Sopeutumishäiriö: tuntuvatko ongelmat musertavilta?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Käytyäsi läpi jonkinlaisen ongelman (työpaikan menetys, vakava sairaus, avioero, rahahuolet jne.), saatat tuntea itsesi musertuneeksi. Sama koskee suuria elämänmuutoksia (naimisiinmeno, lapsen syntymä, muutto jne.). Tunnet olosi hermostuneeksi, ärtyisäksi, surulliseksi tai ahdistuneeksi.

Jos tunnet olosi tällaiseksi stressaavien tapahtumien jälkeen, älä huoli; se on täysin normaalia. Mutta jos oireesi vaikuttavat merkittävästi päivittäiseen elämääsi, saatat kärsiä sopeutumishäiriöstä.

Sopeutumishäiriö on listattu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään (DSM-5). Se kuuluu trauma- ja stressiperäisten häiriöiden kategoriaan. Nämä ovat häiriöitä, joissa diagnoosin kriteerinä on selvä altistus traumaattiselle tai stressaavalle tapahtumalle.

Tähän kategoriaan listatut häiriöt ovat:

• Traumanjälkeinen stressihäiriö
• Akuutti stressihäiriö
• Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö
• Lapsuuden estoton kiintymyssuhdehäiriö
• Sopeutumishäiriö

Psyykkinen ahdinko traumaattisen tai stressaavan tapahtuman jälkeen vaihtelee henkilöstä toiseen. Joillakin ihmisillä oireet perustuvat pelkoon ja ahdistukseen. Monilla esiintyy apeutta, vihaa, vihamielisyyttä tai dissosiatiivisia oireita.

Traumaattista tai stressaavaa tapahtumaa seuraavien oireiden monimuotoisuudesta johtuen psykologit laittavat yllä mainitut häiriöt kategoriaan “trauma- ja stressiperäiset häiriöt”. Jotkut ihmiset pääsevät yli vastoinkäymisistä nopeammin kuin toiset. Kun sopeutuminen muutoksiin kestää yli 3 kuukautta, kyseessä voi olla sopeutumishäiriö.

Mikä sopeutumishäiriö tarkalleen ottaen on?

Tämän häiriön olennaisimpia piirteitä ovat psyykkiset tai käytökseen liittyvät oireet, jotka johtuvat jostain tunnistettavasta stressitekijästä. Tämä stressitekijä voi olla yksittäinen tapahtuma, kuten ero. Mutta potilaaseen saattavat vaikuttaa myös useat stressitekijät yhtä aikaa, esimerkiksi ongelmat töissä sekä avioliitossa. Nämä stressitekijät, tai ongelmat, saattavat ilmaantua toistuvasti. Kaksi esimerkkiä ovat väliaikaiset yrityskriisit ja epätyydyttävä seksi. Ne voivat toisaalta myös tulla esiin jatkuvasti, kuten kroonisen sairauden kohdalla tai asuttaessa pahamaineisella alueella.

Stressitekijät voivat vaikuttaa yksilöön, koko perheeseen tai suurempaan ryhmään tai yhteisöön. Näin on luonnonkatastrofien tapauksessa.

Jotkut näistä ongelmista liittyvät tiettyihin tapahtumiin, kuten koulun aloittamiseen toisella paikkakunnalla, lapsuudenkodista muuttamiseen, naimisiinmenoon, äidiksi tulemiseen jne.

Lisäksi nämä stressitekijät voivat olla seurausta rakkaan kuolemasta. Mutta vain silloin, kun surun voimakkuus, laatu tai kesto ylittävät normaalina pidetyn. Näin ollen sopeutumishäiriöt liittyvät suurempaan itsemurhariskiin.

Kuinka psykologi diagnosoi sopeutumishäiriön?

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän (DSM-5) mukaan psykologit ovat ottaneet huomioon seuraavat diagnostiset kriteerit:

A. Psyykkisten tai käytökseen liittyvien oireiden kehittyminen reaktiona yhteen tai useampaan tunnistettavaan stressitekijään. Nämä ilmaantuvat stressitekijän alkamisen jälkeisen kolmen kuukauden aikana.

B. Käyttäytyminen tai oireet ovat kliinisesti merkittäviä. Tämä ilmenee yhdellä tai kummallakin seuraavista tavoista:

• Voimakas ahdinko, joka on kohtuuton stressitekijän vakavuuteen tai voimakkuuteen nähden. Pidä mielessä, että ulkoinen konteksti ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat oireiden vakavuuteen ja esiintyvyyteen.
• Merkittävä toimintakyvyn lasku tärkeillä elämän osa-alueilla (työ, sosiaalinen elämä jne.)

C. Stressitekijään liittyvät muutokset eivät täytä muun mielenhäiriön kriteerejä, eikä kyseessä ole minkään aiemman mielenhäiriön paheneminen.

