Snoezelen: multisensorinen stimulaatiohuone

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Alicia Garrido Martín

Viimeisin päivitys: 12 maaliskuuta, 2024

Olet saattanut kuulla termin Snoezelen, valkoinen huone. Olet saattanut törmätä käsitteeseen ”multisensorinen stimulaatio”, kenties yhden kerran. Tässä artikkelissa aiomme kertoa tällaisten kummallisten huoneiden alkuperästä ja niiden juurista. Sen jälkeen käsittelemme sitä, miten ne voivat auttaa meitä.

Termi ”Snoezelen” on peräisin kahdesta yhdistetystä hollanninkielisestä sanasta. Toinen näistä sanoista on ”snoffelen”, joka tarkoittaa hajua. Toinen sanoista taas on ”doezelen”, joka tarkoittaa kutakuinkin rentoutumista tai torkkumista. Tämä tarkoittaa siis kahden toiminnan välistä yhdistymistä, jotka vaikuttavat olevan luonnollisesti erilaisia. Kyseessä on siis aivan kuin rentoutumisen saavuttaminen stimulaation avulla – aistiemme stimuloimisen mukavan osa löytämistä ja siitä nauttimista.

Snoezelen kehitettiin auttamaan ihmisiä kehityshäiriöiden kanssa

Snoezelen -käsite syntyi aivan kuten muutkin suuret ideat ja ratkaisut syntyvät. Se syntyi tarpeesta toimia. Tarpeesta kohdata halvaukset ja toiminnan puutteet tietyissä elämänvaiheissa. Tässä tapauksessa se syntyi turhautumisesta nähdä millainen kehityshäiriöisten ihmisten hoito oli, ja miksi toivottuja tuloksia ei voitu saavuttaa näillä hoitomenetelmillä.

Tällainen hoito ei koskaan ollut mitään muuta kuin avustustyötä. Mutta Ad Verheul ja Jan Hulsegge, tämän vallankumouksellisen käsitteen isät, eivät ajatelleet tämän olevan tarpeeksi. He keksivät siis tämän uuden tavan auttaa ihmisiä.

Tietenkin jotkut ihmiset hyötyvät erityisesti tällaisesta terapiasta. Puhumme pääosin niistä, joilla on todella alhainen kyky olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sillä heidän häiriönsä rajoittaa heitä. Erikoisista tarpeista, dementiasta ja autismista kärsivät ihmiset hyötyvät tästä metodista kaikkein eniten. 

Sensorinen stimulaatio auttaa tuottamaan perusreaktioita

Joidenkin ihmisten osalta näiden stimuloiminen eri sensoristen kanavien kautta voi olla todella hyödyllistä. Tämä stimulaatio, ammattilaisen tarkkailemana ja hallitsemana, tuottaa uusia reaktioita tässä henkilössä. Ne ovat perusreaktioita, joita näiden ihmisten on vaikea muutoin saada aikaan.

Tässä mielessä alan ammattilaisen on tunnettava kyseisen henkilön tapaus, ennen kuin hän aloittaa tämän hoitamisen. Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia ja erilaisia kuin muut. Auttamistapa riippuu jokaisen henkilökohtaisista piirteistä ja tarpeista.

Ammattilaisten on tunnettava omat potilaansa todella hyvin voidakseen saada enemmän hyötyjä irti tästä hoidosta. On olemassa tiettyjä ihmisiä, joiden on ”herättävä.” Nämä ovat ihmisiä jotka ovat kokeneet esimerkiksi aivovaurion, joka on irtaannuttanut heidät heitä ympäröivästä maailmasta.

Kun olet stimuloidussa tilassa ja koet uusia reaktioita, saat aikaan uusia hermoyhteyksiä

Tämä toiminto on hyödyllinen myös ihmisille, jotka ovat edelleen yhteydessä heitä ympäröivään maailmaan, ja jotka kiinnittävät siihen huomiota, mutta jotka eivät kykene kommunikoimaan. Nämä ihmiset hyötyvät tästä terapiasta suunnattomasti. Sitten kun henkilö onnistuu ”herättämään” sen mikä on unessa, stimulaatio voi tapahtua ja uusien hermoyhteyksien luominen on mahdollista.

Siksi on oleellista sitoutua personalisoituun ja yksityiskohtaiseen henkilön seurantaan. Näin on siitä syystä, että meidän on kyettävä havaitsemaan se, mikä on vaikeasti havaittavissa. Tämän kliinisen silmän on oltava nopea, tarkka ja taitava kohteen tarkkailussa. Pienimmänkään yksityiskohdan ei saa antaa karata.

Alan ammattilaisen on kyettävä kertomaan mistä potilas pitää ja mistä hän ei pidä, sekä mihin virikkeisiin he reagoivat enemmän, ja mistä sensorisista kanavista he ovat enemmän tietoisia. Tämä on vaikea tehtävä, ja se vaatii paljon tarkkailua. Tämä tarkoittaa potilaan ystävällistä ja sydämellistä tarkkailua.

Luottamus ja harmonia ovat oleellisia elementtejä sensorisessa stimulaatiossa

Valkoiset huoneet ovat täydellisesti varustettuja tällaiseen terapiaan sitoutumista varten. Koehenkilön on oltava valmis tuottamaan tällaisia sensorisia kokemuksia. Nämä ovat kokemuksia, jotka sisältävät kaikki aistit – näköaistin, hajuaistin, tuntoaistin, kuuloaistin ja makuaistin. Alan ammattilaisen olisi yritettävä luoda mahdollisimman inhimillinen ympäristö. Sellainen, jossa on tilaa luottamukselle, kunnioitukselle ja huomiolle.

Tämä tekee tästä tilasta mieluisan ja erityisen, ainutlaatuisen pakotien. Tämän tilan pitäisi olla täynnä harmoniaa ja lämpöä, jotka kaivautuvat syvälle tähän henkilöön, ja asettuvat hänen sisälleen tavalla tai toisella. Aivan kuin mukavat ja kauniit melodiat asettuvat sieluihimme.