Sakuran legenda: todellinen rakkaustarina

Sakuran legenda sijoittuu satojen vuosien päähän muinaiseen Japaniin. Tuohon aikaan feodaalinen hallitsija taisteli kauheita taisteluita, joissa kuoli monia nöyriä taistelijoita ja koko maa vajosi suruun ja hävitykseen. Rauhanhetket olivat harvassa. Uusi sota alkoi heti toisen sodan päätyttyä.

Kaikesta tästä huolimatta oli kuitenkin kaunis metsä, johon edes sota ei kyennyt kajoamaan. Se oli täynnä vihreitä puita, jotka päästivät ulos hienovaraista tuoksua ja lohduttivat muinaisen Japanin piinattuja asukkaita. Sotien määrästä huolimatta kukaan armeijan taistelijoista ei uskaltanut tahrata tuota kaunista metsää.

Tuolla metsässä oli kuitenkin puu, joka ei koskaan kukkinut. Vaikka se oli täynnä elämää, sen oksilla ei koskaan ollut lainkaan kukkia. Siitä syystä se näytti hontelolta ja kuivalta, aivan kuin se olisi kuollut. Se ei kuitenkaan ollut. Se vain näytti siltä, että sen kohtalona ei ollut kukkia.

Aavistus taikaa

Puu oli erittäin yksinäinen. Metsässä olevat eläimet eivät menneet lähellekään sitä peläten saavansa sen oudon pahuuden. Ruoho ei myöskään kasvanut sen ympärillä samasta syystä. Sen ainoana seurana oli yksinäisyys. Sakuran legenda kertoo, että keiju liikuttui siitä kun hän näki kuinka vanhalta puu näytti, vaikka se olikin vielä nuori.

Yhtenä yönä keiju ilmestyi puun viereen ja kertoi sille ystävällisesti, että hän halusi nähdä sen kauniin ja säteilevän näköisenä. Hän halusi auttaa sitä. Hän siis käyttäisi voimiansa tehdäkseen loitsun, joka kestäisi 20 vuoden ajan. Tuona aikana puu pystyisi tuntemaan saman mitä ihmissydän tuntee. Ehkä sillä tavalla siitä tulisi onnellinen ja se tuntisi itsensä valmiiksi kukoistamaan taas.

Keiju kertoi puulle, että loitsun ansiosta se voisi muuttua sekä kasviksi että ihmiseksi milloin vain halutessaan. Jos se ei kuitenkaan pystyisi palauttamaan elinvoimaansa ja kirkkauttaan noiden 20 vuoden jälkeen, se kuolisi.

Sakuran tapaaminen

Aivan kuten keiju sanoi, puu huomasi että se pystyi muuttumaan ihmiseksi ja kasviksi halutessaan. Se yritti pysyä ihmisenä pitkän aikaa nähdäkseen auttaisivatko ihmisten tunteet sitä kukkimaan. Se oli kuitenkin täysi pettymys aluksi. Vaikka hän katselikin ympärilleen, se näki vain sotaa ja vihaa. Tämän jälkeen se palasi takaisin kasviksi.

Sakuran legenda kertoo, että kului monta vuotta ilman että mikään muuttui. Huolimatta siitä mitä hän teki, puu ei kyennyt löytämään tietä ulos tuosta onnettomasta tilasta. Yhtenä iltapäivänä se kuitenkin päätti muuttua taas ihmiseksi. Sitten se käveli kristallinkirkkaalle virralle, jossa se näki kauniin, nuoren naisen. Hänen nimensä oli Sakura. Puu oli erittäin vaikuttunut hänen kauneudestaan, joten se päätti lähestyä tyttöä.

Sakura oli erittäin ystävällinen sitä kohtaan. Vastavuoroisesti hänen ystävällisyydestään se auttoi häntä kantamaan vettä hänen taloonsa, joka oli aivan kulman takana. He keskustelivat siitä kuinka surullista oli kun Japanissa sodittiin, sekä monista heillä olevista unelmista.

Sakuran legenda: rakkaus on ihmeellistä

Kun tyttö kysyi sen nimeä, puu vastasi Yohiro. Heistä tuli läheisiä ystäviä. He tapasivat toisiaan jutellakseen, laulaakseen ja lukeakseen runoja ja mahtavia tarinoita säännöllisin väliajoin. Mitä enemmän puu oppi tuntemaan Sakuraa, sitä enemmän se halusi olla hänen vierellään. Se laski aina päivittäin minuutteja siihen kun sai taas olla hänen kanssaan.

Sakuran legenda kertoo, että Yohiro ei kestänyt enää ja päätti tunnustaa rakkautensa Sakuralle. Lisäksi se kertoi hänelle, mikä se todella oli: tuhoutunut puu, joka oli kohta kuolemassa, koska ei pystynyt kukkimaan. Sakura järkyttyi, eikä sanonut mitään hetkeen.

Aikaa kului ja 20 vuotta oli tulossa päätökseen. Yohiro, joka palasi takaisin puuksi, tunsi olonsa surullisemmaksi päivien kuluessa.

Yhtenä iltapäivänä kun se vähiten odotti, Sakura tuli sen viereen. Hän halasi puuta ja kertoi sille, että hän tunsi samoin. Hän ei halunnut puun kuolevan. Sillä hetkellä keiju saapui ja meni kysymään Sakuralta halusiko hän Yohiron pysyvän ihmisenä vai halusiko hän yhdistyä Yohiron kanssa puun muotoon.

Sakura katsoi ympärilleen ja muisti sodan. Sitten hän valitsi yhdistyä Yohiron kanssa puuksi. Ja ihme tapahtui. Kahdesta tuli yksi, ja puu alkoi lopulta kukkimaan. Heidän rakkautensa on luonut tuoksua Japanin pelloille aina siitä lähtien. Sakuran legenda osoittaa meille, että toinen henkilö voi tuoda meidän parhaimman puolemme esiin.