Polyvagaalinen teoria

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Sonia Budner

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Et luultavasti ole tietoinen monistakaan kehossasi ja mielessäsi tapahtuvista tiedostamattomista prosesseista. Polyvagaalinen teoria pyrkii selittämään yhtä näistä intuitiivisista prosesseista.

Olet luultavasti kokenut tilanteita, joissa olet tuntenut olevasi vaarassa ilman mitään selkeää syytä. Vaikka sinä tunsit olosi uhatuksi, ketään muuta ympärilläsi ei näyttänyt häiritsevän mikään erityinen.

Päivittäin luemme kaikenlaisia sosiaalisia merkkejä. Kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, kiinnitämme tiedostamattamme huomiota heidän ilmeisiinsä, kehonkieleensä ja äänensävyynsä. Kun kehomme ja aivomme tulkitsevat näitä merkkejä, nämä merkit ja ympäristö muovaavat samalla käsitystä itsestämme.

Kehon käsittelemä tieto näistä merkeistä kertoo meille, keihin voimme luottaa ja keihin emme. Tulkitsemme, kuka tai mikä saattaisi olla vaaraksi, ja sitten reagoimme sen perusteella.

Neuroseptio ja polyvagaalinen teoria

Stephen Porges kehitti polyvagaalisen teorian kuvailemaan sitä prosessia, jossa hermoverkot arvioivat vaaran merkkejä ympäristöstä “neuroseption” kautta. Neuroseptio on se mikä saa ihmisen tahdosta riippumattomasti tarkkailemaan ihmisiä ja ympäristöä määrittäkseen, ovatko ne turvallisia vai kenties vaaraksi.

Tämä on täysin tiedostamaton prosessi, joka tapahtuu autonomisessa hermostossa. Aivan kuten hengitämme ilman tietoista ponnistelua, vastaanotamme merkkejä ympäristöstämme automaattisesti.

Ympäristön tarkkailu

Tätä tahdosta riippumatonta ympäristön tarkkailua mahdollisen vaaran varalta alkaa tapahtua heti syntymän jälkeen. Se on äärimmäisen tärkeää selviytymisen kannalta. Keho on suunniteltu tarkkailemaan, käsittelemään tietoa ja reagoimaan ympärillä tapahtuviin asioihin.

Vauvat reagoivat vaaran ja turvallisuuden tunteeseen sekä läheisyyden tunteeseen vanhempiaan kohtaan. Tätä tapahtuu heti syntymästä lähtien, ja tarkkailemme ja arvioimme tiedostamattamme koko elämämme ajan näitä vaaran tai turvallisuuden merkkejä.

Reaktioiden kehityksen kolme tasoa

Polyvagaalisessa teoriassa Porges kuvailee kolme kehityksen vaihetta. Teorian mukaan sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välisessä vuorovaikutuksessa ei ole kyse vain tasapainosta. Porges uskoo, että autonomiseen hermostoon kuuluu reaktiohierarkia. Hän väittää, että nämä reaktiot tapahtuvat kolmessa vaiheessa:

• Immobilisaatio. Tämä on kaikkein alkukantaisin vaihe. Lamaantumisreaktioon vaaran merkkien edessä osallistuu vagushermo. Hermon dorsaalinen osa reagoi äärimmäisen vaaran merkkeihin ja lamaannuttaa ihmisen täysin, aivan kuin parasympaattinen hermosto aktivoituisi täysillä ja kehon reaktio jähmettäisi ihmisen siihen paikkaan.
• Mobilisaatio. Tämä reaktio on peräisin sympaattisesta hermostosta, joka on se mikä auttaa saamaan ihmisen liikkeelle vaarallisissa tilanteissa. Se on keino taistella uhkaa vastaan.
• Sosiaalinen liittyminen. Tämä on viimeinen vaihe ja viimeinen reaktio hierarkiassa. Se reagoi alemman hermon ventraaliseen puoleen, joka on osa turvallisuuden ja yhteyden tunteeseen reagoivaa hermoa. Sosiaalinen liittyminen on prosessi, jonka avulla ankkuroidumme turvallisuuden ja tyyneyden tunteeseen.

Trauman vaikutus

Trauman kokeneiden ihmisten – erityisesti kun tapahtumaan kuului olennaisena osana lamaantuminen – kyky tarkkailla ympäristöä vaaran merkkien varalta voi vääristyä pahasti.

Yksi tämän järjestelmän tehtävistä, polyvagaalisen teorian mukaan, on estää ihmistä joutumasta taas uhkaavaan tilanteeseen. Keho siis reagoi trauman välttääkseen, minkä seurauksena ihminen saattaa olla paljon herkempi ympäristön merkeille ja havaita uhkan silloinkin, kun sellaista ei ole.

Joku trauman läpikäynyt saattaa näin tulkita monet harmittomat ja viattomatkin merkit uhkaksi. Muutos kasvojen ilmeessä, äänensävyssä tai tietynlainen kehonkieli voivat laukaista tämän tiedostamattoman puolustusreaktion.

Vagushermo ja polyvagaalinen teoria

Vagushermolla on tehtävänsä monessa osassa kehoa. Se vaikuttaa merkittävällä tavalla niihin aivohermoihin, jotka säätelevät sosiaalista liittymistä kasvojen ilmeiden ja äänensävyn kautta.

Ihmiset kaipaavat turvaa ja luottamusta vuorovaikutuksessaan muiden ihmisten kanssa. Opimme nopeasti tulkitsemaan mahdollisesta vaarasta kertovat merkit. Näin meidän on helpompi rakentaa terveitä ja laadukkaita yhteyksiä muihin ihmisiin.