Ratkaisemattoman trauman 11 ominaisuutta

Pitkään ratkaisemattomiksi jääneitä traumoja on vaikea ratkaista. Sen sijaan, että prosessoisimme ja parantaisimme niitä, tukahdutamme ne ja varastoimme ne henkisiin "mustiin laatikkoihimme". Tämä laukaisee erilaisia oireita.
Ratkaisemattoman trauman 11 ominaisuutta
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 19 maaliskuuta, 2024

Olemme kaikki alttiina jossain vaiheessa elämäämme mahdollisesti traumaattisille tapahtumille, kuten läheisten menetykselle. Tällaisilla kokemuksilla on voimakkaita emotionaalisia vaikutuksia. Niitä on vaikea voittaa, hyväksyä ja parantaa. Yleensä kuitenkin onnistumme ja toivumme lopulta.

Monet ihmiset kantavat kuitenkin mukanaan ratkaisemattomia traumoja. Ne ovat tiloja, joissa heidän mielensä hautaa traumaattiset kokemukset itsensä syvimpiin kerroksiin ja yrittää mennä eteenpäin. Mutta valitettavasti he eivät onnistu täysin jatkamaan olemassaoloaan terveellä tavalla.

He saattavat sanoa itselleen, että kaikilla on huono lapsuus, ja niin he voivat jatkaa eteenpäin. Tai että joillakin ihmisillä on asiat paljon huonommin kuin heillä, ja niin he selviävät. Traumaattisten tapahtumien vähättely niiden ratkaisemisen sijaan vain tekee tiedostamattomasta kärsimyksestä kroonisen. Ajan mittaan ilmaantuu lukuisia siihen liittyviä oireita.

Ratkaisemattomat traumat voivat vaivata meitä läpi elämämme niin piilossa, että meidän on vaikea yhdistää oloamme menneisyyden haitallisiin tapahtumiin. Tuki- ja liikuntaelimistön sekä ruoansulatuskanavan ongelmat ja vihanpurkaukset ovat muutamia esimerkkejä.

Surullinen mies istuu sängyllä ja näyttää ratkaisemattoman trauman piirteitä.
Unihäiriöt ovat yleisiä ratkaisemattomien traumojen seurauksia.

Ratkaisemattoman trauman ominaisuudet

Vuonna 2017 tehtiin tutkimus useissa yliopistoissa ympäri maailmaa. Tavoitteena oli selvittää väestön altistumista traumaattisille tapahtumille. Tiedot olivat paljastavia: yli 70 prosenttia haastatelluista ilmoitti kokeneensa traumaattisen tapahtuman.

Tämä vahvistaa ajatuksen, että suurin osa meistä on altis kärsimään tällaisia kokemuksia. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan käsittele traumoja samalla tavalla. Jotkut ovat melko joustavia, kun taas toiset ovat haavoittuvampia. Itse asiassa on äärimmäisen yleistä saavuttaa aikuisuus, jossa psykologisessa universumissamme on jälkiä lapsuudessamme tapahtuneista tuskallisista tapahtumista.

Ymmärtääksemme, mitä tarkoittaa olla kohtaamatta tai parantamatta näitä traumoja, meidän on ensin määriteltävä, mikä on trauma. Psykologinen trauma on reaktio, joka heikentää sopeutumiskykyämme sekä emotionaalisia, kognitiivisia, fyysisiä ja sosiaalisia kykyjämme. Itse asiassa kaikkea, mikä tekee meistä inhimillisiä.

Tutkitaan näiden olosuhteiden vaikutuksia.

Yksi ratkaisemattoman trauman vaikutuksista on se, että tunnemme keskushermostomme olevan aina hereillä. Tämä johtaa ylivalppauteen, unihäiriöihin, huonoon tunnesääntelyyn jne.

1. Paniikkikohtaukset

Paniikkikohtauksia esiintyy usein henkilöillä, jotka käsittelevät traumaperäistä stressihäiriötä. He kokevat melkein jatkuvasti vaaran ja/tai uhan tunteita.

