Rakastuminen yli 50-vuotiaana on kuin korkealentoinen seikkailu

05 marraskuu, 2020
Onko rakastuminen yli 50-vuotiaana mahdollista? Totta kai se on. Varsinkin nykypäivänä, kun yhä useampi ikään liittyvä myytti murenee. Niin kauan kuin elät, tunnet ja hengität, voi rakastuminen tulla osaksi elämääsi ja tuoda perhosia vatsanpohjaan.

Rakastuminen yli 50-vuotiaana. Vielä puoli vuosisataa sitten tällainen asia oli käytännössä katsoen mahdotonta. Siihen aikaan ihmisten elämä oli täysin määritelty jo nuoresta pitäen ja sen sijaan, että yksittäinen ihminen voisi aloittaa keski-iässä mitään uutta, tuli hänen päinvastoin saattaa kaikki keskeneräiset asiansa päätökseen. Se oli aikaa, jolloin omistauduttiin täysin omille lapsenlapsille eikä uusille ihmissuhteille.

Asiat ovat muuttuneet niistä ajoista paljon. Rakastuminen yli 50-vuotiaana ei välttämättä vieläkään ole erityisen yleistä, mutta se on huomattavasti yleisempää verrattuna aikaisempaan. Menneinä aikoina kenties myös rakastuttiin toisinaan kypsemmässä iässä, mutta henkiset ja sosiaaliset rajat estivät tällaisia asioita tapahtumasta laajamittaisemmin.

Mitä tulee nykyajan yhteiskuntaan, on sääntöjä itse asiassa huomattavasti vähemmän kuin voisimme kuvitella. Ihminen voi aloittaa opiskelun vielä eläkkeellä tai huomata yhtäkkiä kypsällä iällä olevansa erinomainen laulaja ja aloittaa sitä myöten uuden harrastuksen tai jopa uran. Samoin nuoresta iästä lähtien on mahdollista opiskella jo yliopistotasoisia aiheita. Kulttuurissamme vallitsee luonnollisesti joitain tiettyjä kaavoja, joita suurin osa ihmisistä suunnilleen noudattaa, mutta ikään liittyviä kiellettyjä kokemuksia on loppujen lopuksi vain vähän. Tämän vuoksi rakastuminen yli 50-vuotiaana on ihan normaalia sekä kaiken lisäksi terveydellekin hyväksi. 

“Kun arvokkuus yhdistetään ryppyihin, on se suloista. Onnellisessa vanhuudessa on sanoinkuvaamaton sarastus.”

-Victor Hugo-

Rakastuminen yli 50-vuotiaana on nykyään normaalimpaa kuin ennen.

Eri ikävaiheet elämässä

Jokaisen elämänvaiheen luonteenomaiset piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat ihmisestä toiseen. Mitään selkeää rajaa ei ole, sellaista joka erottaisi selkeästi ja varmasti nuoren aikuisen keski-ikäisestä tai edes lapsen teinistä. Meidän elämämme ei ole rakennettu niin, että se etenisi aina vääjäämättä ja suoraviivaisesti. Meidän sisimmässämme on itse asiassa monia erilaisia versioita itsestämme eri ikäisenä.

Syvällä sisimmässämme elää edelleen se lapsi, jonka mielestä tulikärpästen tai muurahaisten seuraaminen on maailman kiehtovin asia. Sisimmässämme on myös elämänsä aikana viisautta kerännyt vanhus, joka saattaa joskus puhua meille jo ollessamme 20-vuotiaita, mutta tulee erityisesti esiin täytettyämme 60 vuotta. Ikä on vain numero ja biologisesti määritelty asia, joka perustuu ihmisen älylliseen ja tunteiden kehitystasoon.

Tässä artikkelissa haluamme vielä nostaa esille sen, että joidenkin mielestä rakastuminen yli 50-vuotiaana ei ole sama asia kuin rakastuminen 17-vuotiaana. Näin ajattelevat ihmiset ovat monella tapaa väärässä. Elämänsä kypsemmässä vaiheessa olevat ihmiset voivat ihan yhtä lailla kokea ihastumisen aiheuttaman voimakkaan tunteen vatsanpohjassaan. Myös 54-vuotiaana voi punastua ja kädet hikoilla 57-vuotiaana nähdessämme rakastamamme ihmisen lähestyvän.

