Sosiaalidarwinismi, luonnonvalinta

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Edith Sánchez

Viimeisin päivitys: 25 lokakuuta, 2022

Sosiaalidarwinismi on lähestymistapa, joka yrittää soveltaa luonnonvalinnan käsitteitä tiettyihin yksilöihin ja yhteiskuntiin. Tästä näkökulmasta voidaan johtaa ajatus, että yhteiskunnassa pitäisi tapahtua sama kuin luonnossa, eli se, että vain vahvimmat selviävät.

Sosiaalidarwinismi on synnyttänyt joukon teorioita ja politiikkoja, joiden pätevyys on kyseenalainen oikeuttamaan erilaisia syrjinnän muotoja. Itse asiassa useat henkilöt ovat turvautuneet ja turvautuvat edelleen tähän lähestymistapaan alentaakseen tiettyä etnistä ryhmää tai alkuperää olevien ihmisten arvoa.

Sosiaalidarwinismin säälittävin ilmentymä oli natsismi, joka, hämmästyttävää kyllä, ei ole vieläkään täysin kadonnut. Nykyään on olemassa useita uusnatsiryhmiä. Näistä käsitteistä on syntynyt erilaisia ylivallan muotoja, jotka ovat aiheuttaneet maailmalle suunnatonta vahinkoa.

“Kaikki ihmisten esi-isät olivat kotoisin Afrikasta. Sieltä aloimme laajentua ympäri maailmaa. Tuolloin kukaan ei ajatellut rakentaa muuria maahanmuuton estämiseksi.”

-Michel Brunet-

Sosiaalidarwinismi

Charles Darwin ehdotti evoluutioteoriaa ja merkitsi sen myötä lopullisen virstanpylvään silloisissa uskomuksissa luontoon. Hänen teoriansa ehdotti, että eri lajit kehittyvät luonnonvalinnan kautta. Tämä on prosessi, jossa vahvimmat organismit sopeutuvat ja selviytyvät, kun taas heikoimmat häviävät ajan myötä.

Tämä tarkoittaa, että luonnossa käydään jatkuvaa selviytymistaistelua, joka vahvimpien on määrä voittaa. Ensimmäinen, joka siirsi nämä käsitteet luonnon maailmasta sosiaaliseen maailmaan, oli Herbert Spencer. Sosiaalidarwinismin postulaatti on todella yksinkertainen: jos vahvin vallitsee luonnossa, saman täytyy tapahtua ihmismaailmassa.

Ensimmäinen ongelma tässä lähestymistavassa on se, että se ei määrittele mitä “vahva” tai “heikko” tarkoittavat. Esimerkiksi, oliko Stephen Hawking “heikko” sairautensa takia, vaikka hän oli yksi maailman loistavimmista tiedemiehistä? Oliko Adolf Hitler “vahva”, koska hän tunkeutui melkein koko Eurooppaan, vaikka tämä toi vain kurjuutta ja tuhoa?

Perusteeton teoria

Sosiaalidarwinismi ei ole palvellut niin paljon “vahvojen” ja “heikkojen” yksilöiden luokittelussa, vaan se on ollut enemmän suuntautunut kokonaisten yhteiskuntien ja etnisten ryhmien luokitteluun. Todellisuudessa se on ollut teoreettinen käsite oikeuttamaan väkivallan, jota jotkut ihmiset kohdistavat toisiin. Tämän takana ei ole mitään muuta kuin tietämättömyys sekä vallan ja vaurauden halu.

Rotu on yksi sosiaalidarwinismia puolustavien suosikkiaiheista. Todellakin, yhden rodun ylivalta toisiin nähden on ollut monien syrjivien ja väkivaltaisten tekojen leitmotiivi. Se on myös usein syy siihen, miksi jotkut ihmiset tuntevat olevansa oikeutettuja hyökkäämään tai vähättelemään niitä, joilla on tummempi iho kuin heillä itsellään.

Tiede on purkanut rodun käsitteen ja havainnut, että eri ihonväristen ihmisten välillä ei ole mitään geneettisesti merkittävää. Se johtuu yksinkertaisesti heidän melatoniinitasojensa eroista. Tämä on ollut tiedossa 1970-luvulta lähtien. Lisäksi olemme kaikki peräisin samoista mustista esivanhemmista. Tämä ei ole uusi löytö, vaan ranskalainen paleontologi Michel Brunet testasi sitä yli 20 vuotta sitten.

Kätevä tekosyy

Sosiaalidarwinismi on toiminut tekosyynä oikeuttaa joukkoryöstöt ja -murhat. Se esimerkiksi on tukenut uskoa, että mustilla ihmisillä ei ole sielua, mikä antoi muille oikeuden orjuuttaa heidät ja omistaa heidän työvoimansa. Siksi se loi vaurautta muille koko heidän eliniäkseen ilman suuria investointeja. Uskottiin, että eriväriset ihmiset kuuluivat huonompaan kulttuuriin, mikä oikeutti hyökätä heidän maihinsa, alistaa heidät ja pitää kaikki heidän omaisuutensa.

Villi kapitalismi on myös omaksunut joitakin sosiaalidarwinismin näkökohtia oikeuttaakseen sietämätöntä eriarvoisuutta. Se ehdottaa, että köyhät ihmiset ovat köyhiä alemmuuden vuoksi. Se ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että muut ovat saattaneet järjestelmällisesti pakkolunastaa tai rajoittaa heitä. Eikä heillä ole ehkä ollut samoja historiallisia tai konjunktuurisia mahdollisuuksia kuin joillakin muilla.

Sosiaalidarwinismi antaa myös joillekin yksilöille mahdollisuuden perustella heidän patologista narsismiaan. Juuri näin tapahtui Hitlerin ja monien muiden henkilöiden kohdalla, jotka päästivät tuhoavan halunsa valloilleen toisissa piiloutuen perusteettomien teoreettisten käsitysten taakse. Yksilöt ja sektorit, jotka rinnastavat raakuuden ja voiman, käyttävätkin sosiaalidarwinismia tekosyynä syyllistyäkseen vakaviin vääryyksiin ja saadakseen siitä suurta omakohtaista hyötyä.