Stressihormoni kortisoli

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 08 maaliskuuta, 2024

Kortisoli on hormoni, joka toimii välittäjäaineena aivoissamme. Tiedeyhteisö pitää tätä ainetta stressihormonina, ja meidän elimistömme tuottaakin tätä ainetta stressaavissa tilanteissa auttaakseen meitä käsittelemään ne. Tämän hormonin vapautus on hypotalamuksen säätelemä vastaus stressaaviin tilanteisiin ja alhaiseen glukokortikoidipitoisuuteen veressämme.

Stressi on tunne, joka saa aikaan fyysistä jännitystä. Se voi saada alkunsa mistä tahansa tilanteesta tai ajatuksesta joka saa olomme turhautuneeksi, vihaiseksi tai hermostuneeksi.

Itse asiassa pienissä määrin stressi voi olla positiivinenkin asia, sillä se auttaa meitä vaaratilanteissa. Mutta kun stressi muuttuu väliaikaisesta tunteesta toistuvaksi tunteeksi, se voi vahingoittaa terveyttämme.

Tapa jolla ajattelemme, uskomme ja tunnemme voi vaikuttaa kortisolitasoihimme. Tieteelliset todisteet osoittavat, että ajatustemme muokkaaminen tietyllä tavalla voi auttaa meitä muokkaamaan aivosolujemme biokemiallista aktiviteettia.

Huono huumorintaju, jatkuva ärtyneisyys ja usein vihaisena oleminen ovat mahdollisia merkkejä kohonneista kortisolitasoista. Muut merkit ovat pysyvä väsymys ilman mitään näkyvää syytä, tai joko ruokahalun puute tai ahmiminen.

Kortisoli: stressi- ja unettomuushormoni

Tilanteet jotka me näemme stressaavina kohottavat meidän kortisolitasojamme, ja tämä saattaa heikentää meidän unemme laatua ja sen kestoa. Mutta kortisolin on oltava läsnä meissä tietyissä määrin päivän aikana, pitääkseen meidät hereillä ja aktiivisina, ja vastaavasti yöllä kortisolitasojen olisi laskeuduttava.

Kortisolitasot vaihtelevat läpi päivän. Esimerkiksi jotkut ihmiset ovat enemmän aktiivisia jo aamulla, ja toiset taas eivät aloita päiväänsä ennen kuin he ovat syöneet aamupalan.

On normaalia että kortisolitasot laskevat päivän kuluessa, ja se saavuttaa alhaisimmat tasot silloin kun on aika nukahtaa. Mutta jos kortisolitaso ei laske yöllä siksi että stressimme pysyy aktiivisena, meillä on vaikeuksia nukahtaa.

Kortisolilla on tärkeä osa terveydessämme ja hyvinvoinnissamme, ja sen tasot kohoavat välittömästi jokaisen ongelman kohdalla jonka me tulkitsemme uhaksi. Kun meidän kortisolitasomme ovat hyvät, tunnemme olevamme henkisesti vahvoja, selviä ja motivoituneita. Mutta jos ne ovat alhaisia, meillä on taipumusta tuntea olomme hämmentyneeksi, apaattiseksi ja väsyneeksi.

Stressin sääteleminen on tärkeää, eikä usein kovinkaan helppoa. Terveessä ruumiissa stressi sallii rentoutumisen ottaa tilanteen haltuun. Jos meidän vastauksemme stressiin on aktivoitu liian usein, meidän on vaikeampi lakkauttaa se, ja epätasapaino on siis paljon todennäköisempi. Jos stressi on jatkuvaa ja haluttu rentoutuminen ei ilmaannu, me sairastumme.

Stressi saa meidät kipeäksi

Stressi on tapa jolla meidän kehomme yrittää selvittää ongelman, mutta kun tilanne on toistuva, se voi saada aikaan sairauksia kuten diabetesta, masennusta, insuuliiniresistenssiä, verenpainetautia ja muita autoimmuunisairauksia.

Meidän kehomme vastaus stressiin on suojeleva ja mukautuva luonteeltaan. Vastaus krooniseen stressiin aiheuttaa biokemiallisen epätasapainon, joka itse asiassa heikentää meidän vastustuskykyämme.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että toistuva tai todella voimakas stressi on yksi niistä tekijöistä jotka vaikuttavat somatisoinnin kehitykseen. Se on huonosti muutokseen sopeutumisen seurausta. Stressi on saanut aikaan, laukaissut ja pahentanut useita psykosomaattisia sairauksia.

