Rakkaus ei milloinkaan pilaa lapsia

Ehkä juuri tästä syystä me kuulemme vieläkin väitteitä, kuten “on parempi alkaa rakentaa eroa heistä niin aikaisin kuin mahdollista” tai että liiallisen huomion antaminen yöllä heidän itkiessään on virhe ja on parempi antaa heidän tyyntyä omassa rauhassaan. Meidän pitää olla varovaisia näiden yleisten uskomusten suhteen, joihin ei toisinaan taivu kovinkaan paljon viisautta.

Rakkaus joka tarjotaan viisaudella, täyttymyksellä, vapaudella ja älykkyydellä, ei koskaan pilaa lasta. Koska lapsen opettaminen tunteiden suhteen on heidän opettamistaan onnellisuudesta, eikä pelosta tai pakottamisesta käsin.

Todellisuudessa lasten “pilaantumisen” suurin aiheuttaja on huomion puute tai välinpitämättömyys. Esimerkkinä vaikkapa tukeutuminen oman puhelimemme tarjoamiseen 2-vuotiaalle, jotta se rauhoittaa häntä ja pitää hänet kiireisenä jonkin aikaa, samalla kun me teemme jotain muuta. Lapsellemme huomion, hellyyden ja rakkauden tarjoaminen ei tule koskaan pilaamaan häntä.

Lastesi kasvattaminen tunneälyllä

Meistä jokainen tietää myös sen, että on olemassa vaativia lapsia joiden tarpeet ovat niin kutsuttua normaalia suuremmat. Nämä lapset kaipaavat huomiota, tunnustusta, sanoja ja he pelaavat jatkuvasti meidän rajojemme rikkomisen suuntaan. Uskommepa tätä tai emme, niin hellyys on tämänkin vaivan ratkaisuun tärkein työkalu. Meidän pitää osoittaa älykästä hellyyttä, johon sisältyy strategioiden mielessä pitäminen.

Viisas hellyys tietää miten tunnistaa lapsen saavutukset, asettaa rajoja ja käyttää heidän virheidensä myönteistä korjausta kasvattaakseen ihmisen, joka on varmempi itsestään, vähemmän turhautunut ja omaa korkeamman itsetunnon.

Me tiedämme siis, että opettaminen ei ole helppoa, että jokaisella lapsella on erityisiä tarpeita, ja että samat neuvot eivät tehoa edes kahteen sisarukseen.

Joten näin ollen lapsemme piloille menemisen ehkäisy ei ole ollenkaan riippuvainen siitä huomiosta jonka heille annamme, vaan ennemminkin tarjoamastamme “korkealaatuisesta ja älykkäästä huomiosta.” Tästä syystä on tarpeen pitää mielessä seuraavat ohjenuorat:

Sano “kyllä” turvalliselle ja johdonmukaiselle kiintymykselle

Erityisesti elämänsä ensimmäisinä vuosina lapset tarvitsevat kiintymystä vanhempiinsa kehittääkseen turvallisen yhteyden heidän ensimmäiseen sosiaaliseen kontekstiinsa, joka on perhe.

Turvallinen kiintyminen tarkoittaa, että me reagoimme aina tietyllä johdonmukaisuudella. Kun vauva itkee, pitää hänestä huolehtia; kun lapsi kysyy kysymyksen, hän odottaa saavansa siihen vastauksen.

Jos me emme huolehdi heistä emmekä vastaa heidän kysymyksiinsä, niin kyseinen lapsi koettaa kiinnittää huomiomme lukemattomilla eri tavoilla. Meidän lapsemme tarvitsevat johdonmukaisia tapoja sekä vakaita ja rakentavia kiintymyssuhteita, joissa he tuntevat olonsa turvalliseksi maailman tutkimiseen, käsi kädessä meidän kanssamme. Päivä päivältä he siirtyvät eteenpäin laajemman itsenäisyyden saattelemana.