Rakastuminen yli 50-vuotiaana

Tilastojen mukaan yli 50-vuotiaiden keskuudessa eroaminen on melko yleistä. Monet ihmiset huomaavat tässä iässä pohtivansa ihmissuhteensa mielekkyyttä ja päättävät lopettaa epätyydyttävän suhteen tuntiessaan olonsa vielä tarpeeksi nuoreksi ja vahvaksi. He kenties sietivät huonoa parisuhdetta vuosikausia yhteisten lasten ollessa vielä nuoria, mutta näiden kasvettua isommiksi puolisot saattavat miettiä, että aika on vihdoin kypsä muutoksille.

Joissain ihmisissä tietty ikä saattaa saada heidän sisäisen hälytyskellonsa soimaan. He tulevat yhtäkkiä tietoiseksi siitä, että elämä on rajallista. Tämän takia ei lopulta olekaan kovin erikoista nähdä vastikään eronnutta 50-vuotiasta henkilöä, joka haluaa aktiivisesti löytää itselleen uutta rakkautta.

Siihen ei ole mitään syytä, miksi sinä et voisi tai saisi rakastua yli 50-vuotiaana. Tässä iässä ei kuitenkaan ole aina niin helppoa löytää uutta rakkautta. Monissa tapauksissa se vaatii sen, että olet valmis myös avautumaan henkisesti; uusi rakkaus ilmenee usein uusien kokemusten myötä.

Rakastuminen yli 50-vuotiaana asettaa rajoituksia ja luo mahdollisuuksia

Kun rakkauden löytää kypsemmässä iässä, on siinä monia hyviä puolia. Rakastuminen voi itsessään olla huumaava kokemus, mutta kypsään ikään ehtinyt pariskunta osaa myös todennäköisemmin pitää jalkansa tiukasti maassa.

Rakastuneenakin pariskunta suhtautuu asioihin realistisesti ja välttää näin mahdolliset pettymykset, joita he saattaisivat kokea mikäli olisivat vasta 20-vuotiaita. He eivät suhtaudu asioihin nostalgialla eivätkä ylläty niistä. He pystyvät kunnioittamaan ja hyväksymään rakastamansa henkilön alkamatta kuitenkaan ihannoida tätä liikaa.

Haastavinta kypsässä iässä solmitussa parisuhteessa on kyetä tekemään kompromisseja ja sopeutumaan toistensa elämäntyyliin. Tässä iässä ei ole enää niin helppoa päästää irti omista vakiintuneista tavoista. Me saatamme kenties olla ymmärtäväisempiä, mutta olemme myös joustamattomampia kuin ennen.

Meidän tulee myös hyväksyä se tosiasia, että tiettyyn ikään päästyämme rakkaus ilmenee yleensä enemmän tavoissa ja toiminnoissa kuin varsinaisten sanojen kautta. Toisaalta myös rakastuminen muistuttaa enemmän hitaasti palavaa kynttilää kuin nopeasti loppuun roihuavaa tulta. Ihmiset myös ymmärtävät paremmin, että heidän tekemillään muutoksilla voi olla tärkeitä seurauksia; he ovat tietoisempia siitä mitä tekevät ja ymmärtävät, että kumppanin valinta voi vaikuttaa myös muihin heidän ympärillään oleviin läheisiin ihmisiin.

Olkoon ihmisen elämäntilanne mikä tahansa, kypsän rakkauden tuoma suhteellinen rauhan tunne ei vähennä sen aiheuttamaa jännityksen tunnetta vatsanpohjassa. Rakastuminen yli 50-vuotiaana voi tuntua hyvin samanlaiselta kuin rakastuminen nuorena. Se on iän tuomaa henkistä viisautta yhdistettynä perhosten siipien havinaan vatsanpohjassa.

Barbosa, S. D. S., Ayala, J. B., Orozco, B. P., Méndez, D. R., & Tallabas, A. O. (2011). Relación entre el tipo de apoyo y el estilo de amor en parejas. Enseñanza e investigación en psicología, 16(1), 41-56.