Psykiatristen lääkkeiden käyttö lasten ja teinien keskuudessa
Mielisairaudet ovat eräitä suurimmista epidemioista 2000-luvulla. Lukuisat tilastot osoittavat huolestuttavan masennuslääkkeiden ja ahdistuslääkkeiden kulutuksen nousun. Mutta entistä huolestuttavampaa on se, kuinka yleistä psykiatristen lääkkeiden määrääminen on lapsille ja teineille.
Maailman terveysjärjestön suorittaman tutkimuksen mukaan vuosien 2005 ja 2012 välillä lasten ja teinien psykiatristen lääkkeiden käyttö on kasvanut jyrkästi.
WHO:n mukaan arviolta 20 % lapsista ja teineistä kärsii mielisairauksista tai häiriöistä, ja että noin puolet näistä esiintyy ennen 14 vuoden ikää. Valitettavasti nämä sairaudet ja häiriöt jäävät usein huomaamatta ja hoitamatta. Mutta vielä pahempaa on se, että psykiatriset häiriöt ovat yleisimpiä sairauksien ja vammaisuuksien aiheuttajia nuoressa väestössä.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka mielenterveyshäiriöille on geneettisiä tekijöitä, myös henkilön ympäristöllä on todella tärkeä rooli.
Monet tekijät lisäävät riskiä kärsiä näistä, etenkin lapsuuden ja nuoruuden aikana. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi perheongelmat, kuten vanhempien ero tai hylkääminen, fyysinen, henkinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö, stressi, aineiden väärinkäyttö, jne.
Meidän on myös muistettava, että nuoruus on kriittistä aikaa ihmisen kehityksessä. Ensiksikin, persoonallisuus kehittyy lapsuuden aikana, ja tämä aika määrittää aikuisen elämän tiettyyn pisteeseen asti. Nuoruus on myös ratkaiseva ajanjakso, jolle on luonteenomaista fyysiset, emotionaaliset ja sosiaaliset muutokset.
Siksi ehkäisyn ja henkisen terveyden parantamisen tulisi olla prioriteetteja. Tällöin on myös tärkeää panostaa parhaaseen ympäristöön tämän kannalta. Perhe on avainpaikka tätä varten, mutta myös koululla ja yleisesti yhteiskunnalla on tärkeä rooli tässä.
Lasten ja nuorten hoito psykiatrisilla lääkkeillä
Lapsia ja teinejä hoitavien psykiatristen lääkkeiden tulisi kulkea aina käsi kädessä psykososiaalisen terapian kanssa.
Psykologisten häiriöiden hoitaminen lääkkeillä on nykyään yleistä. Ennen terapia oli ainoa hoito, sillä aikaisemmin uskottiin, että lasten ongelmat olivat juurtuneita ympäristöön. Aikaisemmin ei oltu myöskään tutkittu tarpeeksi psykiatristen lääkkeiden turvallisuutta ja tehokkuutta lapsissa ja teineissä.
Tämä on kuitenkin muuttunut viime vuosien aikana. Nykyään aiheesta on suoritettu enemmän tutkimuksia. On silti kuitenkin yleistä nähdä kuinka nuorille määrätään lääkkeitä asianmukaisen kontekstin ulkopuolella (myötätuntoinen käyttö).
On muistettava, että lasten ja teinien kehittyessä heidän farmakokineettiset reaktionsa eivät ole samoja kuin aikuisten. Tämä pätee myös heidän neurotransmissioprosessiinsa, joka on elintärkeää, kun on kyse psykiatrisista lääkkeistä. Toisin sanoen on vaarallista tehdä aikuisilla tehtyihin tutkimuksiin perustuvia oletuksia koskien lasten ja teinien lääkkeiden käyttöä.
Yleisimmät psykiatriset lapsille ja teineille määrätyt lääkkeet ovat:
- Masennuslääkkeet:
- Trisykliset: amitriptyliini, amoxapine, desipramiini, doksepiini, imipramiini, jne.
- Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI): fluoksetiini.
- Noradrenaliinin takaisinoton estäjät (NRI): Atomoksetiini ADHD:n hoitoon.
- Psykoosilääkkeet:
- Aripripratsoli, asenapiini, karipratsiini, klotsapiini, jne.
- Risperidoni autismiin liittyvien käyttäytymisongelmien hoitoon.
- Bentsodiatsepiinit:
- Alpratsolaami, klobatsaami, klonatsepaami, diatsepaami jne, ahdistuneisuuhäiriöiden ja uniongelmien hoitoon.
- Psykostimulantit:
- Metyylifenidaatti (Ritalin) ADHD:n hoitoon
Psykiatristen lääkkeiden riski-hyötysuhde lapsilla ja teineillä
Espanjalainen lääketieteen ja terveydenhuollon tuotteiden virasto ei suosittele SSRI:n käyttöä lapsilla ja teineillä, sillä niiden ei ole todistettu olevan tehokkaita ja ne lisäävät itsetuhoista käyttäytymistä. Tämän lisäksi nykyään yhtäkään SSRI-lääkettä ei ole hyväksytty masennuksen hoitoon.
Vuonna 2016 eräs tutkijaryhmä julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen masennuslääkkeiden käytöstä lapsilla ja teineillä. Tämä tutkimus julkaistiin The Lancet -aikakauslehdessä. He suorittivat systemaattisen tarkistuksen ja meta-analyysin kaikista julkaistuista esseistä, jotka koskivat tällaisia lääkityksiä. Näin he kykenivät vertaamaan 14 masennuslääkkeen tehokkuutta masennushäiriöiden hoitoon 9-18 -vuotiaissa nuorissa.
Tulokset olivat järkyttäviä. Vain fluoksetiini oli tehokkaampi kuin lumelääkkeet. Millään muulla masennuslääkkeellä ei ollut suotuisaa riski-hyötysuhdetta. Muissa tutkimuksissa jotkut näistä lääkkeistä, kuten venlafaksiini, yhdistettiin jopa korkeampaan itsemurhan riskiin teineissä.
Vaikka näiden tutkimusten pitäisikin olla hälyttäviä, emme saa pitää niitä absoluuttisena totuutena. Aiheesta on suoritettava lisää tutkimuksia, ja siksi mitään hoitoa ei saisi jättää odottamaan. Jokainen tapaus on erilainen.
On tärkeää seurata lääkärin ohjeita, sillä hän kykenee arvioimaan jokaisen potentiaalisen hoidon riski-hyötysuhteen potilailleen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sánchez Mascaraque P. y Hervías Higueras P. (2019). Psicofarmacología en niños y adolescentes. AEPap (ed.). Congreso de Actualización Pediatría 2019. Madrid: Lúa Ediciones 3.0. 121-129.
- Acosta-Hernández, M. E., Mancilla-Percino, T., Correa-Basurto, J., Saavedra-Vélez, M., Ramos-Morales, F. R., Cruz-Sánchez, J. S., & Duran-Niconoff, S. (2011). Depresión en la infancia y adolescencia: enfermedad de nuestro tiempo. Archivos de neurociencias, 16(3), 156-161.
- Mollejo Aparicio, E. (2005). Psicofármacos en niños y adolescentes: revisión y situación actual. Revista de la Asociación Española de Neuropsiquiatría, (95), 141-150.
- Cipriani, A., Zhou, X., Del Giovane, C., Hetrick, S. E., Qin, B., Whittington, C., … & Cuijpers, P. (2016). Comparative efficacy and tolerability of antidepressants for major depressive disorder in children and adolescents: a network meta-analysis. The Lancet, 388(10047), 881-890.