Skitsoaffektiivinen häiriö: historia, oireet ja hoito

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 06 syyskuuta, 2024

Skitsoaffektiivisen häiriön pääominaisuus on se, että se sisältää oireita skitsofreniasta sekä mielialahäiriöstä (esim. auditiiviset hallusinaatiot, sekava puhe ja voimakkaan masennuksen episodit). Mutta tämän häiriön diagnostiset suuntaviivat ovat muuttuneet ajan myötä. Useimmiten nämä muutokset tapahtuvat johtuen skitsofrenian ja mielialahäiriöiden diagnostisten suuntaviivojen muutoksista.

Mutta näistä kaikista muutoksista huolimatta skitsoaffektiivinen häiriö on edelleen paras diagnoosi potilaille, jotka saattaisivat saada vääränlaista kliinistä hoitoa, jos heidän lääkärinsä näkisivät tämän häiriön pelkkänä skitsofreniana tai mielialahäiriönä.

Skitsoaffektiivisen häiriön historia

Vuonna 1913 George H. Kirby  ja August Hoch vuonna 1921 kuvailivat potilaita, joilla oli oireita skitsofrenian ja affektiivisen (tai mielialan) häiriön välillä. Koska yhdenkään potilaan tila ei pahentunut, niin kuin kävisi varhaisdementian tapauksessa, Kirby ja Hoch pistivät potilaansa maanis-depressiivisten psykoosien ryhmään, jonka Emil Kraepelin oli keksinyt.

Vuonna 1933 Jacob Kasanin keksi termin ”skitsoaffektiivinen häiriö” viitatakseen häiriöön, jolla on oireita sekä skitsofreniasta ja mielialahäiriöstä. Hän huomasi myös, että tavallisesti tästä kärsivät ihmiset alkoivat saamaan näitä oireita yhtäkkiä, useimmiten teini-iässä.

Mutta tavallisesti tästä kärsivät ihmiset pystyvät elämään elämäänsä tavallisesti, ja usein heillä on jokin tietty stressaava tekijä, joka ilmestyi aina ennen oireita. Myös heidän perhehistoriassaan on tavattu mielialahäiriötä.

1970-luvulla ilmestyi kaksi asiaa, jotka muuttivat tapaa jolla ihmiset näkivät skitsoaffektiivisen häiriön. Nämä saivat heidän näkemään ettei se ollut skitsofrenian muoto, vaan he alkoivat näkemään sen mielialahäiriönä. Ensimmäinen heidän mielensä muuttanut asia oli se, että litium oli yhtä tehokas kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle kuin ihmisille, jotka kärsivät tästä häiriöstä.

Seuraava asia oli Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian suorittama yhteinen tutkimus, joka osoitti, että ainoa ero skitsofrenian potilaiden määrässä Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa oli ennakkoasenteet. Yhdysvalloissa lääkärit periaatteessa asettivat enemmän painoarvoa sille, oliko heidän diagnosoimassa skitsofreniassa psykoottisia oireita. 

Kuinka skitsoaffektiivinen häiriö diagnosoidaan?

Kuten jo sanoimme, skitsoaffektiivisen häiriön käsite sisältää diagnostisia puolia sekä skitsofreniasta että mielialahäiriöstä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että se tapa, jolla tämän häiriön suuntaviivat ovat kehittyneet, peilaavat tapaa jolla nämä kaksi muuta häiriötä ovat kehittyneet. 

Ensisijaisesti tästä kärsivän potilaan on osoitettava, että hän on kokenut voimakkaan depressiivisen tai maanisen episodin (hän on ”täynnä” energiaa, ei nuku paljon, suunnittelee paljon, tuhlaa paljon rahaa, jne.) ja samaan aikaan hän kokee skitsofrenian aktiivisen vaiheen oireita (harhaluulot, hallusinaatiot, jne).

Heidän mielialahäiriöoireidensa on esiinnyttävä myöskin suurena osana heidän psykoottisen häiriönsä aktiivista vaihetta tai jäännösvaihetta. DSM sallii meidän päättää onko skitsoaffektiivinen häiriö kaksisuuntainen vai depressiivinen.

Luokittelemme potilaan kaksisuuntaiseksi, jos heidän episodinsa on sekalaista maniaa (voimakkailla depressiivisillä vaiheilla tai ilman). Mutta muissa tapauksissa luokittelemme potilaan sellaiseksi, joka kärsii depressiivisestä skitsoaffektiivisesta häiriöstä.

Oireita, joita potilaalla on esiinnyttävä, jotta hänelle voidaan diagnosoida skitsoaffektiivinen häiriö

DSM-IV:n mukaan potilaalla on esiinnyttävä näitä oireita, jotta hänelle voidaan diagnosoida tämä häiriö:

1. Johdonmukainen sairauden jakso, jossa potilaalla on vähintään jossain vaiheessa voimakas depressiivinen, maaninen tai sekava episodi. Samaan aikaan heidän on osoitettava skitsofrenian A-kriteerin oireita.
2. Sairauden saman ajanjakson aikana heillä on esiinnyttävä harhaluuloisia ajatuksia tai hallusinaatioita vähintään kahden viikon ajan, ilman voimakkaita affektiivisia oireita.
3. Oireet, jotka ovat linjassa mielialan muutoksen kriteerien kanssa, kestävät suuren osan siitä ajasta, jolloin kliinisen sairauden aktiivinen vaihe ja jäännösvaihe ovat läsnä. 

Kuinka skitsoaffektiivinen häiriö esiintyy?

Tämän häiriön oireet ja merkit ovat samoja kuin skitsofrenian, maanisen episodin ja depressiivisen häiriön. Mutta skitsofrenian tai mielialahäiriön oireet voivat esiintyä samaan aikaan, tai sitten eivät.