Sano “ei” kaikkein helpoimmalle strategialle

Jonkun ihmisen rakastaminen tarkoittaa tuosta ihmisestä murehtimista ja huolehtimista, tässä tapauksessa meidän lapsistamme. Ja huolehtiminen ja ajan sijoittaminen lapsiimme ei myöskään koskaan pilaa heitä.

On olemassa äitejä ja isiä, jotka aikaa säästääkseen ja välttääkseen kyyneleitä tai kiukunpuuskia suosivat “helppoa tapaa”: periksi antamista. Jos siis lapseni esimerkiksi itkee, koska en ole antanut hänelle maitoa hänen vanhemman sisarensa lasista, niin lopulta otan mukin toiselta antaakseni sen toiselle. Ja todellakin tämä voi lopettaa kaiken alkuunsa ja säästää kyyneleiltä, mutta mitä tällöin todellisuudessa teen on periksi antamista: “piloille hemmottelua.”

Ja koska rakastamme lapsiamme, pitää meidän opettaa heitä hallitsemaan näitä tunteita. Opettaa heille, että aina ei voi saada mitä haluaa ja että viha ja kyyneleet eivät aina ole parhaat keinot haluamansa saavuttamiseksi. Me sanomme heille ei ja ehkä he itkevät tänään, aivan kuten he itkevät huomenna ja seuraavana päivänä. Mutta me tulemme olemaan vakaita ja jatkamme heidän kouluttamistaan turhautumisen vastustamiseksi, kunnes he viimein ymmärtävät tämän.

Älä käytä tunnetason kiristystä apunasi; käytä tunneälyä

“Sinä ärsytät minut kuoliaaksi,” “Käyttäydy, koska jos et tee niin, en rakasta sinua enää,” “Jos teet niin, kaikki muut lapset tulevat nauramaan sinulle”… Tämän kaltainen tunnetason kiristys ei ole toimiva strategia.

Pidä aina mielessä, että sanoissa on voimaa, ja että lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin me kuvittelemme. Vältä tunnetason kiristystä tai luot maailmaan tehokkaita kiristäjiä, jotka tekevät muista ihmisistä onnettomia.

Jokainen velvollisuus tai rangaistus pitää selittää niin, että lapsi ymmärtää sen. Huolehdi heidän tunteistaan ja koeta aina muuntaa heidän kasautunut vihansa, pelkonsa tai surunsa sanoiksi.

Heille ajan omistaminen, heitä silmiin katsominen heidän omalta tasoltaan kun he ovat vihaisia ja heidän joka ikisestä sanastaan sinulle kaikkein tärkeimmän tekeminen ei tule milloinkaan pilaamaan heitä.

Sekään ei pilaa heitä, jos annat heille äänen, tunnustusta ja itsehallintoa oman arkielämänsä suhteen

Kun me tarjoamme heille hieman vastuuta ja annamme heille vähän lisää vapautta, me emme pilaa heitä. Me autamme heitä kasvamaan ja ottamaan osakseen uusia rooleja, uusia haasteita.

Kiintymys kasvatuksen ensimmäisten vuosien aikana tarjoaa lapselle turvaa, jotta hän voin kasvaa ja tutkia maailmaa, meidän kanssamme käsi kädessä. Päivä päivältä tuo käsi vetäytyy vähä vähältä kauemmas, opastaakseen heitä enemmän sanoin, vilpittömin katsein, sellaisten halauksin jotka tietävät kuinka tarjota tunnustusta, rakkautta ja rohkaisua silloin kun sitä tarvitaan.

Lapsen auttaminen kasvamaan tarkoittaa heille esimerkin tarjoamista joka ikinen päivä. Se on heille laatuajan tarjoamista, sekä sellaisen viisaan ja täydentävän rakkauden, joka ei käytä apunaan kiristystä, vaan koettaa kasvattaa onnellisia lapsia, jotta voimme tarjota huomisen maailmalle pystyviä, vapaita ja kypsiä aikuisia.