Sinä olet sitä mitä saat minut tuntemaan, etkä vain sitä mitä voin nähdä

Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole sitä, miltä he ensisilmäyksellä näyttävät. Ihmiset ovat sitä, mitä he saavat meidät tuntemaan heidän valoisalla ensisilmäyksellään, heidän oikeilla sanoillaan, ja niillä halauksilla jotka saavat meidät tuntemaan turvallisuutta. He ovat olentoja, jotka erittävät parantavaa ja elintärkeää tunteellista voimaa. Sellaista, joka kykenee saamaan meidät eroon surusta.

Kaikki me olemme kokeneet tuon tunteen jossain vaiheessa elämäämme. Tapaamme jonkun, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa etäiseltä johtuen heidän ulkomuotonsa ja jopa kiinnostuksen puutteen takia. Tämä johtuu heidän ilmeisestä sulkeutuneisuudestaan, spontaaniuden ja rohkeuden puutteesta. Siitä huolimatta, hetken kuluttua, tiettyjä hämmentäviä vivahteita kurkistaa läpi. Värikkäitä ja maagisia yksityiskohtia, jotka päätyvät viekoittelemaan meitä erilaiseen, rohkeaan onnellisuuteen.

Me ihmiset olemme paljon enemmän kuin ominaisuudet kasvoillamme ja vaatteet jotka peittävät kehomme. Itse asiassa, ihmisillä on olemassa poikkeuksellista ja ainutlaatuista energiaa, joka ylittää tuon toisen voiman, joka täyttää sydämemme tai sallii hapen täyttää keuhkomme. Enemmän kuin orgaaniset toimintomme, nuo tunteet määrittävät keitä me olemme ja miten olemme maailman kanssa vuorovaikutuksessa.

Tapa jolla lähetämme tunteitamme muille muodostaa voimakkaan välineen. Sen tärkeyden johdosta se ansaitsee meidän herkän ja viisaan huolenpidon. Seuraavaksi selitämme sinulle, miten nauttia paremmista ihmissuhteista.

Mitä saamme muut tuntemaan: psyykkinen tartunta

Me kaikki lähetämme psyykkisiä viestejä, useasti ihan huomaamattamme. Meidän ulkomuotomme, eleemme tai tapamme liikkua ja katsoa muita, muotoilee psyykkistä miniuniversumia. Tällöin välittääksemme konkreettista tietoa, sanoja ei vaadita. Itse asiassa, olisi hyvä muistaa yksi historiallinen tosiasia. Paljon ennen kielen kehittymistä, ihmiset käyttivät yksinomaan tunteitaan ja eleitään keinona kommunikoida. 

Esimerkiksi kasvojemme ilmeet tuntiessamme pelkoa kertoo ryhmälle uhasta. Kyyneleet ja introvertti asento ilmoittaa surusta tai kivusta, tai tarpeesta joka tarvitsee tyydytystä. Mutta sen jälkeen kun hienostunut kieli kehittyi, nuo liioitellut eleet vähenivät ja niistä tuli sietämättömiä. Sivistynyt maailmamme vaatii tunteiden estämistä, sillä vaistomaisia ilmaisuja pidetään primitiivisinä. Sitä pidetään jonakin, joka tulisi olla ”kontrolloitu” ja piilotettu yksityisimpään ja syrjäisimpään paikkaan sisällämme.

Tunteet takaavat selviytymisemme ryhmänä

Toisaalta, sosiaalisen kognition alan tutkimukset osoittavat, että on olemassa jotain joka meidän olisi hyvä pitää mielessä. Tunteet eivät ole yksinkertaisesti huojennuksen tai henkilökohtaisen ilmaisun mekanismi. Ennen kaikkea, ne muodostavat selviytymismekanismin, sillä ne ovat ”tarttuvia” muille. Me lähetämme tietoa muille. Me kiedomme heidät onnellisuudellamme, jotta he tuntisivat ilomme. Tai näytämme heille sielumme surut ja huolet, jotta niistä pidettäisiin huolta.

Näin yhteistyön moottori saadaan käyntiin. Tunteet ja yhteistyö ovat sallineet meidän selviytyä lajina. Tämä on samaa yhteistyötä joka on antanut tietä melkein täydelliselle aivojen arkkitehtuurille, jossa peilisolut ovat auttaneet meitä oppimaan, imitoimaan ja tunnistamaan vieraita tunteita.

Mutta jos esimerkiksi päätämme estää tunteita, jos päätämme olla katsomatta keskustelukumppaniamme silmiin, tai jos käännämme katseemme pois kärsivästä työtoverista, käyttäytyisimme omaa evoluutiokäsitystämme vastaan. Upottamalla itsemme noihin ylpeisiin yksinäisyyden saariin luomme psyykkistä tilaa, jossa vain onnettomat kukat voivat kukkia.

Saa minut tuntemaan hyvältä, anna minulle positiivisia tunteita

Kummallista kyllä, ei ole suoritettu montaakaan tutkimusta, jotka selittäisivät miten tämä ihmeellinen mekanismi, joka antaa muodon tälle psyykkiselle tartunnalle, toimii. Tähän asti tiedämme vain sen, että se mitä muut saavat meidät tuntemaan – oli se sitten positiivista tai negatiivista – on peilisolun säätelemä. Tässä kompleksissa rakenteessa neurologit keskittävät huomionsa insulaan eli aivosaarekkeeseen, joka osallistuu ympärillämme olevien tunteellisten tilojen prosessiin ja sisäistämiseen.

Sitä paitsi, pidä mielessä että nämä rakenteet ovat hyvin kestäviä rappeuttavalle vahingolle. Tämä selittää miksi esimerkiksi Alzheimerista kärsivä henkilö on edelleen vastaanottavainen tunteelliselle maailmalle. Hyväily, halaus, ystävällinen ele ja läsnäolo joka lähettää rauhallisuutta ja rakkautta, ovat loppujen lopuksi ainut kieli jota Alzheimerin potilaat ymmärtävät ja johon he vastaavat.

Toisaalta positiivisilla tunteilla on tärkeä osa koulutuksessa. Esimerkiksi vastasyntynyt alkaa ymmärtämään maailmaa sen pohjalta, mitä hänen vanhempansa saavat hänet tuntemaan. Fyysiseen kontaktiin perustuvat tunteet, sekä rakkaus ja huolenpito rohkaisevat riittävää päivittäistä neurologisen järjestelmän kehitystä.

Tiivistettynä, positiiviset tunteet vaalivat ja rakentavat siteitä, parantavat pelkoja sekä muodostavat vahvuuksia jokaisessa vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa. Oppikaamme siis olemaan tämän altruistisen kiintymyksen luojia ja välittäjiä. Oppikaamme siis tuosta empatiaan ja vastavuoroisuuteen pohjautuvasta harkitsevaisuudesta. Sitten voimme tajuta intuitiivisesti tarpeita ja antaa ystävällisyyttä, kunnioitusta ja tuota yksinkertaista onnellisuutta, joka on kaiverrettu jokapäiväisiin tilanteisiin.