Sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tiedämme, että sinnikkyys on niin sanotusti “muodissa”, ja se onkin välttämätöntä ja se inspiroi. Sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä ei ole vain tyhjä ehdotus tai hienolta kuulostava viesti, jonka voimme välittää sosiaalisissa verkostoissamme. Me olemme tällä hetkellä psykologisen myrskyn keskellä, jossa sinnikkyys voi auttaa meitä näkemään asiat valoisemmalla tavalla.

Ensinnäkin, sinnikkyys ei ole ihmisen synnynnäinen piirre. Se ei ole mikään sellainen mekanismi, jonka ihmiset voivat aktivoida kuin autopilotin silloin, kun asiat muuttuvat monimutkaisiksi. Se on pikemminkin prosessi, kuin lihasharjoittelu, ja joskus meillä on päiviä joina harjoittelu sujuu erinomaisesti, kun taas toisinaan olemme heikompia eikä se suju millään.

Jotta Nietzschen kuuluisa lause “se mikä ei tuhoa minua, tekee minusta vahvemman” toteutuisi, vastoinkäymiset eivät saa kaataa meitä maahan eikä meiltä saa puuttua selviytymismekanismeja. Mutta totuus on, että meille kaikille voi käydä juuri näin, minä hetkenä tahansa, jos emme ole valmistautuneita.

Voimme kaatua ja jopa luovuttaa joksikin aikaa. Mutta meillä on velvollisuus nousta raunioistamme ja nostaa itsemme tuhkasta, velvollisuus valaa itseemme toivoa ja olla rohkeita.

Tiedämme, että se on monimutkainen prosessi, joka vaatii sitoutumista. Kukan työntyminen kiviröykkiön keskeltä on ihmisen monimutkaisin, mutta kaunein käsityö.

Sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä

“Hyvä elämä on prosessi, ei olotila”; näin on todennut psykoterapeutti ja humanistisen psykologian edustaja Carl Rogers.

Kärsimyksen, pelon ja kriisin kohdalla voidaan sanoa samaa. Kärsimys ei ole ihmisen olotila, emme ole ilmestyneet maailmaan kärsimään. Eikä meidän ole pakko kokea mitä kärsimys on, tietääksemme mitä elämä on. Kivun tulee aina olla väliaikaista, yksi elämän monista tunteista ja prosesseista.

Jotta tuo prosessi olisi mahdollisimman lyhyt ja jotta voisimme sopeutua paremmin ympäristön monimutkaisuuteen, meidän on opittava olemaan sinnikkäitä. Mutta mitä se oikein ​​tarkoittaa?

Olemme kyllä tottuneet kuulemaan ja käyttämään tätä termiä, mutta monille tulee yllätyksenä tietää että se on idea, joka sai alkunsa fysiikasta ja jota aloitettiin soveltamaan psykologian alalla 1940-luvulla. Tällöin voimme puhua joko ihmisen “sinnikkyydestä” tai “sitkeydestä”.

Psykologian näkökulmasta voimme määritellä sinnikkyyden tai sitkeyden yksinkertaisesti ihmisen kyvyksi toipua vastoinkäymisistä tulematta samalla heikommaksi. Fysiikassa ja tekniikan alalla korostetaan ajatusta siitä, että nämä “sitkeät materiaalit” voivat palata alkuperäiseen tilaansa esimerkiksi jonkinlaisen iskun saatuaan, ja sama ajatus korostuu psykologiassa.

Todellisuudessa, sen jälkeen kun olemme käyneet läpi monimutkaisen hetken elämässämme, me emme ole enää sama ihminen kuin ennen. Emme palaa alkuperäiseen tai entiseen tilaamme: sen sijaan me uudistumme, opimme uusia selviytymistaitoja hallitaksemme elämää paremmin, me parannamme itsemme edellistä versiota. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Ei, et ole 100-prosenttisesti sinnikäs: se on prosessi, jonka eteen sinun on tehtävä töitä

Tiedämme, että sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä on tärkeää. Tiedämme kuitenkin psykologiasta näkökulmasta, että hyvin harvoilla ihmisillä on 100 % tästä ominaisuudesta.

