Syleile aikaa parantaaksesi haavasi ja jatka sitten matkaa
Jos vain pystyisimme antamaan aikaa elämässämme, kun sitä eniten tarvitsemme. Jos vain olisimme rohkeita ja antaisimme sen tulla mukaan taisteluihimme, menetyksiimme, hyviin aikoihin ja aikoihin, jolloin tunnemme itsemme yksinäisiksi…
Aika on matkakumppanimme, ei vihollinen, kuten me sen joskus näemme. Sillä kun menetämme sen, se pelastaa meidät. Kun annamme sille tilaa, se tekee työnsä.
Kun kadotamme kanssamatkustajamme, unelmamme häiriintyvät. Tällöin me olemme tiellämme yksin ja jatkuvassa kiireessä käännämme kuuron korvan tunteillemme.
Mutta jos pysähdymme hetkeksi ja kuuntelemme, tiedostamme kaiken sen, minkä tarvitsemme löytääksemme helpotusta kipuumme.
Tunteiden saari
“Olipa kerran saari, joka oli liian kaunis kuvailtavaksi ja jossa kaikki tunteet ja arvot elivät; hyvä huumori, suru, viisaus… samoin kuin kaikki muutkin tunteet, mukaan lukien rakkaus.
Eräänä päivänä tunteillemme ilmoitettiin saaren olevan uppoamassa. Niinpä kaikki valmistivat veneensä ja lähtivät. Ainoastaan rakkaus odotti yksin, kärsivällisesti, viimeiseen hetkeen asti.
Kun saari oli uppoamaisillaan, rakkaus päätti pyytää apua. Vauraus purjehti rakkauden ohi ylellisellä veneellään ja tällöin rakkaus totesi: “Vauraus… voitko ottaa minut mukaasi?”
“En voi, sillä minulla on paljon kultaa ja hopeaa veneessäni. Sinulle ei valitettavasti ole paikkaa.”
Sitten rakkaus päätti kysyä ylpeydeltä, joka purjehti upealla veneellään. “Ylpeys minä pyydän… voitko ottaa minut mukaasi?”
“Rakkaus, en voi ottaa sinua mukaani,” ylpeys vastasi. “Täällä kaikki on täydellistä, sinä voisit pilata veneeni ja kuinka maineeni sitten kävisikään?”
Sitten rakkaus sanoi surulle, joka lähestyi häntä: “Suru minä pyydän, ota minut mukaasi.”
“Ei rakkaus,” suru vastasi. “Olen niin onneton, että minun täytyy olla yksin.”
Sitten huumori ohitti rakkauden. Se ei kuitenkaan kuullut onnensa läpi itseään huudettavan.
Rakkaus ja aika
Yhtäkkiä ääni sanoi: “Tule, rakkaus, otan sinut mukaani.” Rakkaus katsoi kuka oikein puhui hänelle ja näki vanhan miehen. Mies oli niin onnellinen ja täynnä iloa, että rakkaus unohti kysyä hänen nimeään.
Kun hän saapui maahan, vanha mies lähti. Rakkaus ymmärsi, kuinka paljon hän oli velkaa miehelle ja kysyi tietoisuudelta: “Tietoisuus, voitko kertoa minulle kuka tuo henkilö oikein oli?”
“Hän on ainoa, joka kykenee pitämään rakkauden hengissä, vaikka menettämisen kipu saa hänet näkemään tilanteen mahdottomana. Hän on ainoa, joka kykenee antamaan rakkaudelle uuden mahdollisuuden, kun se tuntuu olevan jo sammunut.”
Se joka pelasti sinut on aika, sillä vain aika kykenee ymmärtämään, kuinka tärkeää rakkaus todella on elämässä.
Jorge Bucayn tarina osoittaa meille ajan merkityksen. Kun uskomme kaiken jo kadonneen, kun emme löydä enää pohjoista ja kun asiat eivät käy lainkaan järkeen… Kun kaikki tapahtuu samaan aikaan ja kun ohitamme sen mitä todella haluamme, aika tulee ja pelastaa meidät.
Aika kuiskaa korvaamme elämän jatkuvan ja kun opimme asettamaan taakkamme paikoilleen ja omaksumaan sen, myös haavamme alkavat tällöin parantua.
Ratkaisu ottaa aikansa
Kiirehtiminen ei ole koskaan hyvä idea. Ongelmat ja niiden ratkaisu ottavat aikansa. Aivan kuten rakkaudessa, jossa kaikki se energia, jota käytimme toiseen ihmiseen, tarvitsee uuden suunnan.
Myös rikkoutuneet unelmat tarvitsevat aikaa, sillä aivojemme tulee selvittää uusia suunnitelmia ja ratkaisuja. Ja tappiot vievät aikaa, sillä meidän tulee oppia sijoittamaan rakkautemme tällöin muualle…
Aika on vastuussa kunkin ajatuksen, tunteen ja ihmisen asettamisesta paikoilleen. Se opettaa meille, ettei mikään ole lopullista ja että asioita yksinkertaisesti tapahtuu. Ja olivatpa nuo asiat sitten hyviä tai huonoja, lopulta kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Aika auttaa meitä kasvamaan ja näkemään asiat uudesta perspektiivistä.
Anna aikaa, mutta älä passiivista sellaista. Sen sijaan voit panostaa aktiiviseen, liikkuvaan ja heijastavaan aikaan. Aikaan, jossa vallitsee rauha ja jossa voit luoda ja ajatella uudelleen sekä löytää hyvää ja oppia pahasta. Ja aivan kuten tarinassa, aika voi pelastaa meidät silloin, kun mikään muu ei siihen pysty.