Tämä voi saada heidät jatkuvasti stressaantumaan ja pelkäämään. Se voi myös aiheuttaa heille paniikkikohtauksia. Ne ilmenevät seuraavilla tavoilla:

  • Hukkumisen tunne.
  • Huimaus.
  • Kylmä hiki.
  • Vapina.
  • Sydämentykytys.
  • Kontrollin menettämisen tunne.
  • Kuolemisen tunne tai ajatus.

2. Vihan ja häpeän tunteet

Yksi yleisimmistä ratkaisemattomien traumojen ominaisuuksista on häpeän tunne. Tämän seurauksena monet hyväksikäytön tai väkivaltaisten tilanteiden uhrit heijastavat itseään tuhoavia tunteita. He voivat esimerkiksi tuntea syyllisyyttä tai avuttomuutta siitä, etteivät he estäneet tapahtumaa. Tai vielä pahempaa, he saattavat tuntea olevansa vastuussa tapahtuneesta.

Lisäksi he tuntevat usein vihaa. Tämä on kivun, närkästyksen ja voimattomuuden merkki. Se on tila, joka voi räjähtää milloin tahansa ja vaikeuttaa henkilön palkitsevien sosiaalisten ja tunnesuhteiden kehittämistä.

3. Masennuksen kaiku, joka tulee ja menee

Lapsuuden trauma lisää riskiä sairastua masennushäiriöön aikuisiässä. Nämä ovat suuren emotionaalisen uupumuksen tiloja, jotka tulevat ja menevät, ja ne viittaavat krooniseen masennukseen (dystymia). Ne ovat mielenterveysongelmia, jotka voivat ilmaantua muutaman kuukauden ajan, laantua ja ilmaantua uudelleen myöhemmin.

4. Painajaiset ja unihäiriöt

Painajaiset ovat mekanismeja, joita aivot käyttävät yrittääkseen käsitellä traumaa. Kuitenkin painajaisessa kärsijä kokee tuskallisen tapahtuman uudelleen, mikä saa aikaan entistä enemmän fyysistä ja henkistä uupumusta.

Ei ole yllättävää, että traumasta kärsivät kokevat usein yöunen määrään ja laatuun liittyviä dyssomnioita tai häiriöitä.

5. Ylivalppaus

Ratkaisemattoman trauman ominaisuuksien joukossa on lisääntynyt valppaus tai ylivalppaus. Tämä on seurausta haittatapahtuman vaikutuksesta keskushermostoon. Potilas jää pysyvään valppaustilaan ja hänellä on tunne, että vaara väijyy aina.

6. Psykosomaattiset sairaudet

Psykosomaattiset sairaudet ovat fyysisiä oireita, jotka liittyvät suoraan tiettyyn psyykkiseen alkuperään. Itse asiassa monet ihmiset yrittävät vuosia löytää alkuperän lukuisille fyysisille ja orgaanisille häiriöille, joille ei ole olemassa selkeitä diagnooseja.

Esimerkiksi trauma voi olla seuraavien ongelmien takana:

  • Allergiat.
  • Migreenit.
  • Unettomuus.
  • Rintakipu.
  • Jatkuva väsymys.
  • Ruoansulatuskanavan muutokset.
  • Tuki- ja liikuntaelimistön kipu.
  • Korkea verenpaine ja kohonnut kortisoli.

Psykologisia traumoja voidaan käsitellä ja parantaa psykologisessa terapiassa. Näissä tapauksissa EMDR (Eye Movement Desensitisation and Re-processing) on laajalti käytetty hoitomalli.

7. Alhainen itsetunto ja arvottomuuden tunne

“En ole minkään arvoinen.” “En ansaitse kenenkään rakkautta.” “En koskaan saavuta sitä, mitä haluan.” “Olen epäonnistuja.” Nämä ylivoimaiset ajatukset ovat ratkaisemattoman trauman ääni. Ne heikentävät henkilön itsetuntoa, minäkuvaa ja pätevyyden tunnetta. Hyödyttömyyden tunne johtaa traumasta kärsivän kohti todella ongelmallisia tiloja. Se kaikki on seurausta tuskallisista tapahtumista, joita ei olla parannettu.

8. Välttelevä käytös

Välttäminen on pelon ja ahdistuksen kannustama mekanismi. Se estää potilasta saavuttamasta hyvää elämänlaatua. Hän välttää eikä kohtaa olosuhteita, jotka aiheuttavat hänelle stressin tai turvattomuuden tunteita. Tämän seurauksena hän saattaa jäädä paitsi työmahdollisuuksista ja kokea monia ongelmia ihmissuhteissaan.