D. Oireet eivät ole normaaleja menetyksen oireita.

E. Kun stressitekijä tai sen seuraukset päättyvät, oireet eivät kestä enempää kuin puoli vuotta sen jälkeen.

Sopeutumishäiriön tyypit

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä (DSM-5) erottelee sopeutumishäiriöt toisistaan seuraavilla tavoilla:

• Masentunut mieliala: potilas tuntee alakuloa ja epätoivoa, ja häntä itkettää usein.
• Ahdistus: potilas tuntee olonsa hermostuneeksi, huolestuneeksi, levottomaksi tai hänellä on eroahdistusta.
• Masennus ja ahdistus yhdessä: masennuksen ja ahdistuksen yhdistelmä on vallitseva tekijä.
• Käyttäytymisen häiriöt.
• Käyttäytymisen häiriöt ja tunnehäiriöt yhdessä: potilas kokee psyykkisiä oireita ja muutoksia käyttäytymisessä.
• Määrittelemätön: sopeutumattomuusreaktiot eivät sovi mihinkään muuhun sopeutumishäiriöiden alatyyppiin.

DSM-5 jakaa nämä häiriöt myös akuuttiin sopeutumishäiriöön (jos se kestää alle 6 kuukautta) tai jatkuvaan sopeutumishäiriöön (jos kesto on kuusi kuukautta tai enemmän).

Kuinka sopeutumishäiriö kehittyy?

Kun elämässä on ollut ongelma tai stressitekijä, ihminen alkaa kokea oireita tapahtumaa seuraavien kolmen kuukauden aikana. Kun ongelma poistuu, oireet eivät kestä yli kuutta kuukautta.

Jos ongelma on akuutti tapahtuma (esimerkiksi potkut töistä), oireet alkavat tavallisesti välittömästi. Niitä saattaa ilmetä jo muutaman päivän sisällä, eivätkä ne kestä kovinkaan pitkään (eivät enempää kuin kaksi kuukautta).

Jos ongelma tai sen vaikutukset kestävät pidempään, sopeutumishäiriö voi jatkua ja muuttua krooniseksi.

Ovatko sopeutumishäiriöt yleisiä?

Sopeutumishäiriöt ovat hyvin yleisiä. Niiden esiintyminen riippuu kuitenkin suuresti siitä mitä ryhmää tutkitaan ja mitä arviointimenetelmiä käytetään. Avohoitopotilaista noin 5-20 % kärsii niistä.

Sen sijaan psykiatrisessa sairaalassa on useampiakin sopeutumishäiriötapauksia: niitä voi olla jopa 50 %:lla tapauksista.

Mitkä ovat sopeutumishäiriön riskitekijät?

Vaikeita tilanteita läpikäyvät ihmiset joutuvat käsittelemään usein paljon stressitekijöitä. Näillä ihmisillä on suurempi riski saada tämä häiriö.

Lääkäreiden on kuitenkin otettava huomioon potilaan kulttuurikonteksti diagnoosia tehdessä. Heidän on tarkasteltava, onko reaktio stressitekijään epänormaali vai ei. Lisäksi lääkärien tulisi miettiä, onko stressitekijään liittyvä psyykkinen ahdinko suurempi kuin mitä voisi odottaa.

Mitä voin tehdä, jos epäilen kärsiväni sopeutumishäiriöstä?

Ensiksi suosittelemme käyntiä psykologilla tai psykiatrilla. Jos koet jonkun ongelman musertavan sinut, noudata näitä suosituksia:

• Mieti, oletko ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin ja kuinka silloin ratkaisit sen.
• Puhu tuntemuksistasi perheelle ja ystäville.
• Järjestä ajatuksesi. Saatat olla huolissasi kaikesta yhtä aikaa. Käytä siis hetki pohtimiseen, sillä jotkut ongelmat huolettavat sinua varmasti enemmän kuin toiset. Kirjoita vihkoon ylös senhetkiset ongelmasi ja järjestä ne sen mukaan kuinka paljon huolta ne aiheuttavat, vähiten huolestuttavasta eniten huolta aiheuttavaan. Huomaat, että ne kaikki eivät ole kovinkaan tärkeitä.
• Valitse vain yksi ongelma. Aloita helpoimmin ratkaistavissa olevasta ongelmasta.
• Mieti kuinka ratkaiset ongelman ja pane suunnitelmasi käytäntöön. Tee muutos.
• Harrasta liikuntaa, ota rentouttavia kylpyjä ja ota aikaa itsellesi.

Lopuksi: jos ongelmasi eivät poistu tai et pysty hallitsemaan oireitasi, mene ammattilaisen luo. Voit mennä perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle tai suoraan psykologin juttusille. Psykologit ovat olemassa avun antamiseksi, oli asiakkaalla häiriötä tai ei.

Lähteet

American Psychiatry Association (2002). Manual diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales (DSM-4), 4ª Ed. Madrid: Editorial Médica Panamericana.