Tämä voi edistyä eri tavoilla. Siinä saattaa olla syklejä, jolloin henkilö paranee ja heikkenee oireidensa suhteen, ennen kuin selkeä taantuma tapahtuu. Monet tutkijat ja lääkärit ovat ihmetelleet niitä psykoottisia oireita, jotka eivät ole samassa linjassa mielialan kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että psykoottinen sisältö (hallusinaatiot ja harhaluulot) eivät ole samassa linjassa potilaan mielialan kanssa. 

Yleisesti, kun tällaiset oireet esiintyvät mielialahäiriössä, se tarkoittaa tavallisesti sitä, että henkilö on diagnosoitu väärin. Tämä saattaa pitää paikkansa myös skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivien ihmisten kohdalla, mutta tästä ei ole vielä tarpeeksi tietoa voidaksemme olla varmoja.

Skitsoaffektiivisen häiriön oireet

Kuten sanoimme aikaisemmin, tämän häiriön oireet ovat samat kuin masennuksen, manian ja skitsofrenian oireet:

Masennuksen oireet

• Painon nousu tai lasku.
• Heikko ruokahalu.
• Energian puute.
• Mielenkiinnon menetys miellyttäviä aktiviteetteja kohtaan.
• Toivottomuuden tai arvottomuuden tunne.
• Syyllisyys.
• Liiallinen tai liian vähäinen nukkuminen.
•  Kyvyttömyys ajatella tai keskittyä.
• Ajatukset kuolemasta tai itsemurhasta.

Manian oireet

• Vähäinen unen tarve.
• Levottomuus.
• Paisunut itsetunto.
• Helposti häiriintyminen.
• Lisääntynyt sosiaalinen, seksuaalinen ja työaktiivisuus.
• Vaarallinen tai itsetuhoisa käyttäytyminen.
• Nopeat ajatukset.
• Nopeasti puhuminen.

Skitsofrenian oireet

• Hallusinaatiot.
• Harhaluulot.
• Epäjärjestyneet ajatukset.
• Kummallinen tai epätavallinen käyttäytyminen.
• Hitaat liikkeet, liikkumattomuus.
• Motivaation puute.
• Puheongelmat.

Onko aineiden käytöllä osaa skitsoaffektiivisen häiriön aiheuttamisessa?

On vaikeaa todistaa selvää yhteyttä huumeiden käytön ja psykoottisten häiriöiden kehityksen välillä. Mutta on olemassa kuitenkin todisteita etenkin marihuanan käyttöön liittyen. Mitä enemmän henkilö käyttää kannabista, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy psykoottinen häiriö. Riskitekijät ovat myös korkeammat, jos kannabista käytetään teini-iässä.

Yalen yliopiston vuonna 2009 suorittaman tutkimuksen mukaan kannabinoidit lisäävät jo alkaneen psykoottisen häiriön oireita ja ne voivat johtaa pahentumiseen. Kaksi kannabiksen osaa, jotka aiheuttavat näitä vaikutuksia, ovat tetrahydrokannabinol (THC) ja kannabidiol (CBD).

Tämän lisäksi noin puolet kaikista skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivistä ihmisistä käyttävät alkoholia tai huumeita liikaa. On myös olemassa todisteita siitä, että alkoholin väärinkäyttö voi johtaa psykoottisen häiriön kehittymiseen.

Amfetamiinin ja kokaiinin käyttäminen voi myös johtaa psykoottisiin episodeihin. Viimeiseksi, vaikka tämä ei olekaan tämän häiriön aiheuttaja, tutkimukset sanovat, että skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivät ihmiset kuluttavat enemmän nikotiinia kuin muut ihmiset.

Kuinka skitsoaffektiivista häiriötä hoidetaan?

Ensisijainen tapa hoitaa tätä häiriötä ovat sairaalahoito, lääkintä ja psykososiaaliset väliintulot. Perusperiaatteet, jotka hahmottelevat tämän häiriön hoidon lääkkeillä, sanovat että olisi käytettävä samaa sääntöä kuin masennuslääkkeiden ja antimaanisten lääkkeiden kanssa. Antipsykoottisia lääkkeitä saisi käyttää vain, jos potilas tarvitsee lyhytkestoista helpotusta. 

Jos hoitomenetelmät heidän mielialansa parantamiseksi eivät auta hallitsemaan oireita, tämä voisi olla syy käyttää antipsykoottisia lääkkeitä. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi haloperidoli ja risperidoni.

Kaksisuuntaista skitsoaffektiivista häiriötä vastaan käytettävät hoitomenetelmät sisältävät litiumin, karbamatsepiinin, valproiinihapon, tai näiden jonkinlaisen yhdistelmän. Skitsoaffektiivisen häiriön depressiivisestä tyypistä kärsiviä ihmisiä hoidetaan masennuslääkkeillä ja elektrokonvulsiivisella hoidolla. Tämä olisi tehtävä aina, jotta voisimme nähdä reagoivatko he masennuslääkkeisiin.

Kuten voimme nähdä, kyseessä on todella monimutkainen häiriö. Monimutkaista ovat myös sen määritteleminen ja hoitaminen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että meille on selvää, että tämän häiriön oireet ovat samat kuin skitsofrenian, maanisten episodien ja depressiivisten häiriöiden oireet. Ja juuri tämä tekee tästä häiriöstä monimutkaisen.

Kirjallisuusviitteet:

Harold I. Kaplan, Benjamin J. Sadock. Kaplan and Sadock’s Synopsis of Psychiatry. Williams & Wilkins, Philadelphia. 1998

Affective and Schizoaffective Disorders. ed Marneros, Andreas and Tsuang, Min T. Springer Science and Business Media, New York. 2012