Kun lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa

8.9.2019

Kun lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, voi suhteen rikkoutumisen takaa löytyä hyvä peruste, kuten pahoinpitelyjen tai väkivallan historiaa tai esimerkiksi erilaisten arvojen yhteentörmäys. Joissakin tapauksissa nämä kriteerit eivät kuitenkaan aina täyty ja meidän onkin oletettava, että on olemassa myös sellaisia lapsia, jotka käyttäytyvät näin pelkkää itsekkyyttään.

Kun lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, vanhemmat eivät välttämättä aina ymmärrä syytä. On tietysti selvää, ettei kukaan ole täydellinen. Maailmasta löytyy myös isiä ja äitejä, jotka epäilemättä eivät ansaitse lastensa rakkautta. On kuitenkin myös niitä lapsia, jotka päättävät perusteettomasti kääntää sivua, ottaa etäisyyttä ja jättää jälkeensä tuskallisen hiljaisuuden hämmentyneeseen ja lohduttomaan perheeseen.

Tämä on epäilemättä monimutkainen aihe, joka tarjoaa erilaisia ​​lähestymistapoja. Vaikka meillä ei vielä olekaan hallussa tarkkoja tilastotietoja niiden perheiden lukumäärästä, joissa vanhemmat ja lapset ovat etääntyneet toisistaan, on painotettava, että kliinisissä tutkimuksissa tämä on yksi yleisimmistä ongelmista. Isän tai äidin roolissa oleminen ei ole helppoa; eikä lapsenkaan rooli ole yhtään sen helpompaa.

Toisaalta näissä tapauksissa nousee esille yksi tietty tekijä, jota meidän on erityisesti korostettava. On yleistä löytää tämän aiheen kirjallisuudesta malleja myrkyllisistä äideistä, autoritaarisista isistä ja sellaisista dysfunktionaalisista perheistä, jotka johtavat selvästi onnettomiin lapsiin. Tämä kiistämätön todellisuus, josta kukaan ei voi keskustella, on se, että näitä malleja on olemassa ja niitä esiintyy usein juuri sellaisenaan, kuin ne alan oppikirjoissa esitellään. 

Yksi näkökohta, josta tosin ei puhuta juurikaan, on sellainen lapsi, joka lopettaa yhteydenpidon vanhempiensa kanssa aivan yhtäkkiä. Lisäksi on olemassa jo aikuisia lapsia, joiden haitallinen ja uuvuttava käytös nakertaa perheen suhteita. Joskus takaa voi tietenkin löytyä jokin psykologinen häiriö, mutta tätä ei tapahdu kaikissa tapauksissa. Se on ongelma, jonka monet vanhemmat joutuvat kohtaamaan jopa hyvin korkeassa iässä.

“Viisas on se vanhempi, joka tuntee lapsensa.”

-William Shakespeare-

Perheen sisäinen dynamiikka voi johtaa siihen, että lapsi ottaa vanhempiinsa etäisyyttä

Miksi lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa?

Ymmärtääksemme syyn sille, miksi lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, on pidettävä mielessä, että sekä kulttuurisella että sosiaalisella kontekstilla on paljon tekemistä asiassa. Jos vertaamme anglosaksilaista kasvatusmallia esimerkiksi japanilaiseen kasvatusmalliin, voimme nähdä, kuinka perheiden kulttuuriarvot poikkeavat toisistaan paljon. Näin ollen sekä kulttuurillinen että sosiaalinen konteksti vaikuttavat, mutta samalla tilanteeseen liittyvät vahvasti myös erilaiset persoonallisuudet ja dynamiikka, joka tapahtuu kodin seinien sisäpuolella. 

Samalla lääkärien Glenn Deanen ja Glenna Spitzin The Journals of Gerontology -lehdessä julkaistut tutkimukset nostavat esille mielenkiintoisia käsityksiä. Syy sille, miksi lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, ei aina vastaa yhteen tekijään. Tilanteeseen ei aina löydetä ratkaisevia ennustajia, sillä toisinaan myös muut faktat, kuten lasten kumppanit tai jopa sisarusten väliset suhteet, vaikuttavat tilanteen syntyyn.

Voimme kuitenkin aloittaa kahdesta selkeästä ja ilmeisestä tosiasiasta. Ensimmäisenä tämä vanhempien ja lasten välinen välimatka johtuu molempien osapuolten keskinäisestä monimutkaisesta yhteydestä. Toisena tulee lasten oma persoonallisuus tai ne olosuhteet, joihin lapset on kiedottu. Selvitämme seuraavaksi tarkemmin tätä aihetta.

Ongelmallinen lapsuus ja kasvuympäristö

Kun etsimme syytä sille, miksi lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, epäilemättä yksi vaikuttavista tekijöistä on menneisyyden paino, jossa välinpitämättömyys, nöyryytys, tuen puute, kritiikki tai autoritaarisuus asuivat. Siksipä silloin, kun puhumme näiden lasten ja aikuisten kanssa ymmärtääksemme syyn etäisyyden ottamiselle ja perhesuhteista irtautumiselle, voimme löytää seuraavia syitä:

  • Lapset ovat selvillä siitä, että heidän vanhempansa (tai toinen heistä) eivät ole osanneet toimia isän tai äidin asemassa oikein.
  • Lasten mukanaan vetämät traumaattiset ja henkiset haavat tekevät sovinnon tekemisestä mahdotonta. Näissä tapauksissa etäisyyden ottaminen on heille keino parantaa omaa hyvinvointiaan.  
  • Usein lasten ja vanhempien arvojen väliltä löytyy selviä eroavaisuuksia. Tämä ei sinällään ole syy katkaista välit vanhempiin kokonaisuudessaan. Kuitenkin silloin, kun vanhemmat eivät pysty tai halua kunnioittaa lastensa ideoita tai elämäntapaa, mikä taas johtaa rangaistuksiin, kritiikkiin ja moitteisiin, voivat lapset tässä tapauksessa hakea tilanteesta radikaalimpaa uloskäyntiä.

