Minun huoneeni, minun sekainen sotkuni, minun maailmani

Sekainen huone, työpöytä joka on kirjojen peitossa, muistilaput, vanhat valokuvat, kuivuneet kukat ja muutama kahvikuppi eivät ole synonyymeja kaoottiselle elämälle. Joskus sekainen huone on harmoninen luovan mielen kanssa. Se on sinun olemuksesi, sillä järjestys on kontrollia, ja organisoitu ympäristö tarjoaa tietynlaista turvallisuutta.

Tämä on totta, mutta me usein näemme epäjärjestyksen luonnostaan negatiivisena. Monille ihmisille epäjärjestys on epäonnistumisen, toimettomuuden, huolettomuuden ja hylkäämisen merkki.

Usko tai älä, sotkuisuuden takana on aito psykologia joka analysoi tällaisen käytöksen alkuperää. Minnesotan yliopisto on esimerkiksi tehnyt yhteenvedon, jonka mukaan sekainen tila tukee sen asukkaiden luovuutta. Mutta tähän liittyy monia nyansseja joista keskustelemme seuraavaksi.

Psykologia sekaisuuden takana

Aloitamme selittämällä erään mielenkiintoisen faktan. Tracey Emin on englantilainen taiteilija, joka esitti erityisen ja vaikutusvaltaisen taideteoksen maailmalle 1999. Se oli yksinkertaisesti sekainen sänky. Sängyssä oli vaatteita, savukkeita, nenäliinoja, vodkapulloja. Koko teos, kaukana esteettisestä tai viehättävästä, oli kuvaus henkilökohtaisesta draamasta. Se henkilökohtainen vaihe jonka kaikki käyvät läpi kun heidän psyykkinen elämänsä menee harhaan.

Tämän teos oli nimetty nimellä “Minun Sänkyni”, ja se oli Turner-palkinnon finalisti vuonna 2014. Se huutokaupattiin Lontoossa 2,5 miljoonalla punnalla. Moderni taide on haaste, mutta artisti kertoi myöhemmin, huutokaupan aiheuttaman hälinän jälkeen, että hänellä oli taipumus työskennellä sekaisessa ympäristössä, ja hänelle sekaisuus oli luovuuden siemen.

New York Timesissa julkaistu artikkeli tuli samaan lopputulokseen. Se demonstroi, että joskus kevyesti sekainen ympäristö vapauttaa mielen yleisistä tavoista ja lähettää sen kaikkiin eri suuntiin luomaan uusia vastauksia, uusia ideoita. Emme voi myöskään unohtaa että luovuuden vaiheissa “ideamyrsky” saapuu kaaos seuranaan, ja päätökset ja innovaatiot saavat tuulta alleen.

Henkilökohtaiset tilat ja ajatuksen vapaus

Suotuisa, tuttu ja ymmärrettävä epäjärjestys ei luo mitään ongelmia, ja se on suotuisa sinulle niin kauan kuin sinulla on tietty määrä kontrollia siihen. Psykologi Kathleen Vohs on erikoistunut taipumuksiin sotkuisuudesta ja järjestyksestä. Hän selittää, että työympäristössä tulisi aina olla riittävä määrä järjestystä ja tehokkuutta.

Luomalla visuaalisen alueen jossa on tietty määrä kaaosta värien ja muotojen muodossa, voimme kuitenkin luoda ärsykkeen aivoillemme joka rentouttaa ja terävöittää sen kykyjä. Yksi asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä: kaikki persoonallisuudet eivät siedä tällaista epäjärjestystä. On paljon yksilöeroja, mikä tarkoittaa että on paljon ihmisiä jotka tarvitsevat täysin siistin tilan kyetäkseen olemaan tuottavia.

Mikä tahansa onkin henkilökohtainen valintasi, asian ydin on se ettei sotkuinen huone ole kaoottisen tai vastuuttoman ihmisen heijastuma. Samoin kuin ihmiset jotka välittävät kontrollista ja järjestyksestä heidän omissa henkilökohtaisissa tiloissaan, eivät välttämättä ole perfektionisteja tai kärsi pakko-oireisesta häiriöstä.

Me kaikki elämme omissa henkilökohtaisissa tiloissamme vapaasti, omilla tavoillamme. Jokainen nurkka on heijastuma tavoistamme ja tottumuksistamme, eikä meidän tulisi saada kritiikkiä tai leimaamista siitä. Sanotaan usein että sotkuisilta ihmisiltä puuttuu päämäärät, että heillä on sisäisiä konflikteja, ja että he eivät halua heittää mitään pois sillä heillä on epäterve kiintymys menneisyytensä muistoihin.

Tämän tyyppinen “yleistieto” ei ole aina paikkansa pitävää. Jos tänään nouset ylös ja päätät olla petaamatta sänkyäsi tai siivoamatta kotiasi, ehkä se johtuu siitä että sinulla on jokin toinen prioriteetti sillä hetkellä. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään. Epäjärjestys joka on valittua, kontrolloitua, eikä ylivoimaista, voi rauhoittaa mieltä joka yhdistyy omistamiinsa asioihin.