Rintasyövän kohtaaminen
Tässä artikkelissa haluamme jakaa kanssasi naisen kohtaamat eri vaiheet, kun hänellä todetaan rintasyöpä. Kokeillaan siis empatiaharjoitusta, niin vaikealta kuin se saattaakin kuulostaa. Kuvittele, että lääkäri antoi läheisellesi juuri tämän diagnoosin. Miltä sinusta tuntuu? Mitä sinä ajattelet? Kuinka potilas reagoi sairauden vaikutukseen? Mitkä ovat hänen läpikäymänsä henkiset vaiheet?
Rintasyöpään liittyvät epiteelisolujen kasaantuminen ja niiden hallitsematon leviäminen. Nämä solut ovat lisänneet suuresti lisääntymiskykyään. Rintasyöpäsolut voivat levitä veren tai lymfasuoniston välityksellä ja saavuttaa muita kehonosia, eli synnyttää etäpesäkkeitä. Se onko tämä prosessi alkanut vai ei, on todella tärkeä tieto silloin, kun tehdään ennuste taudista.
Lääketieteen edistymisen ansiosta rintasyövän aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt viime vuosina.
Kuinka rintasyöpää hoidetaan?
Onkologian asiantuntija tulee olemaan vastuussa tämän sairauden fyysisen prosessin hoidosta. Siihen sisältyvät kasvaimen poistoon vaadittava leikkaus, sädehoito, kemoterapiahoitojen tekeminen sekä hormonaalisen hoidon sisällyttäminen. Toisaalta taas lääkärin täytyy ottaa huomioon potilaan omat ominaispiirteet, kuten henkinen vahvuus, kun on kyse lääkehoidon suunnittelusta.
Psykologi on myös olennainen osa jokaisen hoidon terapeuttista prosessia. Tietääkö, ymmärtääkö ja hyväksyykö potilas sairauden? On välttämätöntä, että psykologi on diagnoosin tekohetkestä lähtien paikalla tukemassa, auttamassa ja edistämässä tunteiden purkamista sekä tiedon oikeanlaista käsittelyä. Sen lisäksi psykologi voi olla merkittävä hahmo varmistamaan että potilas noudattaa hoitoa, sekä auttamaan tätä odotustensa hallitsemisessa.
“Voit olla syövän uhri tai siitä selviytyjä. On kyse ajattelutavasta.”
-Dave Pelzer-
Rintasyövän kohtaaminen: diagnoosin jälkeiset vaiheet
Kuten tunnettu lääkäri ja psykiatri Kübler-Ross sanoo, on olemassa eri vaiheita, joita potilas käy läpi kun syöpä on todettu. Tästä syystä on tärkeää, että otamme huomioon vaiheen jolloin syöpä havaittiin. Tuki, apu ja terapiaprosessin menettelytapa ovat erilaisia sairauden vaiheesta riippuen.
Aluksi potilas kokee kieltämistä. Hän saattaa kieltäytyä uskomasta, että hänellä on syöpä. Monissa tapauksissa potilas haluaa tulla testatuksi useita kertoja diagnoosin varmistamiseksi, tai kysyä muiden mielipidettä sen varalta, että diagnoosi oli virheellinen.
Sitten kieltäminen katoaa ja muuttuu vihaksi. Vihaan ja vihamielisyyteen voi sisältyä lääkäreiden, itsensä ja sukulaisten syyttämistä sairaudesta. Sen jälkeen potilas astuu masennusvaiheeseen, jossa hän tuntee olonsa heikoksi, eikä hänellä ole halua taistella. Suru ja pelko ovat hänen jokapäiväisen mielialansa keskipisteenä.
Seuraavaksi potilas tulee neuvotteluvaiheeseen. Tässä vaiheessa potilas käyttää usein lausetta “mitä olisi tapahtunut, jos…”. Salaa potilas yrittää tehdä sopimusta itsensä kanssa. Se on
puolustusmekanismi, joka suojelee häntä syövän todellisuudelta. Hän ei ole vielä valmis hyväksymään sairauttaan.
Lopuksi potilas saavuttaa hyväksynnän vaiheen. Hän hyväksyy sairautensa ja siitä hetkestä lähtien potilas alkaa elää ongelmansa kanssa. Nyt hän voi taistella suoraan syöpää vastaan.
“Saan surun ja apeuden pois kehostani tanssiessani, ja tuon tilalle ilon ja rytmin.”
-Inga Muscio-
Kuinka voimme olla avuksi jokaisen vaiheen aikana?
Terapian näkökulmasta rintasyöpädiagnoosin saanutta naista täytyy tukea jokaisen vaiheen aikana. Jonkun tulisi olla paikalla lievittämässä hänen kipuaan siihen asti, että hän saavuttaa sairauden hyväksynnän vaiheen. Sen jälkeen meidän tulisi jatkaa hänen rinnallaan olemista hoitoprosessin ajan. On olennaisen tärkeää, että vähennämme epävarmuutta, jota naisilla saattaa olla syöpään liittyen. Meidän tulisi antaa psyko-opetusta itse sairaudesta sekä terapioista ja tekniikoista, joita potilaan fyysisen ja henkisen tilan parantamiseksi käytetään.
“Syöpä on sana, ei lause.”
-John Diamond-
Tästä syystä on tärkeää muistaa, että eri vaiheista päästään läpi askel askeleelta avun ja tuen kanssa. Kuljemme prosessin läpi potilaan kanssa positiivisesti ja energisesti. Huonoja päiviä tulee tietenkin, mutta jopa niinä hetkinä löytyy positiivisia yksityiskohtia, jotka saavat potilaan jatkamaan eteenpäin menemistä. Se voi olla lapsen hymy, nuoren parin suudelma, rakastava sana ystävältä, vaellus vuorilla…
Jokaisella vaiheella on omat hetkensä, mutta kehitystä tapahtuu tavalla tai toisella ja potilaan täytyy hyväksyä sairaus. Hänen täytyy ymmärtää, että hänellä on sairaus, mutta hän ei ole sairas. Siten pelkojen tunteminen ja tunnistaminen, ahdistus ja epävarmuus sekä vahvuuden, energian ja positiivisuuden osoittaminen auttavat voittamaan taistelun.
Rintasyöpää sairastavat naiset, olette rohkeita ja kauniita taistelijoita. Olkaa rohkeita tulevalla tiellänne!