Psykologisten taitojen merkitys tenniksessä
Psykologian soveltaminen urheilussa on ottanut yhä keskeisemmän ja tärkeämmän merkityksen. Kognitiivisen käyttäytymismallin pohjalta onkin kehitetty urheilun alalla lukuisia ammatillisia strategioita, jotka ovat todistamassa itsetehokkuuden ja urheilullisen suorituskyvyn välistä yhteyttä (Ortega ja Meseguer, 2009). Psykologisten taitojen merkitys tenniksessä tekee monissa tapauksissa ainoan eron hyvän pelaajan ja loistavan pelaajan välillä.
Lucia Jiménez Almendros, entinen tennispelaaja ja nyt myös urheilupsykologi, on todennut väitöskirjassaan Cognición y Emoción Positivas en el Afrontamiento de los deportistas de Competición, että tässä lajissa raja löytyy omasta mielestä. Useat tenniksen eliittipelaajat (ATP ja WTA) ovat vahvistaneet, että ammattilaisurheilijoiden välisissä kilpailuissa, joissa tekniset, taktiset ja fyysiset näkökohdat ovat usein hyvin samanlaiset, lopputulos määräytyy 95-prosenttisesti mielialaan liittyvien tekijöiden perusteella (Hoya Ortega, 2018).
Lajin eliitissä voittaminen on prioriteetti, ja joissain tapauksissa aika lailla ainoa tavoite. Tässä ei kannata pitää totuutena puheita siitä, onko osallistuminen tärkeintä – mantra, joka voisi toimia peruskoulussa, mutta ei huippu-urheilijoiden maailmassa. Kun kaikki pyörii tulosten, sijoitusten ja kovan paineen ympärillä, psykologisten taitojen merkitys tenniksessä on valtava. Tässä mielessä korostetaan myös sitä, että mikäli tenniksen pelaaja halajaa urheilueliitin joukkoon, sen saavuttamiseksi psykologisen osaamisalueen vahvistaminen on enemmän kuin tarpeen.
“Henkinen puoli on erittäin tärkeä, koska lopulta huonoja hetkiä tulee aina, jolloin pitää olla valmis hyväksymään ne ja siten voittamaan ne. Se on kuin elämää, jossa on hyväksyttävä samalla mielenrauhalla niin hyvät kuin huonot ajat.”
-Rafael Nadal-
Tenniksen psykologiset taidot (itsearviointi ja motivaatio) ja koettu fyysinen osaaminen
Tenniksessä psykologisilla taidoilla on suuri vaikutus fysiologisiin, teknisiin ja taktisiin näkökohtiin. Kilpailu sekä menestys ja saavutukset motivoivat eniten niitä pelaajia, jotka arvostavat eniten itseään ja kokevat olevansa fyysisesti pätevämpiä.
Nämä taidot ovat osoittautuneet kriittisiksi tekijöiksi optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi niin tenniksessä kuin muissa kaikissa nopeatempoisissa urheilulajeissa, joissa pelaajien on nähtävä ja tulkittava tietoa nopeasti, jotta heillä on tarpeeksi aikaa suunnitella, aloittaa ja suorittaa osuma onnistuneesti.
Tennikselle ominaista ovat korkeat psykologiset vaatimukset, koska laji omaa erityispiirteitä, jotka tekevät siitä urheilulajin, johon liittyy merkittävää henkistä monimutkaisuutta; se on yksilöllinen urheilulaji, sillä ei ole aikarajaa ja se voi johtaa keskittymiskyvyn, motivaation ja aktivoinnin menetykseen. Urheilijoiden on tehtävä monia päätöksiä, pitkille tauoille ei ole aikaa ja lajissa kohdataan monia kriittisiä tilanteita, jotka tuottavat suorituskyvyssä ylä- ja alamäkiä (Hoya Ortega, 2018).
