Projekti MK-Ultra: CIA:n mielenhallintaohjelma

Vielä nykyäänkin ajatus natsien suorittamista hirvittävistä ihmiskokeista puistattaa. Natsien tavoitteena oli löytää mekanismit ihmisten mielten kontrolloimiseen. Mutta vain harva tietää, että samankaltaisia kokeita tehtiin Yhdysvalloissa vielä synkemmillä menetelmillä. Yksi näistä kokeista oli CIA:n mielenhallintaohjelma, projekti MK-Ultra.

Toinen maailmansota toi muutoksia sodankäynnin strategioihin. Vakoilua ei koskaan aiemmin oltu pidetty niin tärkeänä. Kaikki muuttui sen seurauksena, että sodan osapuolet alkoivat ymmärtää mikä merkitys oli viholliselta saaduilla tiedoilla. He halusivat tietää, kuinka ne mahdollisesti vaikuttivat heidän omiin hyökkäysstrategioihinsa.

Hitler itsekin todisti, että hän kykeni hallitsemaan ihmisten mieliä ja manipuloimaan miljoonia ihmisiä tekemään asioita, joita kukaan ei muissa olosuhteissa olisi suostunut tekemään. Sodan loputtua tiedon hankkimisesta ja mielen manipuloimisesta tuli siis yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä tavoitteista. Näin syntyi projekti MK-Ultra.

Mikä oli projekti MK-Ultra?

On vaikea tietää tarkalleen, mistä projekti MK-Ultrassa oli kyse. Kun lehdistö sai tietää siitä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa, CIA käski tuhoamaan kaikki siihen liittyvät kansiot. Vain pieni pino dokumentteja säilyi.

Mutta juuri tästä pienestä tietokannasta onnistuttiin päättelemään, mitä oli ollut meneillään. Tähän lisättiin vielä laaja joukko uhrien todistajanlausuntoja. Emme kuitenkaan koskaan saa tietää varmuudella, kuinka projekti MK-Ultra toimi. Se sisälsi 150 toiminnan aluetta, ja tiedämme niistä vain kaksi tai kolme.

Se vähä mitä tiedämme, on että he testasivat psykoaktiivisten ja neurologisten lääkkeiden vaikutuksia ihmisiin. Myös muita menetelmiä käytettiin, ja niin kutsutut tiedemiehet sovelsivat niitä tuhansiin ihmisiin ilman näiden lupaa.

Heidän tavoitteenaan oli tarkkailla tällaisten lääkkeiden vaikutuksia ihmisiin saadakseen tietää, pystyivätkö he manipuloimaan jotakuta paljastamaan tietonsa tai muuttamaan mieltään käskystä.

Ihmisillä tehdyt kokeet

Saatavilla olevien tietojen mukaan projekti MK-Ultrasta vastaavat ihmiset tarjosivat huumeita, kuten LSD:tä, eri tavoin ja eri annoksina selvittääkseen, kuinka “kontaminoidut ihmiset” käyttäytyivät.

He kokeilivat myös muita menetelmiä, kuten sähköshokkeja ja hypnoosia. 50-luvulla puhuttiin paljon “aivopesusta”, kun ohjelma alkoi.

Myös se tiedetään, että CIA testasi useita kidutusmenetelmiä. Joskus he pakottivat “vapaaehtoiset” pysymään valveilla useita päiviä samalla kun heille soitettiin nauhalta alitajuisia viestejä taukoamatta. Toisinaan he antoivat sähköshokkeja järjestelmällisesti tai jopa synteettisiä lääkkeitä suurina annoksina.

Projekti MK-Ultra ja psykiatrisen sairaalan “vapaaehtoiset”

Kauhistuttavin osuus projekti MK-Ultrassa oli se, kuinka CIA huijasi tuhannet ihmiset osallistumaan siihen. Periaatteessa he saivat “koekaniininsa” kahden menetelmän kautta.

Ensimmäinen oli psykiatriset sairaalat. Niissä potilaille kerrottiin, että he osallistuisivat vapaaehtoisina uusiin kokeellisiin hoitoihin. Kukaan sairaalan potilaista ei tietenkään tiennyt, että kokeet suoritti CIA tai että “asiantuntijoiden” joukossa oli useita entisiä natseja.

Yksi projekti MK-Ultran aktiivisimmista avustajista oli psykiatri Donald Ewen Cameron. Hänestä tuli myöhemmin maailman psykiatrisen yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän oli myös Amerikan psykiatrisen yhdistyksen ja Kanadan psykiatrisen yhdistyksen puheenjohtaja.

Muut “vapaaehtoiset”

Kokeissa ei käytetty ainoastaan psykiatrisen sairaalan potilaita, vaan myös useita tuhansia muita kansalaisia, joita useimmat pitäisivät “normaaleina”. Heitä värvättiin armeijoista, yliopistoista, julkisista sairaaloista, bordelleista, saattokodeista ja melkein mistä vain heitä onnistuttiinkaan saamaan.

Moni suostui osallistumaan mainittuihin kokeisiin, kun heille luvattiin siitä pieni rahallinen palkkio. Mutta osallistujille ei koskaan ilmoitettu näiden kokeiden todellista tarkoitusperää.

Monet vapaaehtoisista eivät selvinneet julmista kokeista. Toisille jäi pysyvä aivovaurio. Puhutuin tapaus oli Frank Olsonin tapaus Yhdysvalloissa. Kanadan hallitus puolestaan päätyi antamaan korvauksia sadoille ihmisille saadakseen hälyn rauhoittumaan.

Ihmiset saivat tietää tapahtuneesta tutkivan journalismin ansiosta. Yhdysvaltain kongressi antoi tehtäväksi tutkia tapahtumia. He saivat kumottua määräyksen dokumenttien salaisena pitämisestä vuonna 1973. Tästä syystä CIA määräsi arkistot tuhottaviksi.

Projekti MK-Ultra on osoituksena siitä, kuinka pitkälle hallituselimet pystyvät menemään saadakseen tavoitteensa toteutettua. Hämmästyttävää kyllä, näitä kokeita ei tehty diktaattorivallan alaisuudessa, vaan maassa joka ylpeilee olevansa demokratian johtavia maita maailmassa.

Mieltä kalvavin kysymys kuuluukin, tehdäänkö muissa paikoissa tällä hetkellä samankaltaisia kokeita, joista emme vain ole vielä kuulleet?