennushäiriöstä kärsivillä iäkkäillä ihmisillä on toiminnallinen kognitiivinen häiriö.

Näissä skenaarioissa kliininen kuva paranee, kun sopiva hoito aloitetaan. Tärkeintä kaikissa tapauksissa on saada asianmukainen, riittävä lääketieteellinen ja psykologinen diagnoosi, jolla voidaan sulkea pois muut olosuhteet. Yleensä se on eräänlainen kognitiivinen heikkeneminen, joka ilmenee 60-vuotiaana ja saavuttaa huippunsa 71-vuotiaana.

Asianmukainen hoito

Diagnoosin saaneen henkilön on oltava selvillä eräistä tärkeistä asioista. Ensinnäkin ammattilaisen on lievitettävä hänen pelkoaan ja selitettävä, että hänen tilansa ei liity dementiaan. Tämä tuo hänelle mielenrauhan ja hän voi hallita elämäänsä paremmin.

Kuten kaikkien neurologisten häiriöiden kohdalla, kliinisen hoidon peruspilari on arvioinnin ja kliinisen tilan selittäminen sekä potilaalle että perheenjäsenille. Meidän on jälleen kerran korostettava sitä, että tämäntyyppinen patologia voi lisätä sitä riskiä, että yksilö kärsii jostain muutoksesta mielentilassaan. Siksi hänen pitäisi osata mahdollisesti odottaa esimerkiksi masennusta ja ymmärtää kuinka käsitellä sitä.

Terapeuttiset strategiat koostuvat seuraavista hoidoista:

Kognitiivinen stimulaatio

Ratkaiseva avain häiriöstä kärsivälle on kognitiivisen stimulaatiohoidon aloittaminen. Tämän ansiosta hän voi monissa tapauksissa palauttaa osan kyvyistään, kuten muistin ja huomiokyvyn.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Kognitiivinen käyttäytymisterapia pyrkii parantamaan yksilön lähestymistapaa ajatteluun. Kuten aiemmin mainitsimme, on tavallista, että hän joutuu negatiivisiin päättelysilmukoihin. Hän voi myös juuttua tiettyihin ajatuksiin. Tavoite näissä tapauksissa on monipuolinen: parantaa ajatusmallia, muotoilla suotuisa mielentila sekä työskennellä motivaation ja itsetehokkuuden parissa.

Lääketieteelliset ja farmakologiset hoidot

Toiminnallisesta kognitiivisesta häiriöstä kärsivä potilas kärsii yleensä unihäiriöistä lukuisten fyysisten vaivojen ja väsymyksen lisäksi. Terveydenhuollon ammattilaisen on hoidettava nämä sairaudet riippumatta siitä, johtuvatko ne itse häiriöstä, iästä tai omista syistään.

Johtopäätös

Lopuksi meidän on korostettava, että tämä on häiriö, joka vaatii lisätutkimuksia ja huomiota. Kun yhä useampia ihmisiä hoidetaan, alamme ymmärtää sekä riskitekijöitä että parhaita hoitostrategioita.

Vaikka kaikki kognitiiviset rappeumat eivät liity dementiaan, niiden aiheuttama kärsimys on merkittävää. Näille potilaille ja heidän perheilleen on tärkeää tarjota asianmukaista hoitoa.