Siirtyminen eteenpäin menneestä terveellä tavalla

· 30.10.2016

Eteneminen elämässä tarkoittaa tervettä kasvamista, potentiaalin kehittämistä ja henkilökohtaisten, ammatillisten ja sosiaalisten projektien suunnittelua ja toteuttamista. Usein kuitenkin huomaamme että olemme kykenemättömiä kehittymään vaikka kovasti yritämmekin. Tajuamme, että menneisyytemme on edelleen läsnä, hidastaen ja jarruttaen meitä. Mitä siis itse asiassa tapahtuu?

Yleensä ensimmäinen reaktiomme on etsiä syitä tähän pysähtyneisyyteen ulkoisista olosuhteista jotka ympäröivät meitä juuri nyt. Usein siirrämme vastuun ulkoisille tekijöille. Vaikka näitä tekijöitä ei pitäisikään aliarvioida, pohjimmiltaan kykymme siirtyä eteenpäin ja kehittyä riippuu todellisuudessa yksilöstä itsestään.

”Meidän tulisi käyttää menneisyyttä trampoliinina, ei sohvana.”

– Harold MacMillan –

Usein olemme kykenemättömiä terveeseen kehitykseen ja edistymiseen elämässämme koska menneisyydessämme on jokin riittävän vahva voima joka haittaa henkilökohtaista evoluutiotamme. On virheellistä ajatella että menneet ovat menneitä ja sillä ei ole enää merkitystä nykyhetkessä. Itse asiassa, totuus on päinvastainen. Kaikista elämänvaiheista elämässä, menneisyys on ratkaisevin.

Menneisyys tapahtuu jatkuvasti…

tyttö ja tähtitaivas

Se on totta: menneisyys tapahtuu jatkuvasti. Saatamme viimeistellä työmme tehokkaasti nykyhetkessä, mutta meissä asuu aina se lapsi joka sai kultaisia tähtitarroja kotitehtävien tekemisestä. Siinä ihmisessä, joka tänään rakastuu silmittömästi johonkuhun, asuu myös se nuori ihminen joka oli mahdollisimman huomaavainen odottaessaan hyväksyntää tai pettymystä äidiltään.

Pohjimmiltaan, olemme menneisyytemme, vaikka meidän pitääkin toimia tässä hetkessä tarkoituksenamme kuvitella ja muodostaa tulevaisuutemme. Menneisyys on tekijä joka joko sinkoaa meidät eteenpäin tai muodostuu esteeksi elämämme edistymiselle.

Lapsuus on kaikista ratkaisevin vaihe olemassaolossamme. Se on olemuksemme alkuperäinen aika, se osa elämäämme joka määrittää meidät ja paikkamme maailmassa. Muut elämänvaiheet ovat tämän menneisyyden sovituksia ja uudelleenjärjestelyjä.

Voidaan sanoa, että hienoin lahja jonka ihminen voi toiselle antaa on onnellinen lapsuus. Todellisuudessa jokainen meistä voi ottaa elämänkokemuksensa ja muuttaa ne joko rajoittaviksi tekijöiksi tai parantajiksi. Uskomattomia taideteoksia ja filosofioita on syntynyt traumaattisista lapsuuksista. Ja sitävastoin monet onnelliset ja terveet lapsuudet voivat tuottaa ihmisiä jotka ovat melko tuottamattomia.

Menneisyys tuottaa raakaa materiaalia, joka on lopulta muuttumatonta. Mutta tämä raaka materiaali, nimensä mukaisesti, on vain pohja. Mitä sen päälle rakennetaan riippuu täysin jokaisesta yksilöstä.

Opi puhdistamaan menneisyys

Kukaan ei voi paeta vaikeilta, haastavilta tai epäreiluilta tilanteilta. Mutta mikä on vaikeaa ja epäreilua voi luoda lisää potentiaalia tai maksimoida jotakin joka on jo olemassa, riippuen siitä miten se käsitellään. Joka tapauksessa pahin lopputulos saadaan, jos negatiiviset asiat työnnetään syrjään ja kipu ja kokemus jätetään huomioimatta.

Kivuliaan menneisyyden kieltäminen tuottaa vain hämmennystä ja sekavuutta joka tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi ratkaista. Jos joku on kokenut rakkauden ja välittämisen puutetta tai torjumista vanhemmiltaan ja hän yrittää jättää huomiotta kaiken sen kivun jota tilanne on tuottanut, tämä henkilö päätyy todennäköisesti muuttumaan ihmiseksi, joka nähdään tunteettomana. Hänelle voi olla vaikeaa muodostaa läheisiä suhteita, mutta samanaikaisesti hän saattaa tulla tunteelliseksi pienimmästäkin yllykkeestä.

Tämä henkilö kokee suurta epäsuhtaa itsessään ja muissa ympärillään. Hän saattaa olla mittaamattoman vaativa, mutta samanaikaisesti yliherkkä kritiikille. Hänellä saattaa olla vaikeuksia arvioida tekojaan objektiivisesti ja hänellä on hallitsemattomia tunteita muiden seurassa.

Tämä sarja asenteita ja tunteita vaikuttaa hänen koko elämäänsä ja saattaa aiheuttaa konflikteja ja tyytymättömyyttä. Tämä kaikki ei kuitenkaan tule pelkästään siitä torjunnasta ja rakkaudenpuutteesta lapsuudessa. Se on myös luotu siitä negatiivisuudesta jolla nämä kokemukset käsiteltiin ja kykenemättömyydestä löytää rakentava merkitys tapahtumille. Tästä negatiivisuudesta johtuen kaikki mennyt koetaan uudelleen kivun kautta jonka tilanne on luonut.

Niin ollen, jokin menneisyydestä voi estää asioiden toimimisen nykyhetkessä. Jos koemme esteitä ja vastoinkaymisiä, emme voi ratkaista niitä saavuttamalla loppututkinnon, löytämällä ”paremman” kumppanin, saamalla tottelevaisempia lapsia tai ostamalla kivemman talon. Vastaus tähän pysähtyneisyyteen on menneisyydessä, irtonaisten lankojen löytämisessä ja niiden yhteen solmimisessa kunnolla ja terveellä tavalla.

Menneisyyden puhdistaminen on tehtävä joka jokaisen ihmisen tulisi suorittaa jossain vaiheessa elämäänsä. Erityisen olennaista se on silloin kun tajuamme, että ponnistelumme tässä hetkessä eivät tuota tyydyttäviä tuloksia. Emme ole ”huonoja” jossakin, eikä meillä ole jonkinlaista puutetta. Emme vain yksinkertaisesti ole vielä selvittäneet kuinka käsitellä menneisyytemme jotta voimme edistyä elämässämme.

Poika puussa