Räjähtävä persoonallisuus ja raivopuuskasyndrooma

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 17 marraskuuta, 2022

Aggressiivisuutta on monia muotoja, eivätkä ne kaikki liity fyysiseen ja instrumentaaliseen väkivaltaan. Itse asiassa monet ihmiset yksinkertaisesti saavat raivokohtauksia tietämättä miksi. He ovat henkilöitä, jotka eivät hallitse impulssejaan. He voivat olla työtovereita tai perheenjäseniä. Joka tapauksessa he ovat monimutkaisia ja usein jopa vihamielisiä.

Termi raivopuuskasyndrooma ei ehkä ole sinulle tuttu. Tilastotiedot osoittavat kuitenkin, että sen esiintyvyys on seitsemän prosenttia väestöstä. Luku on korkea, koska se esiintyy pääsääntöisesti yhdessä muun kliinisen realiteetin, kuten persoonallisuushäiriön tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön, kanssa. Se on myös yleistä ihmisillä, jotka nauttivat huumaavia aineita.

Tämän käyttäytymiseen liittyvän aggressiivisuuden oletetaan usein olevan vain luonnetyyppi. Saatat esimerkiksi sanoa itsellesi, että “Jaakolla on aina ollut vaikeuksia hallita impulssejaan, aivan kuten hänen isällään” tai “Helena on aina ollut todella äärimmäinen reaktioissaan”. Näissä tapauksissa persoonallisuus sekoitetaan sairauteen, ja tässä voi piillä suuri riski.

Räjähtävä persoonallisuus on psykologinen häiriö, joka aiheuttaa suurta kärsimystä henkilön ympäristössä. Se vaikuttaa myös itse häiriöstä kärsivään, sillä hän ei pysty hillitsemään omia vihanpurkauksiaan ja on syvien syyllisyyden ja surun tunteiden loukussa. Tämän tilan ominaisuuksien tunnistaminen voi olla suureksi avuksi.

Raivopuuskasyndrooma on jatkuva ja vakaa ajan myötä. Se heikentää potilaan elämänlaatua valtavasti.

Raivopuuskasyndrooma

Räjähtävä persoonallisuus voi ilmetä lapsuudessa, mutta se tulee hyvin ilmeiseksi noin 14-vuotiaana. Näissä tapauksissa nuorilla on vakavia ihmissuhdeongelmia ja erittäin huonot sosiaaliset taidot. Se ei ole vain luonteenpiirre tai temperamenttisuus.

Ihmiset, jotka räjähtävät osoittaen sopimatonta ja aggressiivista käytöstä, kärsivät yleensä raivopuuskasyndroomasta. DSM-5 luokittelee sen impulssihallintahäiriöiden luokkaan. Vaikka onkin totta, että tietyt sosiaaliset suhteet voivat aiheuttaa ongelmia tai haasteita, konflikti tästä psykiatrisesta sairaudesta kärsivien kanssa on jatkuvaa.

Sitä tapahtuu perheissä, kun lapsi on aina osoittanut suurta aggressiivisuutta. Se näkyy myös niissä, jotka asuvat uhkaavien kumppanien kanssa, jotka usein turvautuvat fyysiseen tai psyykkiseen väkivaltaan. Epäilemättä nämä ovat erittäin ongelmallisia ja kenties jopa vaarallisia henkilöitä, sekä itselleen että muille.

Selvitetään, kuinka räjähtävä persoonallisuus voidaan tunnistaa.

Raivopuuskasyndroomasta kärsivien ihmisten taustalla voi olla lapsuuden trauma.

1. Muuttuvat ihmiset, joilla näyttää olevan useita persoonallisuuksia

Räjähtävällä persoonallisuudella ei ole mitään tekemistä dissosiatiivisen identiteettihäiriön kanssa. Toisin sanoen, potilaalla ei ole useita persoonallisuuksia (vaikka se siltä saattaa ajoittain tuntua). Jos jokin asia on erityisen silmiinpistävää, se on se, että näiden ihmisten tapa olla ja toimia muuttuu koko ajan. He ovat ystävällisiä yhdellä hetkellä ja uhkaavia seuraavalla.