Todistaaksemme sen, katsotaan vaikka Connor-Davidsonin sinnikkyyden asteikkoa (CD-RISC-25). Siihen kuuluvat seuraavat ominaisuudet:

• Pystyn sopeutumaan muutoksiin helposti.
• Käsittelen yleensä tehokkaasti minkä tahansa odottamattoman tilanteen tai ongelmatilanteen.
• Yritän nähdä asioiden positiivisen puolen aina kun kohtaan ongelmia.
• Osaan käsitellä stressiä hyvin.
• Palaudun yleensä melko hyvin ja nopeasti sairauden, vamman tai muun vaikean tilanteen jälkeen.
• Pystyn saavuttamaan tavoitteeni.
• Kun olen paineen alla, ajattelen ja toimin selkeästi ja päättäväisesti.
• En lannistu, vaikka epäonnistun.
• Pidän itseäni vahvana ihmisenä, kun kohtaan elämän haasteita ja vaikeita tilanteita.
• Käsittelen taitavasti ns. negatiivisia tunteita, kuten surua, pelkoa ja vihaa.

Se on syvällä sinussa, mutta sinun on kehitettävä sitä: sinnikkyytesi voi syntyä haavoittuvuudestasi

Columbian yliopisto suoritti yksityiskohtaisen tutkimuksen selvittääkseen, mitkä olivat syyskuun 11. päivän psykologiset vaikutukset eloonjääneille.

Tutkimus todisti, että traumanjälkeisen stressihäiriön yleisyys ei ollutkaan niin korkea kuin alunperin uskottiin. Monet eloonjääneet osoittivat huomattavaa sinnikkyyttä.

65 % tutkituista henkilöistä osoitti merkittävää edistystä toipumisprosessissa, jossa sovellettiin erilaisia strategioita. Ensimmäinen strategia oli myöntää oma haavoittuvuutensa; ymmärtää, että me kaikki voimme henkilökohtaisesti kärsiä vastoinkäymisistä ja niiden vaikutuksista, ja että meillä on täysi oikeus kärsiä, tuntea itsemme haavoittuvaksi ja heikoksi.

He ymmärsivät myös, että meissä jokaisessa on impulssi, sellainen sisäinen voima, joka kutsuu meitä kohti toipumista, jossa opimme kokemuksistamme ja näemme nykyhetken voimakkaammalla, turvallisemmalla ja toiveikkaammalla asenteella.

Sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä: muutoksen hyväksyminen ja siihen valmistautuminen

Nassim Taleb on filosofi, tutkija ja esseisti, joka on kirjoittanut mielenkiintoisia teoksia kuten Musta joutsen. Hän sanoi jokin aika sitten, että tänä koronaviruskriisin aikana on olemassa yksi käsitys sinnikkyydestä, joka meidän on ehdottomasti ymmärrettävä. Meitä on nimittäin yleisesti rohkaistu “kestämään”, mutta Taleb poistaisi tämän termin yhtälöstä kokonaan.

“Kestäminen” tarkoittaa voimien keräämistä jotta voimme kestää jotain, joka hyökkää meitä kohti ja sortaa meitä. Talebin mukaan nyt ei ole aika tuhlata voimia; sen sijaan on aika hyväksyä ja varautua muutoksiin, mikä edellyttää toisenlaisen energian hyödyntämistä.

Sinnikkyyden soveltaminen koronaviruskriisin keskellä edellyttää muutosten hyväksymistä ja toimeenpanoa. Se joka “kestää” jää paikalleen, ja nyt on aika mennä eteenpäin; ensin selviytyä, pitää huolta terveydestämme, taata hyvinvointimme. Mutta tulevaisuus tuo välttämättäkin muutoksia tullessaan, ja vain sinnikäs sydän sekä mieli onnistuvat mukautumaan ja hyödyntämään tätä uutta eksistentiaalista vaihetta. Pohditaan sitä.