Yksi ratkaisemattoman trauman oireista on syömishäiriöt.
Syömishäiriöt ovat usein lapsuuden trauman takana.

9. Syömishäiriöt

Aalborgin yliopisto (Tanska) havaitsi merkittävän yhteyden traumaattisten kokemusten ja syömishäiriöiden välillä. Tämä on korrelaatio, jota asiantuntijat ovat epäilleet jo jonkin aikaa. Nyt on todettu, että potilailla, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa, on suurempi riski sairastua mm. bulimiaan tai anoreksiaan.

10. Itseään vahingoittava käyttäytyminen

Yksi ratkaisemattoman trauman ominaisuuksista on itseään vahingoittava käyttäytyminen. Potilas voi esimerkiksi viillellä itseään, repiä hiuksiaan tai raapia ihoaan. Tämäntyyppisen käyttäytymisen kautta hän pyrkii hetkellisesti vapauttamaan piilevän ahdistuksen kuormansa, mutta pitkällä aikavälillä ahdistus vain kasvaa.

11. Vaikeuksia käsitellä ongelmia

Elämästä tulee todella monimutkaista ja jopa uhkaavaa, kun sisäinen trauma ei ratkea. Potilaan tunteet jäävät pinnalle ja hänen aivoissaan näkyy tiettyjä muutoksia kognitiivisissa toiminnoissa. Lisäksi hänen on vaikea heijastaa. Siksi sen sijaan, että hän analysoisi rauhallisesti ongelmiaan, hän reagoi niihin impulsiivisesti tai välttää niitä.

Ratkaisemattoman trauman käsittely

Jos sinulla on jokin yllä mainituista oireista, sinun tulee hakea erikoisapua. Oli traumasi alkuperä mikä tahansa, kun saat siihen apua, voit palauttaa elämänlaatusi. On olemassa tiettyjä tieteeseen perustuvia lähestymistapoja, jotka ovat erittäin tehokkaita, joten älä epäröi luottaa ympäristösi tukeen ja ota ensimmäinen askel kohti psykologista terapiaa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Benjet, C., Bromet, E., Karam, E. G., Kessler, R. C., McLaughlin, K. A., Ruscio, A. M., Shahly, V., Stein, D. J., Petukhova, M., Hill, E., Alonso, J., Atwoli, L., Bunting, B., Bruffaerts, R., Caldas-de-Almeida, J. M., de Girolamo, G., Florescu, S., Gureje, O., Huang, Y., Lepine, J. P., … Koenen, K. C. (2016). The epidemiology of traumatic event exposure worldwide: results from the World Mental Health Survey Consortium. Psychological medicine46(2), 327–343. https://doi.org/10.1017/S0033291715001981
  • Briciet Lauritsen, M., Kjaersdam Telléus, G., Rodrigo Domingo, M. (2021). Prevalence of Various Traumatic Events Including Sexual Trauma in a Clinical Sample of Patients With an Eating Disorder. Front. Psychol, 12. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2021.687452/full
  • Keyes KM, McLaughlin KA, Demmer RT, Cerdá M, Koenen KC, Uddin M, Galea S. (2013). Potentially traumatic events and the risk of six physical health conditions in a population-based sample. Depression and Anxiety, 30:451–460. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4180235/
  • Norris, F. H. (1992). Epidemiology of trauma: Frequency and impact of different potentially traumatic events on different demographic groups. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 60(3), 409–418. https://doi.org/10.1037/0022-006X.60.3.409
  • Ogle, C. M., Rubin, D. C., & Siegler, I. C. (2014). Cumulative exposure to traumatic events in older adults. Aging & mental health18(3), 316–325. https://doi.org/10.1080/13607863.2013.832730
  • Spitzer, C., Barnow, S., Völzke, H., John, U., Freyberger, H. J., & Grabe, H. J. (2009). Trauma, posttraumatic stress disorder, and physical illness: findings from the general population. Psychosomatic medicine71(9), 1012–1017. https://doi.org/10.1097/PSY.0b013e3181bc76b5

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.