Rehellisyys on väärinymmärrettyä tekopyhyyden valtakunnassa

Rehellisyys on aina väärinymmärrettyä suloiseen tekopyhyyteen naamioitujen valheiden hallitsemalla maalla. Aivan kuin olisi rikos keskustella avoimesti. Aivan kuin olisi uhkarohkeaa jollekulle riisua haarniskansa ja kaikella kunnioituksella kulkea sydän edellä ja totuudenmukaisesti.

Se ei ole helppoa. Nykyään on monia yhteiskuntatieteilijöitä ja historioitsijoita, jotka määrittävät suurimman osan väestöstä passiivisina kokonaisuuksina, pelkkinä todistajina sille mitä heidän televisioruutuun kehystetyssä maailmassaan tapahtuu. Tekopyhyys hallitsee monia poliittisia alueitamme, tiettyjä työpaikkaskenaarioita ja jopa joidenkin kotiemme yksityisyyttä. Emmekä me reagoi siihen.

“Kun paha ihminen yrittää olla jalo, pahin heissä tulee esiin.”

-Publilio Siro-

On ihmisiä jotka valitsevat hiljaisuuden ja passiivisuuden vain yksinkertaisesti täydellisen väsymyksen takia. Koska tiedämme jo sen tietyn perheenjäsenen, johtajan tai työkaverin heikkoudet ja virheet. Tiedämme että näitä yhdenvertaisuutta puolustavia ihmisiä on suunnaton määrä, mutta sisimmässään he salaisesti halveksivat muita joilla on samat oikeudet ja tilaisuudet kuin heillä.

Ilman pelkoa väärässä olemisesta voimme todeta, että on olemassa paljon raaempi, pimeämpi ja monimutkaisempi ulottuvuus kuin valehteleminen itsessään: se on tekopyhyys. Kun joku piilottaa todellisen luonteensa näyttäen samalla moraalista ylevyyttä maailmalle.

Koska olemme melko varmoja että tunnet ainakin yhden tällaisilla ominaisuuksilla varustetun henkilön, kutsumme sinut paneutumaan syvemmälle aiheeseen varustaaksesi itsesi lisätoimenpiteillä, jotta olet valmis toimimaan.

Me normalisoimme tekopyhyyden melkein sitä tajuamatta

Jo silloin kun olemme ihan pieniä, aikuiset opettavat meille totuuden olevan hyvä ja valehtelemisen paha tapa. He opettavat meille käytännön, jossa me ennemmin tai myöhemmin huomaamme mutkittelevia koloja ja halkeamia. Aivan kuten Lawrence Kohlberg selitti meille teoriassaan moraalisesta kehityksestä, se tapahtuu toisessa vaiheessa jota kutsutaan “tavanomaiseksi moraaliksi”, kun 10-13 -vuotias lapsi alkaa kehittämään omatuntoa oikeudenmukaisuuden tunteen mukaan. Sen lisäksi he saavat selville kuinka aikuiset voivat ajautua omiin ristiriitoihinsa.

He vaativat meiltä rehellisyyttä, mutta monet heistä loukkaantuvat jos sanomme totuuden. Hitaasti ajaudumme yhteen niistä tilanteista joissa kysymme itseltämme kumpi on parempi: toisen loukkaaminen rehellisyydellä vai valehteleminen pelkästään kohteliaisuudesta. Ennemmin tai myöhemmin me hyväksymme, että tekopyhyys hallitsee ja määrää. Että sen kanssa voi rakentaa valheellisen yhteiselon. Yhteiselo jossa voit kuuluttaa loistavia moraalisia periaatteita ja kauniita ajatusmaailmoja, joiden alla pelkuruus tai yksinkertainen välinpitämättömyys muita kohtaan usein piileskelee.

Tekopyhyys on vakiinnutettu yhteiskunnassamme, me olemme normalisoineet sen. Kuitenkin, ja tämä on omituinen asia, monilla meistä on todella herkkä tutka mitä tulee sen paljastamiseen. Me näemme sitä politiikassa, joissakin perheenjäsenissämme tai työkavereissa. Me emme kuitenkaan reagoi siihen. Jollakin tapaa olemme tietoisia siitä, että se on hävitty taistelu. On vaikea tehtävä yrittää muuttaa jotakuta, joka ei ole rehellinen edes itsensä kanssa.

Kuinka voittaa valheellisuus? Olemalla aina aito ja totuudenmukainen

Tekopyhyyttä on monenlaista. On ihmisiä, jotka osoittavat upeita piirteitä piilottaakseen pimeän moraalin perusteet: rasismin, seksismin, sulkeutuneisuuden. Kuitenkin yleisin valheellisuustyyppi on henkilö, joka yrittää sopeutua, tulla hyväksytyksi ja jopa ylistetyksi. He eivät siis epäröi puolustaa punaista väriä tänään, vihreää huomenna ja sinistä seuraavana päivänä. Heidän näkemyksensä tulevat aina riippumaan siitä skenaariosta josta he itsensä löytävät.

“Ainoa valehtelijaa pahempi asia on valehtelija, joka on myös tekopyhä.”

-Tennessee Williams-

Itsetuntoamme heikentää jatkuva muiden mielipiteiden johdattamina oleminen. Se myös estää meitä harjoittamasta itsearviointia jonka kanssa yritämme elää omien arvojemme mukaisesti, huolimatta siitä mistä toiset pitävät tai eivät pidä.

Katsotaan nyt kuinka meidän pitäisi toimia kohdatessamme näitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet hallitsevaan tekopyhyyteen.

Kuinka reagoida tekopyhyyteen

Tekopyhyyttä ei voiteta, se kohdataan. Aivan kuten olemme maininneet aikaisemmin, yritys muuttaa tekopyhää on hävitty taistelu. Mutta sen sijaan voimme elää esimerkin mukaan, olla aitoja ja tehdä toimintakyvyttömäksi heidän mahdollinen vaikutus meihin.

• Muista kaikkina aikoina, että ainoat poikkeukset joita sinun tulisi noudattaa, ovat sinun omiasi. Se mitä tekopyhä suosittelee valheellisella elämännäkemyksellä, on merkityksettömämpää kuin pöly joka kotonasi kerääntyy.
• Tekopyhät ihmiset joutuvat aina vastaväitteisiin itsensä kanssa. Kun havaitset tällaista, älä hyökkää tai aloita väittelyä heidän kanssaan. He vain vastaavat sinulle tuhansilla vastaväitteillä perustellakseen itsensä. Rajoita itsesi vain osoittamaan heidän ristiriitansa jollakin lyhyellä ja jämerällä tavalla.
• Jos olet pakotettu olemaan tekemisissä tekopyhien kanssa päivittäin, pidä mielessä että he yrittävät sabotoida sinua usein. He määrittelevät tekosi ja leimaavat sinut. Jos olet tälle henkilölle peili jossa he näkevät jotain mistä eivät pidä, on yksi heillä olevista vaihtoehdoista tuhota peili. Toisin sanoen sinut.
• Pidä aina sisäistä keskustelua yllä itsesi kanssa muistaaksesi kuka olet. Pidä mielessä arvosi ja mahtavuutesi. Sillä mitä muut tekopyhät ihmiset sanovat, tekevät tai ajattelevat, ei ole mitään arvoa elämässäsi. Se on vain ilmaa, pelkurimaisen sätkynuken henkäys joka on rakentanut valheellisuudesta korttitalon itselleen.

Ennemmin tai myöhemmin se tulee romahtamaan.