Psyykkinen väkivalta haavoittaa sieluasi

On olemassa väkivaltaa, joka ei jätä fyysisiä jälkiä ihoon, mutta jättää psyykkisiä haavoja sieluun – avohaavoja, joita on vaikea parantaa. On tilanteita, joissa toinen henkilö hallitsee toista ja joissa halveksunta, huomiotta jättäminen ja kritiikki ovat suhteen pääelementtejä.

Sana, ele tai vain pelkkä hiljaisuus voivat riittää lähettämään tikarin suoraan sydämeemme. Vähitellen sydän heikkenee, puutuneena toisen henkilön vääjäämättömästä hyökkäyksen mahdollisuudesta, ja pelko ja syyllisyys heräävät.

Psyykkinen väkivalta on psykologisen tuhoamisen prosessi, jossa henkilön psyykkiseen voimaan kajotaan täysin.

Viettely ansaan

Psyykkinen väkivalta on nykytodellisuutta, eikä se katso ikää, sukupuolta tai sosiaalista statusta. Me kaikki voimme olla tällaisen tilanteen uhreja missä tahansa vaiheessa elämäämme, joko kumppanin tai perheenjäsenen toimesta tai jopa töissä.

Tällaisen väkivallan vaara piilee sen seurauksissa ja siinä, että se saattaa jäädä huomaamatta. Psyykkinen väkivalta on hiljainen prosessi joka tullessaan ilmi on jatkunut jo pitkään ja jolla on tuhoisia seurauksia tilanteen uhrille.

Sen alku on hidas ja hiljainen, ja sitä suorittaa näennäisen hurmaava henkilö, jonka tavoitteena on vietellä uhrinsa saadakseen nämä ansaan, erityisesti parisuhteen ollessa kyseessä. Tällä tavoin pahoinpitelijän esittämä todellisuus on väärä, täynnä lupauksia ja toiveita, jotka eivät koskaan toteudu.

Pahoinpitelijä valmistelee puitteet niin, että toinen henkilö jää hänen ansaansa vähitellen, kunnes pahoinpitelijän lopulta onnistuu käyttää pahaa valtaansa dominoidakseen uhria ja viedäkseen tältä kaiken mahdollisen vapauden.

Psyykkisen vankilan voima

Psyykkinen väkivalta on voimakasta myrkkyä, joka tuhoaa henkilön identiteetin, vieden häneltä hänen psyykkisen voimansa. Sitä syötetään epäsuoraan niin, että se tihkuu uhrin elämän aukkojen läpi, päästäen sisään vihjailut, joiden tarkoituksena on syyttää ja saada istutettua uhriin epävarmuutta.

Psyykkisen väkivallan uhri on ansassa psyykkisessä kyvyttömyyden ja turvattomuuden vankilassa, jossa hänen itsetuntonsa vähitellen heikkenee.

Ja näin, kun uhri on jo ansassa, pahoinpitelijä alkaa paljastaa todellista minäänsä ylenkatseen, kritiikin, loukkausten ja jopa hiljaisuuksien kautta. Tällaisen pahoinpitelyn jäljet eivät siis ole fyysisiä, eikä uhrin iholla ole näkyviä haavoja, sillä psyykkistä väkivaltaa harjoitetaan sanojen, vaikenemisen tai eleiden kautta.

Näissä tilanteissa aiheutetaan niin paljon vahinkoa, että pelko saa uhrin tuntemaan kuin ei hänellä olisi mitään pakotietä. Psyykkinen vankila on niin voimakas, että uhri ajautuu erittäin avuttomaan tilanteeseen, josta hän ei voi kuvitella pääsevänsä pois.

Väkivalta ja näkymättömät haavat sielussa

Psyykkisen väkivallan haavat ovat syviä haavoja, jotka ulottuvat uhrin sisimpään osaan. Niitä ei nähdä tai kuulla, mutta niistä kärsivä henkilö tuntee ne hirveällä tavalla. Haavat pidetään piilossa toisilta, mutta ne ovat erittäin tuskallisia niitä kantavalle henkilölle.

Psyykkisen väkivallan aiheuttamat haavat luovat syvän aukon henkilön itsetuntoon hajottamalla kaiken positiivisen itsearvioinnin.

Ne ovat haavoja, jotka ovat lähtöisin pahoinpitelijän uhriin suuntaamasta ylenkatseesta ja halveksivista kommenteista. Ne ovat näkymättömiä haavoja, joiden juuret ovat pelossa, syyllisyydessä ja epäilyksissä, jotka vievät uhrilta pois kaiken mahdollisen uskon siihen, että hän voisi jotenkin vapauttaa itsensä tilanteesta.

Nämä haavat eivät vuoda ainoastaan jokaisessa yhteenotossa, vaan myös siinä odotuksessa, milloin niitä saattaa taas syntyä. Tärkeintä on se, ettei uhri anna periksi sen mahdollisuuden suhteen, että hän voi vielä päästä pois tilanteesta, ja että hän ottaa huomioon, että nämä haavat voidaan parantaa ammattiavulla.

Kuinka parantaa psyykkisen väkivallan jäljet sielussa?

Näissä tilanteissa tärkeintä on se, että uhri tunnistaa tilanteen jossa hän on vankilassa, jossa hän kantaa kaikkia niitä syytöksiä ja syyllisyyttä, joihin pahoinpitelijä on hänet tuominnut. Näin ollen ensimmäinen askel itsensä vapauttamiseksi on tiedostaa, että kärsimme psyykkisestä väkivallasta.

Kun tiedämme kuinka syvällä olemme, yhteyden palauttaminen rakkaimpiin ja tukeutuminen heihin, jotta he voisivat auttaa meidät ulos tilanteesta, auttaa meitä siirtymään eteenpäin. Vähitellen, rakkauden- ja hellyydenosoituksin, he pystyvät täyttämään osan niistä tyhjiöistä, jotka ovat avautuneet sisällämme.

Lisäksi avun hakeminen ammattilaiselta auttaa meitä aloittamaan identiteettimme ja itsetuntomme rakentamisen uudelleen, jotta voimme paikata kaikki nuo näkymättömät psyykkiset haavat, jotka ovat täyttäneet sisimpämme. Näin voimme löytää itsemme uudelleen.

Psyykkisen väkivallan jälkien korjaaminen sielussa ei ole yksinkertainen ja nopea prosessi, vaan pikemminkin monimutkainen ja hidas. Tyytyväisyys itsensä uudelleenlöytämisestä tekee kuitenkin prosessista sen arvoisen.

Lopuksi, ei pidä unohtaa, että jokainen meistä voi aiheuttaa vaurioita toisten ihmisten sieluihin halveksuessaan, jättäessään huomiotta tai kritisoidessaan toisia, ilman että saavutamme psyykkisen väkivallan ääripäitä. Sanamme ja eleemme ovat kaksiteräinen miekka, joka on suojattava…