Puhutaan "kiehuva sammakko" -syndroomasta

Joskus siedämme haitallisia tilanteita ja ihmisiä liian pitkään. Noudatamme hiljaista käskyä: “Jos et löydä ratkaisua, sinun tulee sietää tilannetta”. Kyseinen ajattelutapa on kuin sammakko, jota artikkelimme käsittelee.

Emme voi väittää, etteivätkö monet meistä tukahduttaisi henkistä hyvinvointiaan muiden asioiden tähden. Usein joudumme oman hyvinvointimme lisäksi myös miettimään ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat riippuvaisia meistä.

Voimme myös ottaa esille hajoamispisteen, jossa liian pitkään kestänyt tunneperäinen riippuvuus tuhoaa ihmissuhteitamme. Ehkä psyykkinen älykkyytemme on vajavainen tietämään eron oikean ja väärän välillä.

Saatat sietää tilanteita niin pitkään, kunnes todella poltat itsesi. Tämä johtuu yksinkertaisesti kykenemättömyydestämme hypätä laivaan, joka voisi pelastaa meidät. Haluammekin kertoa sinulle Olivier Clercin esittämästä sammakkosyndroomasta, jossa sammakko ei tiennyt kiehuvansa.

Kiehuva sammakko -syndrooma

Laita sammakko vesikattilaan ja ala lämmittää vettä. Veden lämpötilan noustessa sammakko alkaa säädellä ruumiinlämpöään. Veden lämpötilan nousun myötä se pyrkii pitämään itseään hengissä säätelemällä omaa lämpötilaansa.

Juuri kun kun vesi on saavuttamassa kiehumispisteensä, sammakko ei kykene enää hallitsemaan itseään. Tässä kohtaa se päättää hypätä. Se yrittää loikkausta, mutta ei kykene siihen. Sammakko on ehtinyt käyttämään jo voimansa taistellessaan kehon lämpötilaa vastaan. Lopulta sammakko menettää henkensä.

Mikä lopulta tappoi sammakon? Ajattele sitä! Monet ajattelevat kuoleman johtuneen kiehuvasta vedestä. Todellisuudessa sammakko menetti kuitenkin henkensä kyvyttömyytensä takia; se ei osannut päättää, koska hypätä.

Meidän on sopeuduttava ihmisiin ja tilanteisiin. Mutta meidän tulee myös tiedostaa sopeutumisen tarpeellisuus, sillä joskus tilanne voi vaatia eteenpäin siirtymistä. On hetkiä, jolloin meidän tulee kohdata tilanteemme ja toimia sen vaatimalla tavalla.

Jos annamme ihmisille mahdollisuuden räjäyttää meidät fyysisesti, psyykkisesti, taloudellisesti tai henkisesti, he myös tekevät sen. Päätä itse, koska hyppäät! Meidän tulee hypätä vielä, kun voimamme sen sallivat.

Mitä metafora kertoo itsestämme

Kyseisellä metaforalla on monia vaikutuksia erilaisissa elämämme tilanteissa; parisuhteissa, työelämässä, persoonallisuudessa, terveydenhuollossa jne. Ihmiset, jotka ovat sitoutuneet suhteeseen joka ei tuo mukanaan mitään hyvää, sopeutuvat jatkuvasti kumppaninsa toiveisiin ja mielipiteisiin. He eivät välitä moitteista, sillä he pelkäävät veneensä kaatuvan; he uskovat sietävänsä tilannetta hyvin tai ajattelevat sen olevan ainoa vaihtoehto.

Yleensä liiallinen asioiden sietäminen johtaa kuitenkin ainoastaan ongelmiin ja romahduksiin. Kun sitä vähiten odotamme, elämä tuo eteemme ääritilanteita. Nuo tilanteet ajavat meidät pisteeseen, jossa sietokykymme ylittyy. Meidän tulee hypätä, juosta tai ainakin suunnitella pakoa tilanteesta. Usein olemme ehtineet kuitenkin jo haavoittamaan itsemme.

Ehkä meillä ei ole enää voimia kohdata viimeistä murtumista, sillä olemme kuluttaneet energiavarastomme tyhjiin. Emme löydä uloskäyntiä, sillä emme ole ajatelleet sitä aiemmin. Tai ehkä olemme yksinkertaisesti liian haavoittuneita jättämään tilannetta siirtyäksemme toiseen, joka voisi olla vielä entistäkin pahempi.

Joskus sietokykymme menee melko pitkälle, mutta ennen pitkään voimamme ja toivomme palavat loppuun.

Päivittäinen stressi ja akuutti stressi

Richard Lazarus korosti erilaisia tapoja vastustaa stressiä. Hän totesi stressin pitävän sisällään kaksi erilaista tyyppiä: krooninen, päivittäinen stressi sekä akuutti, elämäntilanteista johtuva stressi.

Normaalisti kuulemme stressaavien elämäntilanteiden, kuten avioerojen, kuolemien ja menetysten vaikuttavan meihin suuresti. Väite voi pitää hyvin paikkaansa. Mutta suurien kielteisten ja uhkaavien vaikutusten edessä meidän on valmistauduttava “hyppäämään ajallaan”.

Päivittäiset stressaavat tilanteet (etenkin pitkittyneinä) ovat kuitenkin niitä, joihin keskittymisemme tulisi suuntautua suuremmassa mittakaavassa. Jotkut näistä tilanteista eivät tunnu pahoilta ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi kotona ilmenevä hyväksikäyttö aiheuttaa meille vaihtelevasti myönteisiä ja negatiivisia tunteita, joskus siedettäviä. Epämukavuus pysyy läsnä kaikesta huolimatta: ajamme itsemme pisteeseen, jolloin tilanteesta tulee sietämätön.

Parast tapa kohdata stressi on tunnistaa se. Toisin sanoen meidän ei tule boikotoida tunteitamme tai kertoa itsellemme kaiken olevan hyvin. Jos tunnet olosi huonoksi pitkään tietystä tilanteesta tai henkilöstä riippuen, jokin on pahasti vialla.

Sinun tulee hypätä. Kyse ei ole pelastuksesta, vaan tilanteen kohtaamisesta ja selvittämisestä mahdollisine ratkaisuineen. Muista, että hän joka ylittää sietorajansa usein, on harvemmin kykeneväinen muuttamaan tilannettaan. Vahinko voi olla jo tapahtunut ja sisäistetty.