Kun akuutti stressi on jatkuvaa, meidän ruoansulatuskanavamme eri osiin voi muodostua mahahaavoja, ja myöskin sydänongelmia voi esiintyä. Ihmisille, joilla on suuria riskitekijöitä, stressi voi aiheuttaa sydänkohtauksen.

Lisäksi näillä sairauksilla on tapana liikkua hiljaa, aiheuttaen somatisaatiota eri tavalla ja eri ruumiinosissa, riippuen sairastuneen ihmisen erityispiirteistä.

”Ilman terveyttä elämä ei ole elämää; se on vain voimattomuutta ja kärsimystä.”

-Francois Rabelais-

Sosiaalinen tuki laskee kortisolitasoja

Sosiaalinen tuki ja oksitosiini ovat vuorovaikutuksessa elimistössämme tukahduttaen subjektiiviset reaktiot joita psykososiaalinen stressi saa aikaan. Täten perheen ja ystävien tuki on eräs kaikkein voimakkaimmista tavoista suojella itseäsi stressiin liittyvistä sairauksista, kuten yllä mainituista.

Markus Heinrichin Freiburgin yliopistossa suorittama biologisen psykologian tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että ihmisissä olevalla oksitosiinilla on avainasema stressin hallitsemisessa ja stressiä vähentävässä vaikutuksessa. Oksitosiinilla on myös merkittävä rooli meidän sosiaalisessa käyttäytymisessämme (stressin modulaattoritekijä).

Vaikka on hankalaa säädellä veremme kortisolitasoja, on kuitenkin tiettyjä tekijöitä joita on helpompi säädellä suoraan. Puhumme nyt hyvästä sosiaalisesta tukiverkostosta (ihmiset joihin tunnet voivasi luottaa, ja he voivat myöskin luottaa sinuun).

Toinen tekijä on tiettyjen aineiden kulutuksen vähentäminen, kuten alkoholin ja tupakan. Nämä kohottavat veremme kortisolitasoja epäsuorasti.

Myös terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio auttaa tämän hormonin tasojen säätelemisessä, sillä vähentynyt kalorien määrä voi kohottaa kortisolitasoja. Ohion yliopistossa suoritettiin tutkimus, joka osoittaa että rentoutumisharjoitusten ja meditaation lisääminen rutiiniimme laskevat kroonisen stressin riskiä. 

Tämän tutkimuksen mukaan ero heissä jotka meditoivat, ja heissä jotka eivät meditoi on siinä, että kun ”meditatiiviselle mielelle” ilmestyy ajatus, tuo ajatus on sen todistaja. Muussa tapauksessa tuo ajatus on johtaja. 

”Ei ole olemassa ongelmia joita me emme voi ratkaista yhdessä, ja on vain harvoja ongelmia jotka me voimme ratkaista itse.”

-Lyndon Baines Johnson-

Kirjallisuutta:

Aguilar Cordero, M. J., Sánchez López, A. M., Mur Villar, N., García García, I., López, R., Ortegón Piñero, A., & Cortés Castell, E. (2014). Cortisol salival como indicador de estrés fisiológico en niños y adultos: revisión sistemática. Nutrición hospitalaria, 29(5), 960-968.

De La Banda, G. G., ángeles Martínez-Abascal, M., Riesco, M., & Pérez, G. (2004). La respuesta de cortisol ante un examen y su relación con otros acontecimientos estresantes y con algunas características de personalidad. Psicothema, 16(2), 294-298.

Dickerson, SS, y Kemeny, ME (2004). Factores de estrés agudo y respuestas de cortisol: una integración teórica y la síntesis de la investigación de laboratorio. Psychological Bulletin , 130 (3), 355.

Heinrichs, M., Baumgartner, T., Kirschbaum, C., y Ehlert, U. (2003). El apoyo social y la oxitocina interactúan para suprimir el cortisol y subjetivos respuestas al estrés psicosocial. Biological Psychiatry , 54 (12), 1389-1398.

Romero, C. E. C. Estrés y cortisol.

S Moscoso, M. (2009). De la mente a la célula: Impacto del estrés en psiconeuroinmunoendocrinología. Liberabit, 15(2), 143-152.

Valdés, M., & De Flores, T. (1985). Psicobiología del estrés. Barcelona: Martínez Roca.