Sikiökuoleman aiheuttama suru

Sikiökuoleman aiheuttaman surun prosessoimiseen liittyy paljon väärää tietoa ja tabuja. On kuitenkin olemassa tahoja, jotka auttavat vanhempia surun käsittelemisessä.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González.

Kirjoittanut Elena García

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Läheisen menetys on aina vaikea asia. Mutta entä kun tällainen menetys tapahtuu raskauden aikana? Tässä artikkelissa puhumme sikiökuoleman aiheuttamasta surusta. Tuomme päivänvaloon lähes näkymättömän aiheen, jota tapahtuu paljon useammin kuin mitä monet kuvittelevat. Tähän aiheeseen sisältyy myös paljon väärää tietoa.

Sikiökuolema eli kohtukuolema tapahtuu, kun sikiö menehtyy kohtuun 22. raskausviikon jälkeen tai kun sikiö on vähintään 500 gramman painoinen. Suomessa kohtukuolemia tapahtuu vuodessa noin 170.

Sikiökuoleman määritelmät

Maailman terveysjärjestö määrittelee sikiökuoleman kansainvälisen sairauksien luokittelun 10. version (ICD-10) mukaisesti:

• Varhainen sikiökuolema viittaa sikiöön, joka kuolee kun se on alle 22 raskausviikon ikäinen ja/tai kun se painaa alle 500 grammaa. Tämä tunnetaan keskenmenona.
• Keskivaiheen sikiökuolema viittaa sikiöön, joka kuolee 22. – 28. raskausviikolla ja/tai kun se painaa 500 g – 1 kg.
• Myöhäinen sikiökuolema viittaa sikiöön, joka painaa yli kilon, ja/tai kun se kuolee 28. raskausviikolla tai myöhemmin.

Muitakin sikiö- tai vauvakuoleman tapauksia voidaan listata:

• Keskenmeno ja abortti (tahaton tai vapaaehtoinen).
• Vapaaehtoinen raskauden keskeytys johtuen sikiön terveydellisistä ongelmista, tai koska sikiö vahingoittaa äidin terveyttä.
• Selektiivinen abortti, jos äiti odottaa useampaa lasta.
• Synnytyksen aikana tapahtuva sikiön kuolema.
• Vastasyntyneen kuolema.

Sikiön kuolemasta ei ole aina puhuttu niin paljon kuin nykyään. Tabuja on rikottu ja tietoa on enemmän tarjolla, ja kaiken tarkoitus on tukea vanhempia suruprosessinsa aikana.

Sikiökuoleman aiheuttaman surun käsittely

Sairaala tarjoaa apua heti tilanteen selvittyä. Sairaalassa voi olla mahdollista puhua sosiaalityöntekijän tai sairaalateologin kanssa, ja tarvittaessa myös psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykiatri auttavat. On tärkeää muistaa, että äidin lisäksi apua on tarjolla myös isälle ja sisaruksille, ja kaikkien tulee käsitellä kipuaan.

Jos olet itse tässä tilanteessa, voit hakea vertaistukea ja lukea muiden kokemuksista mm. tällä sivustolla.

Suruun kuuluu monta eri vaihetta. Ammattilainen voi auttaa näissä vaiheissa seuraavin tavoin:

Suru-uutisten jälkeen

• Ammattilainen luo ensin turvallisen ja avoimen tilan ja suhteen vanhempien kanssa.
• Hän pyrkii ymmärtämään, millainen vaikutus uutisilla on vanhempiin.
• Hän takaa vanhemmille, etteivät he ole tässä prosessissa yksin.
• Hän tarjoaa selkeitä tietoja mahdollisista vaihtoehdoista. Esimerkiksi, kun havaitaan ettei sikiöllä ole sykettä, on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on odottaa että synnytys alkaa ja äidin keho poistaa sikiön luonnollisesti. Tämä prosessi muistuttaa läheisesti synnytystä. Toinen vaihtoehto on kaavinta, joka on välttämätön silloin, kun synnytys ei ala spontaanisti.

Synnytyksen aikana

Jos vanhemmat eivät ole ilmaisseet minkäänlaisia huolia yhteydestä lapseensa, on jatkettava yhtä luonnollisesti ja kunnioittavasti, kuin toimittaisiin kenen tahansa vanhemman kanssa, joka haluaa nähdä vastasyntyneen lapsensa.

Synnytyksen jälkeen

• Asia on selitettävä hienovaraisella ja yksilöllisellä tavalla, samalla kun vanhemmat oppivat ’’tuntemaan’’ lapsensa.
• Vanhemmille tulee kertoa seuraavat askeleet.
• Vanhemmille voidaan tarjota mahdollisuutta saada menehtyneestä lapsesta jokin muisto, mutta vain siinä tilanteessa, että he näyttävät olevan avoimia sille.
• Jos vanhemmat eivät halua viettää aikaa menehtyneen lapsensa kanssa, heidän päätöstään tulee kunnioittaa.

Sikiökuoleman aiheuttamat surun vaiheet

Kun henkilön on kohdattava läheisen menetys, ja etenkin kun on kyse omasta vauvasta, tällaisen henkilön vapautta on kunnioitettava. Parasta olisi auttaa tätä henkilöä ymmärtämään omia tunteitaan.

Vauvan menettäneiden vanhempien kokemat suruvaiheet ovat tavallisesti:

• Shokki ja tunnottomuus. Myös huimaus ja fyysinen liikkumattomuus.
• Seuraavaksi ilmenee päivittäisen rutiinin sekavuus ja epäjärjestys. Tämä on sidoksissa tyhjyyden ja avuttomuuden tunteisiin.
• Seuraavaksi vanhemmat alkavat järjestelemään ja rakentamaan elämäänsä uudestaan. He saavat takaisin kykynsä nauttia elämästä, unohtamatta kuitenkaan menetystään.

On olemassa resursseja ja tapoja tukea vanhempia, jotka ovat menettäneet sikiönsä tai vauvansa:

• Terveysalalla.
• Tiedot resursseista, joita vanhemmilla on saatavilla kun he pääsevät pois sairaalasta: nettisivut, organisaatiot, vertaistukiryhmät jne.
• Emotionaalinen tuki ilman tuomitsemista.
• Tuen tarjoaminen sairaalassa olemisen aikana. Kuunteleminen on voimakas terapeuttinen työkalu.
• On tärkeää kouluttaa terveydenhuollon työntekijät asianmukaisesti.

Sikiökuoleman aiheuttaman surun käsittely terveydenhuollon ulkopuolella

• Informaatiokampanjoiden ja sosiaalisen tietoisuuden luominen ja kehitys.
• Vastavuoroisten apuryhmien luominen ja dynamisointi: suunnattu äideille, vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille jne.
• Tuki ja seura suruprosessin aikana.
• Suuntaaminen byrokraattisiin menetelmiin.
• Suruneuvonta ja terapia: perheelle, parille tai vain yksilölle.

Lyhyesti sanottuna on välttämätöntä kouluttaa ammattilaisia, jotta he voivat ottaa osaa, olla vanhempien seurana ja tukea heitä ja myös muuta perhettä. On kuitenkin tärkeää olla unohtamatta, että sureva vanhempi määrää suruprosessin tahdin.