“Mielessäni on aina, että voin murskata kenet tahansa. Ei se ole ongelma. Mutta luulen, että useammat muut urheilijat ajattelevat samalla tavalla. Jos et enää usko voittavansa turnauksia, niin et tule myöskään koskaan voittamaan niitä.”
-Roger Federer-
Kuinka henkinen ottelu voidaan voittaa?
Tenniksen psykologiset taidot, jotka auttavat pelaajia voittamaan henkisen ottelun, ovat sisäinen motivaatio, motivaatio menestyksen kannalta (he eivät ajattele häviämistä, he ovat realistisia ja optimistisia ja liittävät sekä onnistumistensa että epäonnistumistensa sisäisiin näkökohtiin) ja motivaatio suorituskyvyn kannalta (hyvin pelaaminen, pelin parantaminen ja kaikkensa antaminen). Nämä tiettyyn tarkoitukseen tähtäävät ominaisuudet ja käyttäytymismallit ovat ratkaisevia siinä tilanteessa, kun tavoitteena on henkisen ottelun voittaminen.
Myös eliittipelaajat hermostuvat, mutta heillä on parempi kyky hallita tätä ahdistusta. Tätä varten he työskentelevät keskittymiskykynsä parissa. Toisin sanoen he keskittyvät pelin tärkeisiin näkökohtiin, eivätkä anna ajatustensa harhailla ja mikäli näin tapahtuu, sen tarkoituksena on häiritä vastapelaajaa – muuttaen mutkattomasti erilaisesta keskittymistyypistä toiseen.
Henkisen keskittymisen ylläpitämiseksi otteluiden aikana pelaajat noudattavat ennalta määriteltyjä ohjeita toimia ennen otteluita ja niiden aikana. Tämä saa kaiken näyttämään normaalilta ja saa heidät saavuttamaan maksimaalisen suorituskyvyn.
Lyhyesti sanottuna henkisen ottelun voittamiseksi tenniksen pelaaja tarvitsee hyvien pelitaitojen lisäksi tunteen siitä, että kaikki tapahtuu automaattisesti ajattelematta erikseen sitä, mitä hän tekee, mutta siinä samalla kokien, että kaikki on täydessä hallinnassa.
“Nähdäksesi, missä voit parantaa, mitä on tehty oikein ja mitä puolestaan väärin, sinulla on oltava siihen tarvittava asenne, pidettävä pää kylmänä ja avoimena analysoidaksesi ja löytääksesi siihen oikeat vastaukset.”
-Rafael Nadal-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
García-González, L., Araújo, D., Carvalho, J., & Del Villar, F. (2011). Panorámica de las teorías y métodos de investigación en torno a la toma de decisiones en el tenis. Revista de Psicología del deporte, 20(2), 645-666.
González, J. (2017). Diseño del entrenamiento mental del tenista. De lo científico a la aplicado. Revista de Psicología aplicada al deporte y al ejercicio físico, 2(1), e5.
Hoya Ortega, M. Análisis conductual y factores psicológicos asociados al rendimiento deportivo del tenista: resiliencia y motivación= Behavioral analysis and psychological factors associated with the athletic performance of the tennis player: resilience and motivation.
Latinjak, A. T., Álvarez, M. T., & Renom, J. (2009). Aplicando el auto-habla al tenis: su impacto sobre el foco atencional y el rendimiento. Cuadernos de psicología del deporte, 9(2), 19-19.
Meseguer, M., & Ortega, E. (2009). Valoración de la autoeficacia percibida en baloncesto: diferencias entre el entrenador y los jugadores. Revista Iberoamericana de Psicología del Ejercicio y el Deporte, 4(2), 271-288.
Riera, J., Caracuel, J. C., Palmi, J., & Daza, G. (2017). Psicología y deporte: habilidades del deportista consigo mismo. Apunts. Educación física y deportes, 1(127), 82-93.
Villamarín, F., Maurí, C., & Sanz, A. (2007). Competencia percibida y motivación durante la iniciación en la práctica del tenis. Revista de psicología del deporte, 7(2).