Lapset, jotka eivät rakasta vanhempiaan: ymmärtämättömyyden hiljaisuus

On niitä poikia ja tyttäriä, jotka yhtenä hetkenä valitsevat yhteyden katkaisemisen vanhempiinsa. Tämä hiljaisuus aiheuttaa ahdistusta ja ymmärtämättömyyttä vanhemmille, jotka eivät kykene lopettamaan tilanteen analysointia. Tällaista päätöstä ei kuitenkaan tehdä yhdessä yössä; päätöksen takaa löytyy yleensä pitkä historia erilaisia ongelmia, jolloin kyseinen uloskäynti tai valinta ei ole uusi. Analysoimme seuraavaksi, millaisia syitä tämän takaa voi löytyä:

  • Lapsen persoonallisuus. Ongelmallinen käyttäytyminen tai persoonallisuus voi johtaa siihen, että lapsi yhtäkkiä päättää katkaista välit vanhempiinsa. Tilastot kuitenkin kertovat, että tämä etäisyys ei yleensä ole pysyvä.
  • Psykologiset ongelmat tai riippuvuudet. Nämä tekijät ovat erittäin tärkeitä tosiasioita, jotka on aina otettava huomioon. Joissakin tapauksissa lapset päättävät lähteä kotoa tai lopettaa yhteydenpidon vanhempien kanssa tiettyjen huumaavien aineiden käytön tai muiden psykologisten ongelmien takia.
  • Selvittämättömän kauna tai mielipaha. Toinen tärkeä tekijä sellaisissa tilanteissa, joissa lasten ja vanhempien välinen etäisyys kasvaa. Taloudelliset ongelmat, sisarusten väliset ongelmat, riidat ja väärinkäsitykset tai se tunne, että lapsi ei ole saanut vanhemmiltaan tarvittavaa tukea silloin, kun hän sitä on tarvinnut, voivat rakentaa lapsen ja vanhempien välille lähes ylitsepääsemätöntä etäisyyttä.
  • Lapsen oma parisuhde. Tämä on epäilemättä asia, joka meidän on otettava huomioon. Joskus lapset aloittavat sellaisen ihmissuhteen, joka luo etäisyyttä omaan perhesuhteeseen. On yleistä, että väkivaltaisessa tai myrkyllisessä parisuhteessa toinen päätyy hallitsemaan (tai jopa eristämään) toisen puoliskon sosiaalista elämää irrottaakseen hänet emotionaalisesta tuestaan.
Syitä sille, miksi lapset katkaisevat suhteen vanhempiinsa, löytyy monia

Mitä vanhemmat voivat tehdä, jos lapsi katkaisee välit heihin?

Kuten voimme nähdä, syyt sille, miksi lapset katkaisevat suhteensa vanhempiinsa, ovat hyvin moniulotteisia. Jokainen todellisuus on ainutlaatuinen ja jokaiselta perheeltä löytyy poikkeuksellisia piirteitä. Epäilemättä on olemassa tapauksia, joissa etäisyyden kasvattaminen on järkevää tai jopa välttämätöntä sellaisille ihmisille, joille rinnakkaiselo vanhempien kanssa on liian traumaattista tai kaltoinkohtelua on jo aikaisemmin tapahtunut.

Kommunikaation ylläpitämistä voidaan kuitenkin suositella lähes kaikissa tapauksissa. Jos lapsen on otettava etäisyyttä perheensä keskuudesta, tulisi hänen myös aina perustella ne syyt, jotka ovat johtaneet tähän päätökseen. Syiden selvittäminen ja puiminen pakottaa niin lapset kuin vanhemmatkin etsimään sellaisia ratkaisuja, jotka voivat auttaa pääsemään yhteisymmärrykseen molempien osapuolten kohdalla. Näissä tapauksissa myös ammattilaisen puoleen kääntyminen on suositeltavaa.

Ongelmallisten lasten kanssa painiville vanhemmille suositellaan paljon kärsivällisyyttä. Mielessä kannattaa myös pitää, että useimmissa tapauksissa lapset ottavat jossain vaiheessa taas yhteyttä vanhempiinsa. Oli syy tai tausta sitten mikä tahansa, tällaiset tapaukset ovat aina erittäin haastavia ja ankaria todellisuuksia, jotka tulisi aina ymmärtää yksilöllisellä, tiiviillä ja ymmärtäväisellä tavalla.

  • Ermisch, J. (2008). Adult child-parent relationships. In Changing Relationships (pp. 127–145). Routledge Taylor & Francis Group. https://doi.org/10.4324/9780203884591
  • Lawton, L., Silverstein, M., y Bengtson, V. (2006). Afecto, contacto social y distancia geográfica entre hijos adultos y sus padres. Diario del matrimonio y la familia , 56 (1), 57. https://doi.org/10.2307/352701
  • Treas J. , & Gubernskaya Z . ( 2012 ). Farewell to Moms? Maternal contact for seven countries in 1986 and 2001 . Journal of Marriage and Family , 74 , 297 – 311 . doi: 10.1111/j.1741-3737.2012.00956.x
  • Umberson D . ( 1992 ). Relationships between adult children and their parents: Psychological consequences for both generations . Journal of Marriage and the Family , 54 , 664 – 674 . doi: 10.2307/353252