Tämä käyttäytymisen epävarmuus, miten he saattavat reagoida, johtaa pysyvästi ahdistuneeseen ympäristöön.

2. Vihanpurkauksia ilmaantuu ilman selkeää laukaisinta

Chicagon yliopiston tekemä tutkimus osoitti, että vihan, aggressiivisuuden ja väkivallan reaktioilla ei aina ole selkeitä laukaisimia. Tutkimus väittää, että tämä impulsiivinen käyttäytyminen ei ole ennalta harkittua, vaan johtuu neurologisista tekijöistä.

Usein spekuloidaan, että raivopuuskasyndrooma voi liittyä varhaislapsuuden traumaan ja kiintymysongelmiin.

3. Jatkuva tarve olla hallinnassa

Räjähtävän persoonallisuuden omaavalla henkilöllä on tunne, tarve ja pakkomielle hallita jokaista tilannetta. Näin hän osoittaa muille olevansa kykenevä ja pätevä. Mutta mitä enemmän hän yrittää osoittaa päättäväisyyttä, sitä enemmän hänen kärsivällisyytensä epäonnistuu ja hän lankeaa uudelleen impulsiivisuuteen.

Turhautuminen, jota nämä ihmiset kokevat, kun he näkevät kaiken karkaavan heidän käsistään ja hallinnastaan, lisää heidän aggressiivisuuttaan entisestään. Psyykkisestä väkivallasta tulee katarsismekanismi, jolla he vapauttavat negatiivisuutensa.

On kuitenkin huomattava, että räjähtävän persoonallisuuden osoittama väkivalta ei ole instrumentaalista. Toisin sanoen, he eivät pyri vahingoittamaan, vaan nämä reaktiot ovat seurausta heidän muuttuneesta mielentilastaan.

Ihmiset, jotka kärsivät raivopuuskasyndroomasta, voivat räjähtää mitä selittämättömimmissä tilanteissa. Esimerkiksi kun he huomaavat, ettei myymälässä ole enää yhtään heidän suosikkijuomaansa, tai kun he kuvittelevat, että joku tuijottaa heitä liikaa kadulla.

4. Räjähtävä persoonallisuus ja puhelinviestit

Tiedämme, että kommunikointi räjähtävän persoonallisuuden määrittelemän yksilön kanssa on sekä monimutkaista että väkivaltaista. Koska ihmisten välinen vuorovaikutus tapahtuu nykyään niin usein digitaalisesti, on tärkeää mainita siitä jotakin. Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, räjähtävä persoonaallisuus on näkyvimmillään puhelinviesteissä.

Räjähtävän persoonallisuuden omaava henkilö osoittaa kaoottisia, arvaamattomia, muuttuvia ja uhkaavia vuorovaikutustapoja. Hän saattaa lähettää ystävällisiä viestejä, mutta jos hän ei saa välittömiä vastauksia, hän menettää kärsivällisyytensä ja alkaa loukata sanansaattajaa. Hän voi myös lähettää häiritseviä ääniviestejä, joissa on kommentteja, joita vastaanottaja ei täysin ymmärrä.

Miten raivopuuskasyndroomaa hoidetaan?

Raivopuuskasyndroomaa käsitellään kunkin potilaan yksilöllisen diagnoosin perusteella. Kuten aiemmin mainitsimme, tämä tila esiintyy yleensä yhdessä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai rajatilapersoonallisuushäiriön kanssa tai liittyy päihderiippuvuuteen.

Suurimmaksi osaksi nämä ovat ihmisiä, joilla on syvä masennus, perhehäiriöitä ja selkeä kyvyttömyys säilyttää työpaikka. Näissä tapauksissa kognitiivinen käyttäytymisterapia voi olla hyödyllinen keino vähentää heidän vihanpurkauksiaan ja lisäämään heidän käyttäytymistään.

Päätavoitteena on saada heidät hankkimaan taitoja säädelläkseen tunteitaan ja käyttäytymistään, mikä taas parantaa heidän sosiaalisia taitojaan.